Harri Hertell: Urbaanin runon sanansaattaja

Dub poetry, tuhdin basson ryydittämä runoilu, on suomalaisen musiikin kentällä aidosti outolintu. Kotimaisen lavarunouskentän kehittäjä ja keskushahmo Harri Hertell kuitenkin luistelee tuolla ennen kartoittamattomalla maalla, ennakkoluulottomasti ja ilman selkeitä esikuvia.

”Se on ollut mulle varhaisesta vaiheesta asti selvä, että haluan esittää runojani musiikin kanssa”, Hertell sanoo.

Hertellin usein kaupunkimiljööseen sijoittuva runous ei pelkää esitellä elämän synkempää puolta. Synkkyyden keskelle jätetään kuitenkin toivon kipinä.

”Omia on niin hankala lähteä analysoimaan”, sanoo Hertell annettuaan juuri edellämainitun, varsin osuvan kuvauksen sanoituksistaan.

Dubrunoutta ja hiphop-vaikutteita

Musiikin Hertellin katurunoudelle tarjoaa juuri julkaistulla Dubros-duon Horros-albumilla Papa Jahmani, pitkän linjan reggae-vaikuttaja ja dub-tuottaja. Yhteistyö toimii hyvin ja rytmikkäästi laahaava dub tarjoaa Hertellin aivoituksille luontevan äänimaiseman. Kaksi päätyi yhteen sattuman kaupalla, kun Papa Jahmani eli Osmo Lumivuori meni Pacificossa juttelemaan Hertellille. Vuosi myöhemmin kaksikolla on levy kasassa.

Horros ei ole missään tapauksessa bilelevy, pikemminkin nimensämukainen pysäyttäjä. Hertellin runojen aukeaminen vaatii joissain tapauksissa aikansa, mutta merkityksen onnistunut avaaminen tarjoaa kuulijalle tyytyväisyydentunteen. Osa läpistä aukeaa heti, osa viihdyttää kryptisyydellään.

Osassa biiseistä runo on tullut ensin ja tausta jälkikäteen, joskus toisin päin ja välillä molemmat puolet etenevät yhdessä.

”Ei ole hirveästi sääntöjä, joten pääsee vapaasti kokeilemaan. Tiedän jotain musan tekemisestä, mutta ensisijaisesti olen sanataiteilija. Keikkailu on tuttua, mutta musiikin tuottaminen on muiden homma”, Hertell avaa osaamistaan.

Levyn kohokohtina voi mainita esimerkiksi Gil Scott-Heronin Revolution Will Not Be Televisedille avoimesti flirttaileva Kukaan ei voi jäädä kotiin ja runoilijakollega Dxxxa D:n kanssa sanailtu, maanisen hidas päätösraita Syvemmälle.

Dubrunous tarjoaa tekijöilleen leikkikentän, jota ei liiemmin ole kartoitettu.

”Ei ole selkeästi otettu oppia tuolta tai täältä. Ei tarvii ainakaan miettiä perinteitä ja painolasteja. Meillä oli ton levyn tekeminen tosi hauskaa ja kävi helposti. Saundillisesti ja tekstien puolesta mukana on synkkiäkin juttuja, mutta tehdessä oli mukavaa”, Hertell sanoo.

”Epävarmuudet liittyvät koko kuvioon, jossa menee liitoksessa tapahtumajärjestämiset sekä omat keikat ja projektit.”

Vaikka aiheet ja äänimaisemat saattavat olla synkkiä, on Hertellin ja Dubroksen tekemisissä aistittavissa pilke silmäkulmassa.

”Pitää olla huumoria, ja esimerkiksi jossain keikkatilanteessa kannattaa ilman muuta käyttää huumoria ja keventää diipempiä juttuja sketseillä. Mitään ei voi ottaa liian vakavasti, mutta kaikkea ei tarvitse vetää huumorillakaan”, Hertell maalailee huumorin merkityksestä tekemisissään.

Hertellin toinen projekti, serkkunsa DJ Kpian kanssa toteutettu Hertell & Hertell vie fokuksen samplevetoisen hiphopin suuntaan. Levy on jo lähes valmis, mutta julkaisua pantataan loppukesään.

Runopiirit voimissaan

Hertell on juuri niitä jäbiä, jotka auraavat omat latunsa mennessään. Hän on Helsinki Poetry Connection -kollektiivin keulahahmo ja vastuussa paikkansa jo vakiinnuttaneista runoklubeista, open mic -sessioineen.

”Runoskenellä menee hyvin. Jotenkin tuntuu, että homma on edelleen kasvamaan päin. Kiinnostusta riittää ja uusia esiintyjiä. Poetry Jamit on se ilta, joka perustuu enemmän kutsuttuihin esiintyjiin, kun Kiiski Open Mic -klubi perustuu siihen, että ihmiset tulevat omilla teksteillään rakentamaan sen illan.”

”Monet, joista on tullut Poetry Connectionin vakiokasvoja, ovat aloittaneet sieltä open micista. Täällä ei ole väliä sillä, mistä ihmiset tulevat, vaan sillä, millainen teksti on.”