Ne toisenlaiset käsityöt

Skeittipoika virkkuukoukun varressa duunamassa pipoa. Parin vuoden ajan aihe on ollut niin mediaseksikäs, että lankatöitä tekevät naiset ovat nousseet barrikadeille silkasta kateudesta. 

Käsitöiden arvostus on kuitenkin nousussa. Niiden avulla pääsee karkuun arjen stressaavuutta, oppii luopumaan nopeudesta ja kestämään hitautta.  

Se että mies ryhtyy lankatöihin, ei sinänsä ole mikään uusi juttu.

“Arvostettu käsityö on yhä yhtä kuin miehen tekemä työ. Hienoimpien persialaisten mattojen kutojat ovat miehiä”, kertoo didaktiikan professori Ulla-Maija Salo Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityötieteiden laitokselta.  

Salo näkee skeittaamisessa ja virkkaustaidossa yhtymäkohdan–oman vartalon taitava hallinta viehättää ihmismieltä.

“Tässä ei voi peittää taitamattomuuttaan. Skeittaus lähtee ruumiin muistista, ei vain aivoista. Käsitöissä sormet muistavat.”  

Tamperelainen skeittari Hans Kestilä, 17, aloitti virkkaamisen vuonna 2003. Kestilän saldo on satakunta pipoa, ja pari-kolme kaveria on saanut oppinsa Kestilältä.  

“Se tuo ihan eri spirittiä, kun on tehnyt jotain omilla käsillään, Kestilä hehkuttaa, ja näplää pöydällä olevaa pipokasaa. Tämä on mun tapani rentoutua. Saan halvalla just sellaisen pipon kun haluan, ja tämä kehittää luovuutta.”  

Tällä hetkellä Kestilä on jo kyllästynyt siihen, että kaikki virkkaa. Ilmassa on kilpavarustelua ja hitek -meininkiä.  

“Pointti ei ole enää siinä, että kenellä on hienoin pipo, vaan kenen pipo on erottuvin ja kuka tekee monimutkaisimmat kuviot”, Kestilä määrittelee.

Kestilän mukaan virkkausbuumi on suomalaisten juttu. Saksalaiset skedekaverit katsoivat virkkaavia virkaveljiään huuli pyöreänä.

“Trendinä tämä hiipuu varmaan pikkuhiljaa Tulee uusia juttuja.”

Pinnan alla kuitenkin kuplii. Kynnys kokeilla muutakin kuin virkkaamista on nyt matalampi. Kestilä kertoo tuttavastaan, joka koristelee farkkujen taskunsuita langoilla. Kaveriporukasta löytyy myös vaatemerkki Wosca. Pojat painavat paitoja silkkipainolla.

Kestilän juttu on virkkaaminen.  

“Mä odotan inspiraatiopiikkiä. Jos tekis kaulaliinoja ja kännykoteloita. Huovuttamistakin voisi kokeilla”, sanoo Kestilä.

Virkkaavista pojista aineistoa kerännyt kasvatustieteen kandidaatti Henna Riikka Virtanen kertoo, että naisille kuuluvaksi katsottuja käsitöitä tekevät miehet tuodaan harvoin julkisuuteen, ellei heillä ole meriittejä muillakin saroilla, esimerkiksi suurten yritysten johtajina. Jutuissa korostetaan sitä, kuinka bisnesohjukset ehtivät uransa ohessa harrastamaan aikaa vieviä lankatöitä. Nyt ihan tavallinen nuori pääsee julkisuuteen käsitöittensä kautta.  

Aineistoa kerätessään Virtanen on seurannut erilaisia keskustelupalstoja. Kun nuorison keskuudessa ollaan vapautuneita ja jelpitään kaveria, vastarinta nousee yllättävältä suunnalta.  

“Naiset ovat Novitan keskustelupalstalla närkästyneitä siitä, miksi virkkaavista pojista tehdään niin suurta haloota, kun työn jälki ei ole mitään erityisen hienoa”, kertoo Virtanen.

“Mutta eihän tämä mitään kilpailua ole. Käsitöissä tärkein ei ole tuotos, vaan prosessi.”