Koulutiejyrä

Anonyymi

29.10.2009 14:02

Mitä siis ehdotat? Kaikki aineet vapaaehtoisiksi ja opiskellaan silloin kuin huvittaa? Herättää mielessäni välitöntä vastustusta, mutta ehkä vain siksi, että ajatus on uusi. Olisi kiinnostavaa tietää lisää Sudburysta: millainen on oppilasaines, onko kallis yksityiskoulu, millainen oppilaiden lähtötaso, onko sisäoppilaitos? Suomalaiseen malliin tuota ei sinänsä voi soveltaa.

Anonyymi

29.10.2009 14:19

Suomalaisen koulujärjestelmän perusajatus on, että kaikilla olisi valmistuessaan samat tiedot ja edellytykset jatkoon. Siis ihannetapauksessa. Ensin yleissivistys, sitten erikoistuminen. Tuossa mallissa erikoistuminen alkaa jo paljon aikaisemmin. Jos seiskaluokklaiselta kysyy, mitä hän haluaa opiskella, lienee vastaus kuvista ja/tai liikuntaa. En usko, että useimmat sen ikäiset voivat ottaa vastuun siitä, mihin erikoistuvat tulevaisuudessa.

Anonyymi

29.10.2009 19:08

Kadun ainoastaan sitä, että koulu ei pakottanut minua ottamaan aikoinaan pitkää matematiikkaa. Kyllä pakostakin on jotain hyötyä.

Anonyymi

30.10.2009 11:22

Suppean otoksen (=kaveripiirini) perusteella sanoisin, että noiden viiden kuukauden työtuntien aikana ei ehkä saatu valmiuksia tai halua puhua ruotsia, mutta opittiin ymmärtämään sitä erittäinkin hyvin. Tietenkin taito ruostuu, jollei sitä pidä yllä, mutta ainakin koulusta lähdettäessä kuullun- ja luetunymmärtäminen on erinomaista.

Kannattaako koululaisia pakottaa opiskelemaan ruotsia? Ei. Kannattaako koululaisia pakottaa opiskelemaan mitä tahansa kahta ei-äidinkieltä? Kyllä. Englanti on melkein aina toinen, toinen voisi olla valinnan mukaan vaikkapa ruotsi, venäjä, saksa, ranska tai espanja.

Anonyymi

30.10.2009 11:56

Suppean otoksen (=kaveripiirini) perusteella sanoisin, että noiden viiden kuukauden työtuntien aikana ei ehkä saatu valmiuksia tai halua puhua ruotsia, mutta opittiin ymmärtämään sitä erittäinkin hyvin. Tietenkin taito ruostuu, jollei sitä pidä yllä, mutta ainakin koulusta lähdettäessä kuullun- ja luetunymmärtäminen on erinomaista.

Kannattaako koululaisia pakottaa opiskelemaan ruotsia? Ei. Kannattaako koululaisia pakottaa opiskelemaan mitä tahansa kahta ei-äidinkieltä? Kyllä. Englanti on melkein aina toinen, toinen voisi olla valinnan mukaan vaikkapa ruotsi, venäjä, saksa, ranska tai espanja.

Aapo Puskala

30.10.2009 18:23

Vaikka lapsi ei itsenäisesti asiaa osaisikaan päättää, hän varmasti tekee paremman päätöksen vanhempiensa kanssa kuin mitä joku täysin tuntematon poliitikko, kuten asia on nyt.

Yleensä valinnanvapautta seuraa vastuu. Tässä tapauksessa siis vapautta valita aineensa seuraisi vastuu valinnoista, eli esimerkiksi se, että valitsee itsensä kannalta "hyvät" aineet. Tämä olisikin täysin oikein.

Kuinka vapaus-vastuu toteutuu nyt? Ei mitenkään. Poliitikot, joiden valintojen seurauksena oppilaille pakko-opetetaan miljoonia tunteja, eivät kanna vastuuta näistä hukatuista tunneista, eivätkä siitä, mitä oppilailta jää oppimatta sen vuoksi, että aikaa käytetään tehottomaan opetukseen näin paljon.

Vastuutakin oppii vain antamalla vastuuta kannettavaksi, ei rajoittamalla vapautta koska toinen "ei kuitenkaan osaa valita".

