Leena Lehtolainen

Kolme hänen kirjoistaan on pokkareiden bestseller-listan top kympissä. Saksassa hänen kahta kirjaansa on myyty 60 000 kappaletta. Häntä luetaan myös hollanniksi, italiaksi, kiinaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. Dekkaristi Leena Lehtolainen on Suomen kirjallisuuden uusin vientituote. Rikos kannattaa.

LOPUTTOMALTA tuntuvan inkoolaisen hiekkatien päässä seisoo kolmekymmentä vuotta vanha tummasävyinen, yksikerroksinen omakotitalo. Keskellä ei mitään, Degerbyssä. Junalla ja taksilla yli tunnin päästä Helsingistä.

Rinnetontti. Pihassa seisoo perheen kauppakassi, harmahtava vanha Peugeot. Avain on ovessa valmiina. Eihän näköpiirissä ole kuin huojuvaa viljaa.

TÄÄLLÄ ASUU Leena Lehtolainen, suomalaisen kirjallisuuden Hanoi Rocks: valmiina maailmanvalloitukseen. Hän on ensimmäinen suomalainen dekkaristi, jonka kirjoja on käännetty kiinaksi, saksaksi, hollanniksi, tanskaksi, italiaksi ja ruotsiksi. Suomessa Lehtolainen hallitsee bestseller-listoja: heinäkuussa kymmenen myydyimmän pokkarin joukossa oli kolme Lehtolaisen kirjaa edellään vain Candace ²Sinkkuelämää² Bushnellin Neljä blondia. Pokkareita myydään lähes poikkeuksetta yli 10 000 kappaletta. Suosion salaisuus on kirjojen sankari espoolainen rikospoliisi Maria Kallio, joka ratkoo murhia joiden syyllisen arvaa jo puolessavälissä. Lehtolaisen realistisen makuisten tarinoiden salaisuus ei olekaan arvoitusleikki, vaan Maria Kallion kiehtova henkilöhahmo: poliisi, juristi, äiti ja entinen punkkari.

Nyt Maria Kallio valloittaa Saksassa: Lehtolaisen kahta dekkaria on myyty siellä yhteensä jo yli 60 000 kappaletta. Se tarkoittaa Lehtolaiselle arviolta 25 000 euron tulonlisäystä. Saksalainen kustantaja on ostanut oikeudet seitsemään Lehtolaisen kirjaan. Suomessa yhdestä Lehtolaisen kirjasta tehdään tv-elokuvaa, Maria Kalliosta tv-sarjaa, ja radiossa pyörivät Lehtolaisen kirjoista tehdyt kuunnelmat.

Lehtolaisen uusin, heinäkuussa ilmestynyt kirja poikkeaa tutusta ja turvallisesta: Kun luulit unohtaneesi on perhetragedia.

Lehtolainen on yksi niistä harvoista suomalaisista naisista, joka elää kirjoittamalla. Ja on hyvin todennäköistä, että hänestä tulee miljonääri.

Kuka enää väittää, ettei rikos kannata?

HÄNELLÄ ON punainen paita ja punaiset housut, punaiset korkosandaalit. Kiharissa hiuksissakin on punaista.

Lehtolainen kattaa kahvit, kääretortut ja keksit olohuoneen pitkään pöytään.

"En ehtinyt leipoa", hän valittelee. Lehtolainen pitää ruoan tekemisestä. Päivälliskutsuja on ilmeisen mieluista järjestää: pitkä pöytä hallitsee olohuonetta. Punainen sohva hirsiseinän vieressä ja takka säestävät. Ikkunat avaavat näkymän viljapelloille. Maalaisen mutkatonta.

Olohuoneen vieressä olevassa pienessä musiikkihuoneessa on perheen ainoa televisio, matkatelevisio. Tv on Lehtolaisen 8- ja 10-vuotiaiden poikien Konstan ja Otson herkeämättömän huomion kohteena, kun ruudulla pyörii Nintendo-peli. Musiikkihuoneessa on myös piano ja Lehtolaisen aviomieheltään Mikolta 15-vuotishäälahjaksi saama musta sähkökitara. Hän soittaa taas kitaraa pitkästä aikaa. Kuorolaulu on jäänyt. Ennen kirjailijanuraansa Lehtolainen oli Tapiolan kuoron intendenttinä.

LEHTOLAISEN kirjoissa lauletaan usein, yksin tai kuorossa, ja kuunnellaan musiikkia ­ samoja levyjä, joita on Lehtolaisen olohuoneen cd-tornissa: Luonteri Surfia, Apocalypticaa, Dingoa, Hanoi Rocksia, Popedaa, Ultra Brata, Don Huonoja, Frank Sinatraa, Abbaa. Klassista!

