“Kokki tykkäsi hyvälaatuisista pihakanan munista, asiakkaalle maistui ja minäkin kiitin: isompien munamäärien myyminen ravintolaan helpotti omaakin arkirumbaa”, kirjoittaa Kirsi Haapamatti Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.
“Vaan eipä aikaakaan, kun tämä kotkotus sai lopun. Terveystarkastaja pisti pelin poikki ja informoi, että direktiivin mukaan leimaamattomia ja painoluokittelemattomia munia ei saa myydä suurtalouskeittiöön.”
Jälleen edessämme on yksi järjetön virkamies(mieli)vallan osoitus. Lähiruokaa pitäisi tukea, mutta tuntuu, että virkamieskoneisto tekee kaikkensa, ettei pientuotanto pääsisi esiin.
Kyseisen tapauksen munanmyyjä huomioi, kuinka munat itse asiassa pääsevät pykälän mukaan saastumaan käyttökelvottomiksi.
“Käytäntö. jossa lähiruokaravintola saisi tuoreita raaka-aineita kahdenkymmenen kilometrin päästä suoraan keittiöönsä, oli tietenkin alun alkaenkin sulaa hulluutta Suomessa. Jo aikaisemmin viranomaiset olivat kadottaneet kaikki pikkukanaloiden munat luomu- ja lähiruokakaupoista. Näin siksi, että munasta tulee vaarallinen, jos kananmunan ja asiakkaan välillä on kauppias”, toimittaja ja pienviljelijä Haapamatti kirjoitti.
Hän listaa myös muita “viranomaisten sammutustöitä”, jotka ovat pyrkineet tukehduttamaan maaseudun yritteliäisyyden liekkiä. Tyrniviljelijä lopetti viljelyn, kun mehustamon lisäksi olisi vaadittu elintarvikehuoneisto- ja ajoneuvo, bed & breakfast -yrittäjä olisi halunnut myydä pientilojen tuotteita aamiaisellaan, mutta viranomaiset kielsivät tämän ehdottomasti, pirkkalalaiskahvila ei saanut myydä pullaa samassa tilassa käsittelemättömän tilamaidon kanssa. Kaikissa tapauksissa vaaditut toimenpiteet ovat liian kalliita pienelle toimijalle toteuttaa.
Kun mietitään jaloja isoja tavoitteita, kuten ekologista ruoantuotantoa tai syrjäseutujen haasteita työttömyyden kanssa, tuntuu virkamiehille annettu valta täysin järjettömältä. Ketä pykälät suojelevat oikeasti? Kirsi Haapamatilla on siihenkin näkökulma.
“Samalla kun pientä lyörään (!) Evira ajaa läpi monikansallisten ja amerikkalaisten suuryritysten tahtoa: geenimuuntelusta ei tarvitse kertoa liha- eikä kanapakkauksissa.”
Päivitys 14:45 Kirsi Haapamatin blogi korjattu Maaseudun Tulevaisuuden kolumniksi.
11 kommenttia
byrokraatti
20.8.2014 09:53
Tottakai kaikki ovat tässä tapauksessa pienen ja herttaisen kotikanalan puolella, mutta mitäs jos joku ulkomaalaisten pyörittämä pizzapaikka käyttäisi pizzoissaan omassa kellarissaan kasvattamien ja teurastamien sikojen kinkkua? Siitä ei varmaan kukaan tykkäisi ja joukolla huudettaisiin lehdissä, että mikseivät viranomaiset toimi.
Elintarvikkeisiin kohdistuvat säädökset ovat olemassa suojelemaan kuluttajia ja varmistamaan sen, että syömämme ruoka ei ole meille vaarallista. Varmasti tämän kotikanalan munat ovat ihan priimaa, mutta jos sitä ei pysty mitenkään todistamaan, niin eivät viranomaiset voi tehdä poikkeuksia ns. söpöyden ja blogikirjoittelun perusteella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Lähiruoan puolesta
21.8.2014 10:43
Vertaatko tosissasi tätä tapausta siihen, että pizzerianpyörittäjä teurastaisi sikoja omassa kellarissaan? Eiköhän vastaava tilanne olisi, että pizzayrittäjä ostaisi pizzoihinsa lähiluomutilalla kasvatettua sianlihaa.
