Toisenlaiset toisenlaiset frendit

Tiistaina Linnan juhliin marssii hieman erikoisempi kaveri, punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivien keulahahmo Pertti Kurikka.

"Linnan juhlia on aina arvosteltu siitä, että se on eliitin juhla. Tämä on osoitus siitä, että sinne voi päästä tavalliset ja ei niin tavalliset kaveritkin", sanoo Kurikan tukena Linnaan lähtevä Kalle Pajamaa.

Pajamaa on häärinyt Pertti Kurikan Nimipäivien apuna koko bändin kolmevuotisen taipaleen. Bändin tarina sai alkunsa vuonna 2009 kehitysvammaisille suunnatulta työpajalta. Kesällä 2010 ensi-iltansa saanut, kehitysvammaisiin suunnattuja ennakkoluuloja purkava Vähän kunnioitusta -elokuva tarvitsi soundtrackilleen uskottavan kappaleen. Pertti Kurikan Nimipäivien Kallioon-kappale sopi tähän tarkoitukseen täydellisesti.

Linnan juhliin lähtö epäilytti aluksi Kurikkaa. 

"Pertti oli aluksi sillä mielin, että haluaa nähdä juhlat tv:stä, eikä ole siistejä kenkiäkään. Nyt on puku vuokrattu ja innolla odotetaan juhlia. Onhan se tietty aika absurdi tilanne saada kutsu, ja sitä joutui hetken itsekin sulattelemaan", Pajamaa sanoo.

Viikon verran Kurikka mietti lähtöään, Linnassa, kun ei saa piereskellä, hotkia tai maiskuttaa ruokaa. Tai entä jos juo liikaa boolia? Bändikaverit Kari Aalto (laulu), Sami Helle (basso) ja Toni Välitalo (rummut) houkuttelivat kitaristi-Kurikkaa juhliin.

"Kaikki oli hyvin kannustavia. Kun Pertti ilmoitti ettei mene, niin kaikki yritti kääntää pään, että helvetti sun on mentävä", Pajamaa kertoo.

Pertti Kurikan Nimipäivät on täynnä punk-asennetta. He vaativat kunnioitusta, uhkuvat yhteiskunnallista kritiikkiä ja tekevät sen niin, että vanhan liiton punk-äijilläkin tulee tippa linssiin.

Vuosi sitten PKN julkaisi ensimmäisen levynsä, jaetun 7-tuumaisen Kakkahätä-77:n kanssa. Kesällä ilmestyi kasetti ja viikko sitten oma seiskatuumainen Osaa eläimetkin pieree.

Bändin taipaleesta kertoo Kovasikajuttu-dokumentti. Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaama leffa saa ensi-iltansa ensi vuoden alussa ja odotettavissa on yksi vuoden mielenkiintoisimmista dokkareista. Siinä seurataan bändin elämää puolentoista vuoden ajan. Mukaan mahtuu keikkoja Suomen kovimmilta festareilta Saksan kiertueelle sekä bändin jätkien arkea.

Basisti Sami viettää arkensa pääosin kotona asuntolassa, ja harrastaa politiikkaa. Laulaja Kari hengailee lähinnä Kallion baareissa. Kurikka viihtyy niin levy-kaupoissa, musiikkikirjastoissa, kirpputoreilla, virastoissa kuin kirkossakin. Rumpali Tonin aika kuluu perheen kanssa.

"Bändi lähti innolla mukaan dokumenttiin. Itsellä kesti puolisen vuotta ennen kuin totuin kameroiden läsnäoloon, mutta kaverit osasivat olla koko ajan normaaleja. Ilot, surut ja riidat tulee piilottelematta. He ovat kuin kameroita ei olisikaan", Pajamaa kertoo dokumentin kohteena olemisesta.

"Ohjaaja Jukka Kärkkäinen näki joskus Kulttuuriuutisissa pienen pätkä ja tuumasi heti, että tuo on dokumentin arvoinen juttu. Häneltä meni kuitenkin pari kuukautta, että uskalsi ottaa yhteyttä ja kysyä", Pajamaa jatkaa.

Nyt materiaalia on kasassa valtavasti ja ohjaajilla on kova työ valita, mitä leffaan mahtuu mukaan.

"Kun puolentoista vuoden materiaalia tiivistää, niin se saattaa olla vittumainen homma", Pajamaa pohtii.

Pajamaa ja bändin jätkät ovat nähneet jo version, joka ei ole vielä aivan lopullinen.

"Kaikenlaisia tunteita siinä käsitellään. Pintaan tulee liikutusta ja hyvin paljon naurua."