Testing, testing, gluteeniton pizza

Ruuanlaitto on mielestäni mielenkiintoisinta, kun on selkeät raamit joiden sisällä ideoida. Kyselen aina kärkkäästi vierailtani lemppareita ja inhokkeja tai erityisruokavalioita, ja kiskon tukkaa päästäni, jos vastaus on "tee ihan mitä vaan". Niinpä innostuin, kun ystäväni Viiskulman Ulla ilmoitti haluavansa vaimokkeelle ruokavieraaksi. Ullalla nimittäin on antaa minulle haastetta. Ruuan pitää olla gluteenitonta, ja on muutama inhokkikin ilmaistu jämptisti. Ihanaa!

Hylkäsin heti helposti gluteenittomana toteutettavat ruokalajit, kuten salaatit ja keitot. Keittiönpöydällä varsin kypsiksi ehtineet kirsikkatomaatit veivät ajatukset ensin ketsuppiin, sitten hampurilaisiin, sitten hodareihin, ja lopulta pizzaan. Olen tehnyt toiselle ystävälleni gluteenitonta pizzaa muutaman kerran aikaisemmin, mutta nyt päätin tutkia oikein reseptejäkin!

Pinterestiä kaivellessa olen törmännyt useampaan keliaakikolle sopivaan pohjareseptiin, ja varsinkin kukkakaalista ja kananmunasta taiottu taikina kiinnostaisi! Mutta kun! En omista minkään sortin blenderiä, niin jouduin pakosta valitsemaan perinteisemmän taikinan.

On niistä resepteistä välillä hyötyäkin. Luotettavista lähteistä vahvistin tietoni siitä, että taikinan kuuluu jäädä kosteaksi, vähän kuin muurauslaastiksi.Sekin erään gluteenittomaan leivontaan keskittyvän sivun esiinnostama seikka ilahduttaa, ettei gluteenitonta taikinaa tarvitse vaivata (kun siihen ei kuitenkaan tule sitkoa. Sitkontapainen saadaan aikaan psyllium/pellava/chiasiemenlimalla, ah miten ihastuttava ilmaisu, tai ksantaanilla).

Aloitin liottamalla ruokalusikallisen pellavansiemenrouhetta tilkassa kuumaa vettä. Kun siemenet alkoivat hyytelöityä, lisäsin astiaan 2 dl lämmintä vettä, desin gluteenitonta täysjyväleipäjauhoa, sekä 2 tl kuivahiivaa. Sillä välin kun hiiva aktivoitui, pilkoin pöydällä pyörineet kirsikkatomaatit, yhden sipulin, valkosipulin kynnen ja puolikkaan chilin. Nämä ainekset kuullotin pienessä kattilassa öljytilkassa ja lisäsin sitten ruokalusikallisen ruokosokeria ja saman verran balsamiviinietikkaa. Halusin kastikkeesta selvästi makeaa. Kun levy on tarpeeksi pienellä lämmöllä, kastikkeen voi suorastaan unohtaa toviksi. Uuni kannattaa sen sijaan muistaa viimeistään tässä vaiheessa laittaa päälle: 225ºC.

Kun taikinan alku alkoi kuplia, lisäsin siihen lorauksen öljyä, suolaa ja n. 2 dl gluteenittomia jauhoja. Hetken mielijohteesta kippasin mukaan myös kurpitsansiemeniä. (Ennen jauhojen lisäämistä, sekoitin niihin ihan varmuuden vuoksi teelusikallisen leivinjauhetta. Taisi olla suorituspaineita). Itse säästän aina kun mahdollista käsiäni taikinoitumiselta, joten sekoittelin taikinan lusikalla. Itseasiassa taikina tarttuukin käsiin niin tiukasti, ettei missään tutkimistani ohjeista suositella käsin vaivaamista. Tärkeää on, ettei taikina saa olla liian kuiva - lisää siis tarvittaessa vettä/jauhoja.

Lusikoin taikinan leivinpaperille ja kastelluin käsin taputtelin sen muotoonsa. Taikina todellakin tarraantuu kiinni ja repeää elleivät kädet ole kunnolla märät! Kädet voisi myös öljytä, tai ripoitella pohjan päälle jauhoja, minkä lopulta vielä teinkin. Sitten pohja kuumaan uuniin keskitasolle.

Täytteet olivat tällä kertaa jääkaapintyhjennyskategoriaa, paitsi tuoreet viikunat, joiden ajattelin sopivan muihin kaavailemiini aineksiin: lehtipinaattiin ja savufetaan. (Näitä siis kaapissa). Kun pohja näytti selvästi nousseen, ja tuoksui leivältä, mihin meni vajaa 10 minuuttia, otin sen uunista. Kattilaan muodostunut tomaattikastike ja pakastimesta kaivettu mozzarellaraaste pizzan päälle, ja takaisin uuniin.

Unohdin laskea lämpötilaa, joten juusto ruskistui kivasti, mutta reunat ... hmmm, no, paistuivat hyvin. Viikunan leikkasin ohuiksi lohkoiksi ja pinaatin silppusin. Lopuksi vielä levitin pizzan päälle edellämainitut ja murustettua savufetaa. Sitten pizza vielä kerran uuniin, ja vain odoteltiin (viinilasi kourassa), että feta hieman sulaisi, ja viikuna karamellisoituisi. Ei siinä kauaa mennyt? Yhden viinilasin verran? Ehkä? Ehkä tämäkin selittää sen, että kun lopulta päästiin syömään, totesin tehneeni varsin hyvän pizzapohjan, joka tosin reunoilta olikin näkkileipää.

Eli. Rouskuvaa reunaa kammoksuvat gluteenia välttelevät pizzahiiret: lukekaa jonkun asiantuntijan resepti, ja noudattakaa sitä kiltisti. Hyvää kyllä oli, oi todella! Mutta... ehkä jatkan tuotekehittelyä skarpimpana. Juoruilu, valkkari ja gluteeniton leivonta ovat näemmä huono yhtälö.

Vaimomatskuu eilen keittiössä, kyllä! Ja! Keittiön siivosin samana iltana, tosin nyt se on jo uudestaan sotkettu. Lopuksi lakkasin meidän molempien kynnet. Kunnon vaimokkeillahan on aina laitetut kynnet, eikö? Eikä taikinaa kynsien alla.

Summittainen ohje

Taikina:

rkl pellavansiemenrouhetta
dl maissijauhoa
2 tl kuivahiivaa
2 dl lämmintä vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
(2 rkl kurpitsansiemeniä tms.)
(1 tl leivinjauhetta jauhoihin sekoitettuna)
n. 2 dl gluteenittomia täysjyväleipäjauhoja

Juustoraastetta (mulla on aina juustoraaste pakastimessa, niin ei homehdu!)

Tomaattikastike:

2 silputtua kypsää tomaattia/7-10 kirsikkatomaattia
1 silputtu sipuli
valkosipulinkynsi soseena/silppuna
(pienitty chili)
öljyä
1 rkl sokeria ja balsamiviinietikkaa

Päälle:

2 tuoretta viikunaa lohkoina
kourallinen pinaattia suikaloituna
oman maun mukaan savufetaa (Fontana)

ps. Hyvin toimii varmasti myös peruspizzataikinalla ;)

Kirjoitettaessa soi Azealia Banks, Kreayshawn, M.I.A. Peaches ja Angel Haze