Jotain tilannetajua ja maalaisjärkeä tässä tarvittaisiin viranomaisilta.
Henkilökohtaisesti pidän paljon tärkeämpänä tietona sitä, ettei ostamani ruoka ole geenimuunneltua kuin sitä, että pikkukanalan tuottamassa kananmunassa ei ole leimaa. Kananmunan hajusta/mausta pystyy päättelemään kuka tahansa vähäiselläkin järjellä ja arviointikyvyllä varustettu henkilö kuinka tuore ja syömäkelpoinen muna on. Vastaavasti geenimuunneltua elintarviketta ei kuluttaja pysty tunnistamaan, ellei pakkauksessa ole merkintää siitä. Ja näiden merkintöjen poistamisesta, jopa kieltämisestä, on viimeaikoina viranomaistaholla puhuttu.
Matti Aho
20.8.2014 13:02
Terävää ja opettavaista. Kiitos, Kirsi.
Kyllä tarkoituksettomuus suututtaa perin pohjin myös meitä elintarviketuvallisudesta vastaavia. Hyvä esimerkki on mainitsemasi EU:n yhteiseen maatalouslainsäädäntöön kuluva "markkinapoliittinen" kananmunasääntö. Mielestäni tällaiset kauppanormit kuuluvat kaupan tekijöiden keskinäisesti sovittavaksi eivät osaksi lakeja, jotka säätelevät 500 miljoonan ihmisen arkea.
Elintarvikehuoneistoa koskevat vaatimukset eivät ole mitään rakettitiedettä eivätkä tosiaankaan edellytä rosteripintoja joka puolelle. Lippakioski voi olla elintarvikehuoneisto, miksei sitten tyrnipuristamokin. Maalais- ja/tai kaupunkilaisjärjellä pärjää: kädet pitää päästä pesemään ja vessankin pitää olla jossain. Ja ilmoitus riittää, rekisteröintiä ei tarvita.
Niin, ja kyllä elintarvikelaki hyvinkin sallii alkutuotannon tuotteiden myymisen bed-and-breakfast paikkoihin, aina jäniksiä ja poron kuivalihaa myöten. Olisikohan tässä tullut joku väärinkäsitys?
Lopulta Evira ei ole kieltämässä GM-merkintöjä. Itse asiassa ja nimenomaan Eviran pyynnöstä maa- ja metsätalousministeriö tulkitsi EU:n surullista kauppanormilainsäädäntöä siten, että myös siipikarjatuotteiden GM-merkinnät voidaan tehdä samalla tavoin kuin muidenkin tuotteiden. Eli sallittua on.
Maaseudun ruokayrittämisen ja erityisesti herkullisen tuotteiden ystävänä lupaan tehdä parhaani, että byrokrattinen niuhotus pidetään aisoissa ja että suomalaisten elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden lippua pidetään korkealla keinoilla, jotka ovat yksinkertaisia, ymmärrettäviä ja järjellisessä suhteessa tavoitteisiin. Myös koskien raakamaitoa.
Parhaiten maaseudun yrittämisen tukemisen yhdistäminen elintarviketuvallisuuden varmistamiseen on onnistunut silloin, kun toimijat ja viranomaiset toimivat yhdessä. Osaaminen on silloin kriittistä, molemmin puolin, mutta työllä siitäkin selviää.
Matti Aho
Vastaa kommenttiinPääjohtaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Vastaa kommenttiin
JJKKRR
20.8.2014 13:56
Lähteytys, Panu hyvä! Kyseessä kai toimittajan kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa, ei blogi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Panu Jansson
20.8.2014 14:35
Aivan, kiitos huomiosta ja pahoittelut virheestä. Korjaan asian pikimmiten.
pelottaa
20.8.2014 14:09
Oli valvonta ja säädökset millaisia tahansa, riskit ovat aina olemassa, söit mitä tahansa. Joku räkätautinen lapsi on voinut sorkkia eilen syömääsi omenaakin kaupassa, eikä mikään säädös estä sinua nyt saamasta samaa tautia. Kannattaa siis pysyä vaan kotona, kasvattaa ja valmistaa omat sapuskansa, niin ei tarvitse pelätä, että vaarallisia leimaamattomia ja painoluokittelemattomia munia pääsisi sinun pöytääsi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
20.8.2014 17:49
Vai että leima kananmunassa takaisi laadun- no miten sitten kolme päivää kaapissa ollut kananmuna kasvaa untuvamaista karvaa tai kahdentoista munan kennosta löytyy yksi mätämuna. Entä sitten homeinen pehmistiiviste- puoli vuotta ennen viimeistä käyttöpäivää.