Lehtolaisen levyhylly on yhtä jakomielitautinen kuin hänen kirjahyllynsä: Kafkaa, Freudia, tietokirjoja, Amistead Maupinia, rivi Christietä englanniksi, ranskaksi, suomeksi. Mutta sanoihan Mika Waltarikin, että hyvä kirjailija on kiinnostunut kaikesta. Pakko on ollakin ­ kirjallisuustiedettä opiskellut Lehtolainen tuskin tietäisi mitään poliisin arjesta, ellei hänellä olisi poliisissa muutamaa syväkurkkua.

"Olen juuri tavannut edustus-ampujan. Seuraavaan kirjaan on tulossa asiantuntevia kommentteja aseista", Lehtolainen innostuu. Seuraava kirja kertoo taas Maria Kalliosta.

Lehtolainen tekee jokaista kirjaa varten tutkimusta useita kuukausia. Hän aloittaa tutkimustyön jo viimeistellessään edellistä kirjaansa. Hän etsii netistä, lainaa kirjoja kirjastosta, soittaa asiantuntijoille, luetuttaa heillä kirjaansa ja seuraa poliisin työn kehitystä, muun muassa tilaamalla Poliisi&Oikeus-lehteä. Ja hän kirjoittaa mielenkiintoisia, esimerkiksi bussissa kuulemiaankeskusteluja ylös päiväkirjaansa.

"Ystäväni ovat tulleet vähän varovaisiksi."

Lehtolainen kirjoittaa paikoista, jotka tuntee hyvin. Maria Kallio on kolunnut samat paikat kuin luojansa: Tapiolan, Olarin, Vallilan. Maria Kallion lenkkipolkukin on sama kuin päivittäin juoksevan Lehtolaisen vielä silloin, kun hän asui Espoossa.

"Minulla on tarve kuvata seikkaperäisesti ympäristöä ja kirjoittaa paikoista, joissa olen ollut. Uusimman kirjani Veikko asui kodistamme puolen kilometrin päässä, Katjan asunto on kopio ystäväni asunnosta, josta on näkymä Sörnäisten vankilaan. Kävin katsomassa maisemaa eri vuodenaikoina. Nyt menen tutkimaan Humaljärveä, koska seuraavan kirjani murha tapahtuu siellä."

Virheitä on harvassa. Kerran yksi virkaintoinen lukija soitti ja ilmoitti, että Maria Kallio oli ajanut yliopistolta eduskuntaan mahdotonta reittiä: yhdessä kadunkulmauksesta ei olisi saanut kääntyä.

Lehtolaisen seikkaperäisyyttä arvostetaan. Kuolemanspiraali-kirjan taitoluistelupiirien kuvauksia kehuttiin osuviksi. Espoon kunnallispolitiikan koukeroista kertovan Ennen lähtöä -kirjan ilmestyttyä kaupunginvaltuutetut ihmettelivät Lehtolaiselle, kuinka hän tiesi niin tarkkaan, mitä Espoon politiikassa tapahtui.

"Muutama kunnallispoliitikko kuvitteli löytäneensä itsensä tai kollegansa kirjastani. Se on yleistä. Moni kuvittelee tunnistavansa itsensä kirjoistani. Henkilöhahmoni ovat aina keksittyjä."

Tai lähes aina, uusimpaan kirjaansa hän on upottanut ystävänsä Eero Koveron, siis Salaisten elämien Ismon, ihan omalla nimellään.

Ilo on ollut molemminpuolinen. Lehtolainen kertoo, että turkulainen dekkarikirjailija Reijo Mäki on uusimmassa kirjassaan kirjoittanut hänestä.

"Nauroin niin, että olin pudota laiturilta. Soitin heti Reijolle."

DEKKARISTIT Reijo Mäki, Seppo Jokinen ja Sirpa Tabet kuuluvat Leenan ystäväpiiriin. Ja heidän työtään Leena seuraa: makuuhuoneessa sijaitsevalla työpöydällä makaa Tabet¹n kirja.

"Olen tavannut heitä seminaareissa ja kiertueilla. On mukavaa, kun voi keskustella kirjallisuudesta kollegojen kanssa. Torstaina lähden Tampereen taiteiden yöhön. Siellä tapaan taas kirjailijatuttujani."

Dekkaristit nauttivat lukijoidensa poikkeuksellista suosiota. Dekkarinetti-sivuilla esitellään suomalaiset dekkaristit edestä ja takaa. Lukijat kiintyvät nokkeliin sankareihin ja joskus todellisuudentajukin hämärtyy.

"Kerran soitti yksi lukija, joka luuli, että olen poliisi ja voin ratkaista hänen ongelmansa."

Se oli varmaan oudoin yhteydenotto, jonka Lehtolainen on saanut.

