Sini Sabotage - Mikään ei ole sattumaa

Siihen meni vain vuosi. Vielä viime syksynä Sini Sabotage oli valtaosalle suomalaisista täysin tuntematon. Sitten alkoi tapahtua. Hän julkaisi Youtubessa marraskuussa jenkkiräppäri Azealia Banksin biittiä lainaavan 09 – Street style -biisin. Siitä tuli välittömästi hitti, jolle suututtiin ja jota ihannoitiin. Keväällä oli aika repiä levikset. Räppärikaksikko JVG pestasi Sini Sabotagen uudelle levy-yhtiölleen ja tulevan albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu Levikset repee nousi välittömästi latauslistojen kärkeen ja kesän korvamadoksi. Paikka kesän suurimmilla festareilla varmistui jättihitin myötä.

Nyt olemme lumipalloefektin siinä vaiheessa, jossa pallo kasvaa todella isoksi. Koko kansan kahvipöytäkeskusteluihin Sini kiilaa toimiessaan alkavassa Idolsissa tuomarina ja ensimmäinen täyspitkä on juuri tulossa ulos.

”Myönnän, että tässä on hirveästi ollut tuuria ja kohtaloa pelissä. Ei siihen riitä pelkkä taito, pitää olla aika paljon muutakin”, Sini pohtii Cafe Pirittan terassilla, pyörittää lusikkaa cappucinossaan ja katsoo Töölönlahdelle.

Sini Sabotage on tuote, siitä ei ole epäilystäkään. Tuotteita on monenlaisia. On laatutuotteita, joilla on pitkä historia ja määrätietoisesti rakennettu tarina. Sitten on niitä, joissa on vain pinta, kaunis kuva, jolla myydään tyhjiä lupauksia. Sinin kuva on kaunis, mutta silti hän kuuluu ensin mainittujen kategoriaan. Tarina ei ole syntynyt tuurilla.

Sini-Maria Makkonen syntyi Jokelassa 1986. Jokelan ala- ja yläasteen kouluesitysten tähdellä oli suunta selvillä jo varhain.

”Soitin silloin klassista pianoa ja bändiskittaa ja halusin tehdä vaan musaa, joten periaatteessa asiat ei ole hirveesti muuttuneet. Tiesin ihan skidistä asti, että haluan Sibelius-lukioon.”

Sibelius-lukioon lähtiessä Sini pyyhki Jokelan tomut jaloistaan ja muutti kaverinsa kanssa mummonsa vanhaan kämppään Stadiin.

”Sibelius-lukiossa kaikki oli taiteellisia ja siellä tunsi päässeensä omiensa joukkoon. Alkoi kilpailu. Ei riittänyt, että oot vaan tyttö Jokelasta, joka osaa laulaa tai soittaa, vaan piti löytää se oma juttu. Olin tottunut olemaan esillä joka helvetin kevät- ja joulujuhlassa vuodesta toiseen. Nyt olin tilanteessa, jossa kaikki oli niitä kakaroita”, Sini muistelee.

Sini alkoi kuuntelemaan räppiä ja kirjoittamaan kertosäkeitä poikapuolisille frendeille. Metallia ja rokkia enimmäkseen diggaillut artistinalku oli jo ottanut kuunteluun naisräppäreitä, kuten Foxy Brownin ja Angie Martinezin.

”Raskaampi musiikki oli tosi vahvana mun elämässä ja meillä oli metallibändikin. En ole koskaan kuunnellut putkikorvilla vain yhtä genreä.”

”Olin 17-vuotias, kun kokeilin ensimmäisen kerran kirjoittaa räppiä. Se tuntui luontevalta ja kivalta”, jo lapsuudessaan riimirunoja rustannut Sini kertoo.

”Sit kun uskalsin, löysin uudestaan sen, mistä olin skidinä digannut. Sytyin koko hommasta niin paljon, etten ole osannut lopettaa.”

Miehen perässä Kokkolaan

Seuraavaksi oli edessä muutto Kokkolaan.

”Rakastuin ja muutin kundin perässä 18-vuotiaana Kokkolaan. Sen frendit räppäs ja niiden kanssa tehtiin Valosieppareiden levy, joka julkaistiin 2006. Se oli eka kerta, kun mä äänitin räppiä.”

”En vielä oikein tiennyt, miten homma hoidetaan, mutta se levy on omassa vilpittömyydessään hirveän hellyyttävää kuunneltavaa. Se on kuitenkin kuin ensimmäinen oma lapsi, eikä sitä voi vihata.”

Äijä jäi Kokkolaan ja Sini palasi Helsinkiin vuonna 2007. Kun muut lähtivät opiskelemaan, Sini jäi duuniin kaverin vaatekauppaan.

”Mä olin niin varma musahommasta, että ajattelin, etten lähde opiskelemaan, vaan meen duuniin ja alan tekeen musiikkia niin paljon kuin mahdollista.”

2009 Sini aloitti dj:n hommat ja teki niitä laajalla skaalalla: The Tigerin Girls-klubilla, räppäri Brädin kiertue-dj:nä, Mikko & Heikki Show'ssa tv:ssä ja Spin FM:llä radio-dj:nä.

”Oli näköjään pakottava tarve käydä läpi kaikki alasarakkeet, mitä dj-hommaan tulee.”

”Lähdin tekemään niitä hommia alun perin sen takia, että pääsen lähemmäksi musiikkia. Että saan siitä inspiraatiota mun omaan projektiin.”

Omaa projektia valmisteltiin useiden eri tuottajien kanssa, mutta hommat jäivät kesken. Eräänä päivänä JVG:n pojat saapuivat Sinin vieraaksi SpinFM:lle. Sini mainitsi itsekin räppäävänsä ja saman tien Jare ja VilleGalle ottivat hänet siipiensä suojaan. JVG perusti oman PME-levy-yhtiön, jonka ensimmäisiin artisteihin Sini kuuluu.

”Mulle tuli sellainen olo, että ahaa, tän takia nuo kaikki aikaisemmat jutut on mennyt, miten ne on mennyt. Nyt mä oon siellä, missä mun pitääkin olla ja pääsen tekemään musaa ihmisten kanssa, joita mä katson musiikillisesti ylöspäin.”

Mimmiräppäri?

”Mä oon hirveen tyytyväinen ja onnellinen siitä, että oon malttanut odottaa ja kypsytellä tätä hommaa. Oon tehnyt parhaani ja ajatellut, että jos se tuottaa hedelmää, niin sitten tuottaa. Ja nyt se tuotti.”

Levy pitää sisällään klubihittejä, mutta Sini haluaa levyllä esitellä toisenkin puolen itsestään.

”Musta on ihanaa tehdä Levisten kaltaisia isoja biisejä, mutta mussa on myös se puoli, että haluan tehdä kokeellisempaa ja taiteellisempaa räppiä.”

Hän tajuaa olevansa ainutlaatuisessa asemassa työskennellessään Suomen kovimpien tuottajien kanssa nousevan levy-yhtiön riveissä. Tavoitteet on korkealla eikä vertailut muihin naisräppäreihin riitä.

”Mä en halua olla Suomen kovin mimmiräppäri, mä haluan olla Suomen kovin räppäri.”

Sini Sabotagesta on kasvanut lyhyessä ajassa tyyli-ikoni. Hän tarjoaa loputtomien naislaulajien maassa poikkeuksellisen ja katu-uskottavan esimerkin nuorille naisille. Samaistumispintaa näyttäisi löytyvän, tsekatkaapa vaikka neidin Instagram, jossa jokainen kuva saa tuhansia tykkäyksiä.

Ohjeet räppäreiksi haluaville mimmeille ovat selkeät.

”Tehkää vitusti duunia musan eteen. Sen jälkeen teette ihan vitusti duunia, että joku kuulee sen.”

---

Miten aloitit räppäämisen, Sini?

Sini Sabotagen päätyminen räppäriksi ei ollut sattumaa, vaikka hän vietti suurimman osan nuoruuttaan raskaamman musan parissa. Sini oli jo koulussa runotyttö, joka esitti riimirunoja ja voitti niillä runokilpailuita.

”Sitten, kun myöhemmin uskalsin tai päätin kokeilla, niin löysin uudestaan sen, mistä olin skidinä digannut. Sytyin hommasta ja en ole osannut lopettaa.”

Millaista räppiä aloit kuuntelemaan?

”Tykkäsin chillistä räpistä. Sellaisia nimiä kuten Common, Talib Kweli, Mos Def ja Atmosphere”, Sini luettelee.

”Innostuin Atmospheren Don´t ever fuckin´question that -biisistä niin, että otin tatuoinnin hokemasta, jossa sanotaan make the love, paint the picture, write a song. Olen joskus kokenut noiden sanojen kuvaavan minua itseäni hyvällä tavalla.”

Sini on perfektionisti, joka hioo sanoituksiaan viimeiseen asti.

”Oon sellainen, etten suostu edes räppäämään niin, että joku kuulee, ennen kuin olen täysin varma biisistä. Kaikki, mitä olen tehnyt on päätynyt tai tulee päätymään jollekin julkaisulle. Uudella levylläkin on monen vuoden takaisia värssyjä.”

”Pyrin täyttämään mun verset täyteen nokkelaa ja omasta mielestä hyvää tekstiä ja sen takia olen niin hidas kirjoittaja. En osaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Pikemminkin sieltä, mistä se on korkein.”

Ensimmäistä kertaa Sini hyppäsi mikkikoppiin Kokkolassa Valosieppareiden riveissä vuonna 2006.

”En ollut heittänyt yhtään räppikeikkaa ennen kuin levyä alettiin aikoinaan nauhoittamaan. Ne räpit, mitä Valosieppareiden levyllä kuullaan, oli ensimmäiset räpit mitä mä olen kirjoittanut. Ne meni suoraan levylle.”

---

Ensimmäinen keikkakesä

Kesällä Sini Sabotage pääsi kiertämään isoja festareita JVG:n possen kanssa.

”Kesä oli tosi hauska, opettavainen ja kiireinen. Summer upin jälkeen päälle pamahti kunnon angiina. Ei ole vielä tajunnut kuinka paljon ääni keikkaillessa kärsii ja olisi pitänyt pistää silloin keikat vähäksi aikaa jäihin. Vedin sen sijaan täysillä keikkoja ja sen seurauksena jouduin perumaan melkein kaikki elokuun keikat.”

Sini pääsi suoraan nauttimaan keikkailun kermasta.

”Sanoisin, että mua on hemmoteltu aika hyvin tää kesä.”

”Ehkä vähän yllätti se, kuinka raskasta se on. Jotenkin sitä kuvitteli, että se on yhtä juhlaa. Olen aina ollut täydellisyyteen pyrkivä ja otan siksi aika kovat paineet keikasta. Mun pitää näyttää parhaalta mahdolliselta ja olla paras mahdollinen minä. Siihen ympärille tuleva hässäkkä vaatii paljon energiaa ja aikaa.”

”Ehkä sitä ei aluksi tajunnut, ettei tarvitse jäädä ihan joka keikan jälkeen jäädä vetämään tappiin asti. Siitä on tullut duunia, eikä keikalle mennä kossukarpalon kuvat silmissä.”