En tiedä minkä uskontokunnan pizzayrittäjä kavattaisi kellarissaan kanoja tai sikoja, mutta itse asiassa olen syönyt osittain maan alle rakennetun kanalan munia jo ainakin 25 vuotta sitten ja sen kanalan kanat oli tehotuotantokanalan (häkki) eläkeikäisiä leghorneja. Nimenomaan osittain maan alle, koska kanat pääsivät vapaasti liikkumaan kanalassa ja päivällä pihalle tarhaan.
Nyt odotetaan taas sitä päivää kun jonkin taudin vuoksi lehmiä ei saa päästää laitumille, villisikoja ammutaan poltettaviksi ja ajellaan pesualtaiden läpi maalta kaupunkiin.
EU on niin iso paketti että se ei tunne sanaa kohtuus. Samoin maalaisjärki on unohtunut monessa asiassa. Mikä on suurtalouskeittiön määritelmä? Voiko ravintolaan sitten lahjoittaa oman pellon tuotteet ja ongitun hauen?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Haapamatti
21.8.2014 08:17
Kiitos Matti Aholle kommentoinnista. Lausumasihan kuulostaa hyvin lupaavalta. Ongelmia tässä elintarvikelainsäädännön "rakettitieteessä ja rosteripinnoissa" kyllä silti on, siitä kertovat kolumnin johdosta saamani useat pientuottajien/jatkojalostajien yhteydenotot. Kaikenlaisia esimerkkejä heillä on, ja kokevat vaatimukset mahdottomiksi toteuttaa.
Tuosta b&b -yrittäjän asiasta, että hän voisi sittenkin ostaa aamiaistarpeet lähitiloilta: on järkevää ja hienoa, jos tämä on salllittua. Järjetöntä sen sijaan on, että oman kunnan elintarvikeviranomainen oli kertonut toisin. Neuvot ja ohjeet ovat erilaiset riippuen siitä, keneltä kysyy. Kysyvä tieltä eksyy? Epätietoisuus ja ristiriitaiset neuvot ovat varmasti omiaan lannistamaan yrittäjän jo alkuunsa. Sen verran kivinen tie pienyrittäjällä tässä maassa on kuljettavanaan, että soisi edes viranomaisten neuvojen olevan synkassa keskenään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Haapamatti
21.8.2014 08:19
Pari korjausta vielä: alkuperäinen kolumni ei ole ilmestynyt Maaseudun Tulevaisuudessa, vaan Suomalainen Maaseutu -nimisessä lehdessä. Se ilmestyy tosin MT:n välissä.
Kolumnissa väitettiin että direktiivi estää munien myynnin ravintolaan - se taitaakin olla Suomen elintarvikelaki.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
loogista
21.8.2014 09:08
Matti Ahon kommenttihan vaikutti asialliselta ja perustellulta. Toivottavasti bloggaaja kykenisi siihen vastaamaan, muuten jää blogi taas netissä huuteluksi.
Virkamiesten syyttäminen erilaisista asioista on yleensäkin erikoinen tapa?
Vastaa kommenttiinEivät virkamiehet mistään loppujen lopuksi päätä. Poliitikot tekevät päätökset ja toivottavasti myös perehtyvät asioihin joista heidän tulisi kyetä päättämäänkin. Populismi ajaa poliitikon tietty erikoisiin päätöksiin joita sitten taas arvioidaan haukkumalla virkamiehiä populistisesti..
Vastaa kommenttiin
Anna S.
5.10.2014 22:02
No kyllähän direktiivi määrää lain sisällön joka on direktiivin suomessa köytäntöön paneva, muuten EU:n koura tulee ja tukistaa suomineitoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin