Kiitoskirjeissä on se ikuinen ongelma, että ne tulevat auttamattomasti liian myöhään. Hyvin harvoin sitä muistaa kiittää ihmisiä heidän teoistaan ja läsnäolostaan. Äärimmäisen harvinaista se on silloin, kun tämä henkilö ei ole kukaan tuttusi - hän vain sattuu kuin kohtalon sanelemana olemaan läsnä elämäsi taitekohdissa.
Vaikkakin myöhään, niin tässä se tulee:
Kiitos Matti Jämsén, että olit elämässäni, vaikka et sitä taatusti itse tiennytkään
Muistan kuulleeni sinusta ensimmäisen kerran aloitettuani opiskeluni ravintolakoulu Perhossa. Treenasit ensimmäisiin Bocuse d’Or -kisoihisi; treenasit, treenasit ja treenasit. Ympäripyöreitä päiviä ja äärimmäistä kunnianhimoa. Nähtyäni vilauksia työskentelystäsi mietin, että vau, haluan itsekin olla joskus tuolla.
Kiitos Matti, sait minut ostamaan opiskelijabudjetilla siikaa ja treenaamaan fileointia. Sait minut näkemään, että kovalla työllä voi päästä pitkälle. Ja kenties suurimpana asiana opetit, että suuri intohimo ei katso kelloa tai työtunteja.
Seuraavan kerran tulit vastaan vuonna 2015, kun istuin nuorena harjoittelijana ison mediatalon toimituksessa ja seurasin Suomen taistelua arvostetussa kokkikilpailussa. Halusin uutisoida sinusta ja kilpailusta kaiken - heti ja mahdollisimman nopeasti.
Kiitos Matti, että sytytit palon ruokajournalismia ja uutisvoittoja kohtaan. Tämä palo on kantanut pitkälle.
Kenties suurimman oivalluksen toit elämääni Sesonki-ravintolan myötä. Eräässä ravintolan tilaisuudessa kerroit, kuinka olit sairaana sängyn pohjalla maatessasi oivaltanut toden teolla sen, että elämä on tässä ja nyt. Jos sinulla on unelma, toteuta se, sillä koskaan ei voi olla varma huomisesta. Vaikka unelma ei toteutuisi, se ei haittaa. Olet ainakin yrittänyt.
Kiitos Matti, sait minut tavoittelemaan unelmia, jotka silloin tuntuivat mahdottomilta. Unelmia, jotka sittemmin kävivät toteen. Unelmia, jotka vielä kytevät pienenä liekkinä sisälläni.
Viimeisin kanssasi käyty keskustelu liittyi kalaan. Paljastit minulle hyvän kalakeittoreseptin ja vinkkasit, että sokerisuolaus nostaa perinneruoan aivan uudelle tasolle.
Kiitos Matti, että opetit minut syömään ruokaa, jota olin siihen asti kartattanut.
Annoit minulle, kuten taatusti sadoille ja tuhansille muillekin, oivalluksia ja tärkeitä neuvoja elämään. Mielessä unelmia, lautasella hyvää ruokaa. Tällä pääsee jo elämässä pitkälle.
Lepää rauhassa.