Ensimmäiselle anonyymille, minun mielestäni Sudburyn koulun idea on hyvä. Opiskelee sitä mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa. Jos edes pieni osa lapsen uteliaisuudesta säilyisi kouluun, olisivat tulokset hämmästyttäviä.

Anonyymi

30.10.2009 20:08

Jos minä saisin yhdessä lapseni kanssa päättää, mitä lapseni opiskelee, hän opiskelisi silti suunnilleen niitä aineita kuin ennenkin, vieläpä samassa suhteessa. Tämä voi tietenkin johtua siitä, että ei äiti eikä lapsi tiedä paremmasta kuin nykyinen systeemi. Haluan kuitenkin, että lapseni 16-vuotiaana peruskoulun lopettaessaan mieluummin hallitsee perusteet useista aineista kuin on jonkin alan erityisosaaja. Mielestäni olisi liian suuri riski panna kaikki yhden kortin varaan - entäpä jos valittu ala ei parin vuoden päästä tunnukaan omalta?

Mitä sitten muuttaisin? Ruotsin poistaisin, tilalle saksa tai venäjä. Yhteiskuntaoppia lisäisin. Peruskoulu saisi myös puolestani kestää 10 luokkaa. Opittavaa on niin paljon, että yhden vuoden lisä ei olisi pahitteeksi, erityisesti kun huolestuttavan suuri osa jättää opiskelun siihen. Myös esikoulu voisi olla pakollista. Opetus siellä tapahtuisi tietenkin leikin avulla. Nyt moni tulee kotiäidin huomista ekalle luokalle vailla mitään kykyä/rutiinia koulunkäyntiin tai isossa ryhmässä olemiseen.

Anonyymi

30.10.2009 23:28

Sudbury kuulostaa todella hyvältä. Jotenkin koulu onnistuu pitämään lukukausimaksut 6600 dollarissa, mitenköhän se on mahdollista? Tiedätkö Aapo?

Ai niin, ja koulu sijaitsee siis Massachusettsissa Yhdysvalloissa, ei Englannissa kuten Aapo kirjoittaa.

Aapo Puskala

31.10.2009 11:19

Kiitos korjauksesta Sudburyn sijainnista. Se kieltämättä kuulostikin liian vapaamieliseltä Englantiin :-) Sitä en osaa sanoa, kuinka lukukausimaksut ovat noin alhaisia. Ehkä ne saavat lahjoituksia, kuten Yhdysvalloissa on tapana.

usnor

15.4.2010 00:10

Mielenkiintoinen tapa järjestää koulutus tuolla Sudburyssä. Kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta, että lapsen oma uteliaisuus on se, joka ajaa lapsen opiskelemaan asioita. Varmaan lapset sitten toisilleen kertovat, mitä ovat opiskelleet ja sitä kautta jokainen löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Tuollaisessa koulussa varmaan ainakin oppii tekemään valintoja jo varhain. Siitä olisi suuri hyöty nykymaailmassa, kun vaikkapa kolmannen asteen koulutusta on tarjolla ihan joka lähtöön. Luulisi myös, että itsetuntemus paranee, kun varmaankin oman edistymisen hahmottaa paremmin eri aineissa.

Jos tuota haluaisi suomalaiseen yleissivistyksen antavaan peruskouluun soveltaa, niin jotenkin pitäisi huolehtia, että kaikki oppivat ainakin jonkun ydinosan samoja juttuja. Mun mielestä on kyllä ihan hyvä, jos sitten sen lisäksi jokainen valitsisi jotain siihen päälle, että saisi seurata omia kiinnostuksiaan, jos sellaisia on. Kun ydinosa on kaikille sama, ei olisi mikään iso vahinko, jos sitten opiskelisi ekstrana sellaista, jota ei sitten myöhemmin tulisikaan opiskeltua.

Vapautta voisi säilyttää sillä, että lapsi saa itse päättää, missä tahdissa ja järjestyksessä asioita lukee. Jotenkin tuollainen itseohjautuvuus tuntuu hyvältä ajatukselta ja uskon, että kun systeemi viritetään sopivasti, se tukee lapsen uteliaisuutta ja samalla kykenee huolehtimaan, että kaikki tarvittavat taidot tulee opittua. Parhaimmillaan lapsi tiedostaisi itse omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja osaisi tehdä valintoja niiden kanssa. Jos saisi omassa tahdissa opiskella, tulisi se tuntuma, että miten panostus suhteutuu oppimistuloksiin. Sitten ehkä lapselle tulisi ihan oma halu kehittää heikkouksiaan ahkerasti niin, että oma osaamistaso tulisi sellaiseksi, että heikoilla osa-alueillakin saisi asiat hoidettua kohtuullisen helposti.

Nykyäänhän peruskoulusta pääsee sillä, että jokaisesta aineesta saa viitosen. Sellainen systeemi olisi mielenkiintoinen, jossa olisi minimitasovaatimuksen lisäksi vaatimus tätä minimitasoa korkeammasta keskiarvosta. Läpipääsemisen idea muuttuisi. Tämä on hieman sama kuin ylioppilaskirjoitusten kompensaatio, että hyvillä aineilla voi kompensoida huonompia.

Vielä radikaalimpi idea olisi, että kustakin aineesta täytyy saavuttaa tietty taso, jolloin aine olisi läpäisty. Eli että minimivaatimus olisi samalla maksimi. Ei olisi mitään eri arvosanoja. Kun osaa tarpeeksi, se riittää. Vähän sama kuin ajokortin kanssa. Ei ole mitään kympin ajokorttia tai vitosen ajokorttia. Jotenkin pitäisi systeemi suunnitella niin, että kaikkia aineita kuitenkin opiskeltaisiin peruskoulun viimeiselle vuodelle asti. Koulutusputki kun säilyy, niin taidot ei ruostu ja oppiminen kumuloituu. Niihin itselle helppoihin aineisiin voisi käyttää vähemmän aikaa, tai sitten lukea ekstrana, jos kiinnostaa. Siitähän saattaisi tulla katastrofi, jos jonkun itselle helpon aineen olisi porskuttanut läpi nopeasti ja sitten olisi kolme vuotta ollut lukematta sitä, kun tulisi ulos koulusta.

solvei

15.4.2010 14:16

Hauskalta kuulostaa sinänsä. Mutta kun katselee koulun sivuja ja miettii lapsia (ja aikuisia) ylipäänsä, niin kovasti alkaa epäilyttämään, että tähän määritelmään..

"Sudbury Valley has a policy of open admissions, accepting all applicants who have the capacity for full participation in the school's program as self-directed, autonomous members of the school's community."

..mahtuvat tyypit ei oo ihan ketä tahansa, todellakaan. Mielenkiintoista on, että esim. uskonnon perusteella he varaavat oikeuden syrjiä?

"The school does not discriminate on the basis of race, color, gender, or national or ethnic origin."

Haastattelut ja hakemisethan tuossa tehdään, ja molemminpuolista tarkkailua. Kovin ois kiva tietää hakijoiden suora hylkäysprosentti ja sit "poissuostutteluprosentti". Käytännössä koulutyössä -ihan Suomessakin- on helppo havaita, että luokasta (ja kyllä, opettajasta) riippuen yksi alakoululuokka saa koko saamarin päivän aikana liimattua vihkoon kuvan kukosta ja kirjoitettua viereen "KUK-KO", kun toinen luokka on käynyt läpi aapiskukon historian, oppinut kaiken kanalintujen fylogenetiikasta, veistänyt kukkopillin, kirjoittanut paheksuvan lausunnon eri maiden johtoportaille kukkotappeluista ja säveltänyt kukkoaiheisen laulusikermän. No, ehkä vähän kärjistäen ;)

Eli suomeksi sanottuna.. mä uskon, että tietyntyyppisille lapsille toi ois ehkä jopa maailman hienoin juttu, johtuipa se "tyyppi" sitten lapsen temperamentista, sosioekonomisesta taustasta tai mistä tahansa. Mut haluaisin kyllä nähdä dataa monistakin asioista kouluun, oppilaaksiottoon ja oppilaiden taustoihin (ja jatkoon) nähdä, ennen kuin ylen innostuisin.

(Lainaukset sivulta http://www.sudval.com/03_admi_01.html )