"Yhteystietojani on hyvin vaikeaa saada", hän paljastaa todennäköisen syyn rauhalleen.

Lehtolainen vaivaantuu silmiinnähden, kun puheeksi tulee Eveliina Lappalaisen murha Imatralla. Murhasta tuomittu poika oli tekonsa jälkeen tehnyt koulussa esitelmän Lehtolaisen Kuolemanspiraali-kirjasta, joka kertoi nuoren taitoluistelijatytön murhasta.

"Kai hän yritti käsitellä tekoaan", Lehtolainen kääntää katseensa pöytään ja silittelee sen pintaa.

YHTÄ VAIVAANTUNUT hän on puhuttaessa rahasta.

"Elän paremmin kuin keskivertotoimistotyöntekijä, mutta kauan tulotasoni oli todella matala. Nyt menee paremmin. Mersua en ole hankkimassa. Toivon, että saan asuntolainan maksettua."

Pienellä markkina-alueella kirjoittamalla eläminen on vaikeaa. Rikastuminen on vielä harvinaisempaa. Kun yhdysvaltalainen, 1990-luvun ykkösbestseller, John Grisham myy yhteensä 60 miljoonaa kirjaa, tuntuu suomalaisen menestyskirjailijan parin miljoonan kirjan myynti vaatimattomalta. Ero on selvä, myös lompakossa.

Yhdysvalloissa kirjailija ansaitsee muullakin kuin kirjakauppamyynnillä: vuonna 1991 vielä tuolloin tuntematon suuruus Grisham myi Firma-kirjansa elokuvaoikeudet Paramount Picturesille 600 000 dollarilla. Nyt summan voi kertoa kymmenellä.

"Olen iloinen, että Suomessa kukaan ei kirjoita rahasta. Ehkä siksi kirjallisuuden taso on täällä niin korkea."

Viime vuodet kustantajat ovat panostaneet paljon kirjailijoidensa hengentuotteiden markkinoimiseksi ulkomailla. Leena Lehtolainen oli ensimmäinen, jolla tärppäsi. Menestys ulkomailla takaa sen, että kirjojen kirjoittaminen voi olla vakavasti otettava ammatti niillekin, joita ei houkuttele elämä tonnikalan ja happy hourin ristipaineessa.

"En haluaisi, että Suomeen syntyy kirjailijakultteja. Moni kirjailija kirjoittaa, koska heille itseilmaisu on vaikeaa muuten. Sellaisen ihmisen on hyvin vaikea markkinoida itseään. Jotkut eivät halua olla esillä"

Joitain kompromisseja on tehtävä: Lehtolaisen ohjelmassa on kirjamessuja Göteborgissa, Edinburghissa ja ehkä Lontoossa. Haastatteluja. Esiintymisiä Taiteiden yönä. Hän on kirjoittanut kolumneja Hyvään Terveyteen, Suomen Kuvalehteen ja Journalistiin. Nyt Lehtolainen kirjoittaa naistenlehteen kolumnia, jota koristaa hänen kuvansa.

Selailen lehteä, kun kuvaaja ja Lehtolainen pohtivat, mikä perheen viidestä mustasta nahkatakista olisi paras kuvaukseen.

Lehtolainen varoittaa minua etukäteen, että on tehnyt naistenlehden kesätestin. Hän kuulemma rakastaa testejä. Yksi kysymyksistä osuu silmään: mitä mieltä olet suuseksistä?

Lehtolainen on ympyröinyt vastauksekseen: se on vain pieni osa siitä, mitä osaan.

Siitä ei ole epäilystäkään.

Lehtolaisen suosikkidekkarit

1. Christie, Agatha: Askel tyhjyyteen
2. Garve, Andrew: Leandan sankari
3. Joensuu, Matti Yrjänä: Harjunpää ja heimolaiset
4. Jokinen, Seppo: Koskinen ja pudotuspeli
5. McDermid, Val: The Mermaids singing
6. Muller, Marcia: Pennies on a Dead Womans Eyes
7. Paretsky, Sara: V.I. Warhawski ja punainen kukko
8. Sayers, Dorothy L: Juhlailta
9. Tenhunen, Eeva: Mustat kalat
10. Sven Westerberg: Jumalan kauhistuttava poissaolo

File: Leena Lehtolainen

Ikä: 38 vuotta
Koti: Omakotitalo Inkoossa
Luottokortit: Visa
Pituus: 158 cm
Koulutus: Filosofian lisensiaatti
Juoma: Lahproiag ja musta kahvi
Kello: Lorus
Lapset: Kaksi poikaa
Puolue: Tarja Halosen kannattaja
Tuoksu: Ruusu ja laventeli
Intohimo: Taitoluistelu ja ramopunkki