Tässä on taas vitunmoinen viikonloppu takana. Olen ollut kuumeessa duunissa, ja sitten mikä pahinta; kävin Onnelassa. Onnela ei sinällään ole mikään syntien synnyinpesä, mutta pakko sanoa, että mesta oli täynnä keravalaisia juntteja, ja eräskin tuli tanssilattialla kysymään, josko antaisin pillua. Siis ihan vaan, että: “annakko pillua?”. Todennäköisyys sille, että tyyppi "sitä" tulee tuolla tekniikalla joltakin saamaan, on aika pieni, mutta silti joka viikonloppu joku voittaa lotossa.
Syntien synnyinpesä on mun duunipaikka. Kävin hakemassa legendaarista jauhelihapitsaa viereisestä pizzeriasta, kun huomasin JEESUS-lappuset ulko-oven edessä. Jos Räsäseen on uskominen, niin onhan se homous syntistä. Muuten työpäivä oli ihan OK. Seurasin reaaliajassa Japanin tilannetta, luin kilometrikaupalla Tšetšenian sodasta, opin uusia termejä, tajusin, että Kongon demokraattinen tasavalta on ihan eri maa kuin Kongon tasavalta ja sain tietää, minkä lääkkeen ja alkoholin yhteisyliannostukseen Jimi Hendrix kuolikaan.
Duunien ja Onnelan lisäksi olen ollut todistamassa erään ystäväni eroa ja toisen ystäväni motimutkaista suhdetta. Eikä “omassanikaan” ole kehumista. En oikeastaan seurustele, mutta sitten toisaalta elän kuin seurustelisin – erään kanssa. En harrasta irtosuhteita, enkä etsi ketään. En ole kuitenkaan tyytyväinen, mutten osaa, enkä halua tehdä asian hyväksi mitään.
Eilen oli taas sitten normaaliin tapaan perus lauantai-ilta.
Jääkaappivittuilusta riitelyyn. Mikä helkkarin jääkaappivittuilu? Jääkaappivittuilu on sitä, että arvostellaan kumppanin jääkaapin sisältöä, sen kuntoa, pilaantuneiden tuotteiden määrää ja niin edelleen. Sitten mikä itselläni ainakin lisää riitaan potkua persuksille, on jääkaapissa olevat nuuskapurkit. Ja näin on soppa valmis! Ja todellakin myönnän, että olen vähintään 50-prosenttisesti syypää siihen, miksi ilta meno niin kuin kaikki aikaisemmatkin. Olen niin tottunut, etten enää edes näe, miten huvittavan näköistä koko homma on. Mitäs jos sitä salakuvattaisiin, ja sitten sitä näytettäisiin muulle maailmalle? Se olisi vähintäänkin kunnon komediaa.
Osaan kyllä myöntää sekä havaita, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi, mutten osaa olla riittävän vahva muuttamaan tilannetta tai lähtemään pois.
Mietinkin, että kuinka kauan pitää olla huonossa parisuhteessa, kunnes se vaan on liikaa, ja sitten sitä oppii ja lähtee? Tai koskaanhan sitä ei opi. Olen ollut samassa tilanteessa aikaisemminkin, mutta eri ihmisten kanssa. Samassa tilanteessa ovat olleet lukuisat tuttuni, hyvät ystäväni sekä vanhempani. Tämä on siis joku kansansairaus, hyvin yleinen sellainen.
En kuitenkaan tahtoisi kutsua itseäni riippuvaiseksi. Olinhan juuri yksin kuukauden Thaimaassa, kaipaatta ketään tai mitään. Ja lähtisin vaikka heti uudestaan. En kylläkään Thaimaahan.
Näin eilen exääni yllättäen, ja muisteltiin bussipysäkillä ja bussissa värikästä suhdettamme. On hienoa, että voimme olla edelleen ystäviä, ja kaiken lisäksi naureskella menneisyydelle.
Muistin, kuinka kerran suutuspäissäni en päästänyt exää kotiini, vaan laitoin kirjeitä ikkunasta aamuneljältä. Kuudennesta kerroksesta, Helsingin Kampissa.
Tai se kerta, kun exäni nukkui pommiin syntymäpäivänäni, ja jätti tulematta aamulla luokseni. Mökötin koko päivän Eirassa Ikuisen tulen luona, enkä todellakaan hyötynyt mököttämisestäkään mitään.
Takaisin nykyisyyteen. Tähän viikkoon on tosiaankin mahtunut kukkakimppuja ja rakkauden osoitus-kortteja – puolin ja toisin. Myös iloa, naurua, leffailtoja ja toisen kainalossa nukkumista. Mutta jos positiivisen "tilan" vastapainona on negatiivista, ja vähintäänkin se 50/50, niin onko lasi silloin puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Tiedä ja mene, ja kun tiedät, niin kerro se mulle ja muille!
Kirjoitettaessa soi Pariterapiaa, Uusi fantasia remix - PMMP
69 kommenttia
Anonyymi
13.3.2011 19:28
tai mitä jos sitä negatiivista onki 70% ja silti on pakko roikkua toisessa. on/off suhteet on perseestä. mutta silti niin parhaita. ite en ainakkaa ees tahtois että kaikki ois kokoajan hyvin. riitojen sopimiset on niin kivoja! ;)
-p
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 19:28
Itse roikuin vähän vähemmän hyvinvoivassa suhteessa 3 vuotta. Oltiin yhdessä, mutta ei kuitenkaan oltu yhdessä. Mustasukkaisuuttakin riitti vähän molemminpuolin. Molemmat kyllä tajusi ettei siinä "suhteessa" ollu mitään järkeä, mutta ei sitä vaan lopullisesti halunnu itelleen myöntää.
Suhde sitten loppu viimein siihen, ku tutustuin mieheen jonka kanssa oli oikeasti hyvä olla, ja jolla oli mun kanssa arvot just kohdillaan. Exän kanssa ollaan vielä hyvissä väleissä ja joskus soitellaankin. Nyt on molemmilla hyvä olla :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 19:37
APua, mä oon ihan samassa tilanteessa. Kun irti pitäisi päästää, mutta se on niin vaikeaa. Meillä tosin ei enää ole vaakakuppi edes tasapainossa, paremminkin varmaankin 10/90. Jep, negatiiviseen suuntaan. Ja se jäljelle jäävä kymmenen prossaakin tulee siitä, mitä meillä ennen oli.
Seurustelu on loppupeleissä aika perseestä. Perseestä, mutta ihanaa. Aina kun suhde loppuu, miettii, ettei enää ikinä. Ja aina siihen soppaan haluaa heittäytyä uudestaan yhtä antaumuksella. Kaippa se sit on sen arvoista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 19:38
"En oikeastaan seurustele, mutta sitten toisaalta elän kuin seurustelisin – erään kanssa. En harrasta irtosuhteita, enkä etsi ketään. En ole kuitenkaan tyytyväinen, mutten osaa, enkä halua tehdä asian hyväksi mitään."
Tämä teksti ja varsinkin yllä oleva lainaus antoi kyllä ajattelemisen aihetta! Itse seurustelen, tavallaan. Siinä mielessä tavallaan, että en usko tämän "suhteen" täyttävän kenenkään kriteereitä parisuhteesta. En silti osaa kuvitella kiinnostuvani kenestäkään toisesta ja jotenkin en jaksa lopettaakaan tätä. Olenkin viime aikoina tyytynyt vain miettimään, että kuinka paljon paskaa pitää sataa niskaan, ennenkö ihminen tulee järkiinsä. Mutta Laura, oot ihana!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 19:43
Pakko kommentoida pari juttua:
Miten voit sanoa, että olit yksin Thaimaassa kuukauden? Luin blogiasi ja mielestäni lensit sinne ja takaisin yksin, olit Bangkokissa muutaman päivän (?) yksin sekä matkustit parille saarelle yksin. Loppuajat vietit muistaakseni ystävättäresi Hannan (?) kanssa.
Miksi ja ketä nuuskapurkit jääkaapissa häiritsevät ja miksi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jusa
13.3.2011 19:50
Kauhean pitkä sepustus...ei jaksa. Mutta jäipä olennainen mieleen, että toivottavasti sä et ainakaan tosissas vertaa sulta saatavaa pillua lottovoittoon!! =D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 19:53
JusaX: :D Hahahhaaha! No en vertaa, vaan vertaan todennäköisyyttä kundin saada baarissa joltain pillua kysymällä suoraan, että saako sitä pillua. Etenkään kun pillua kysyvä ei muistuttanut mitään adonista.
Anonyymi:
Vastaa kommenttiinNiin no 70/30 on jo aikamoista, tuollaisestakin on kokemusta....
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 19:54
Mäkin olin Thaimaassa. 8 vuotta. No, kyllä mä sieltä käsin sukkuloin muuallakin. Taisipa tulla leimoja sadasta maasta. Nyt käymässä täällä junttilassa. Ei ne keravalaiset pelkästään ole juntteja, vaan koko kylä nimeltä Suomi. Seuraavaksi kutsuu maailmanympäripurjehdus. Adios!
Ja hyvää jatkoa. Muistakaa käydä pari-kolme viikkoa sillon tällön vaikka Thaimaassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 20:00
"
Miten voit sanoa, että olit yksin Thaimaassa kuukauden? Luin blogiasi ja mielestäni lensit sinne ja takaisin yksin, olit Bangkokissa muutaman päivän (?) yksin sekä matkustit parille saarelle yksin. Loppuajat vietit muistaakseni ystävättäresi Hannan (?) kanssa.
Miksi ja ketä nuuskapurkit jääkaapissa häiritsevät ja miksi?"
Lähdin 8.2 ja palasin 3.3. Se on melkein kuukausi. Tai miten sen ottaa. Lähdin matkaan niissä fiiliksissä, että yksin mennään. Matkan viimeisillä viikoilla selvisi, että eräs Hanna on myös Thaimaassa. Lyötiin siis hynttyyt yhteen kuuden päivän ajaksi.
Ja "yksin Thaimaassa"- oli myös pointtina sille, että yksin, ilman erästä.
Nuuskapurkit häiritsevät siitä syystä, että vastustan tupakoimista sekä nuuskan käyttöä. On aika ikävää, jos kumppanilla on mälli suussa vähän väliä. On myös ikävää, jos kumppani haisee röökille 24/7, etenkin kun ei itse polta, ja kun sattuu sairastamaan astmaa. :))
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 20:21
Thaimaa. Suomalaisten uusi Kanaria. Minäkin olen käynyt molemmissa. Oli ihanaa. Aurinko paistoi. Otin pari drinksuu. Otin myös pari fotoa. En ladannut niitä nettiin. On mulla pari kuvaakin nahkaan hakattuna. Julkisuuteen mun ei ole tarvinnut yrittää, mä olen siellä jo.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 20:51
Onks sun eräs myös lukenut tän tekstin? :D En meinaan itse ainakaan haluais kumppanini miettivän tälleen "julkisesti", että onko meidän suhteella tulevaisuutta :DD Mut ehkä sitten jos te molemmat tiedätte missä mennään ja mitä toinen miettii... Mun mielipide on se, et kaikesta pääsee yli jos tarpeeks rakastaa. Ihan kaikesta. Koettu on. Toisaalta, jos ei jaksa eikä halua enää taistella kaikkien ongelmien kanssa - on helpompi luovuttaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:02
Keneen Väisäseen viittaat homo-kommentin yhteydessä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:04
Nyt on pakko kommentoida seurusteluasiaa, kun itse olen lähiaikoina eronnut.
Seurusteltiin (ei siis mitään eipäs-juupas-säätöä) vähän vajaa 7 vuotta. Alkuhuumaa kesti n. 2 vuotta, muutettiin yhteen vuoden seurustelun jälkeen. Yhteinen asunto ostettiin kun oltiin seurusteltu n.3,5v. Ensimmäinen yhteinen yö yhteisessä kodissa vietettiin riidoissa, ja nukuin sohvalla. Suhde oli ihana, mutta myrskyisä välillä. Joskus teki mieli repiä toisen naama irti.
Neljäs vuosi meni niin ja näin, arjessa. Sitten alkoi tulla sisko ja veli-vaihe, eli fyysinen puoli väheni. Se ei silti haitannut, kun toisen kanssa oli hyvä olla. Eikä siihen tajunnut ajoissa puuttua, kun ajattelin että se on vain vaihe. Havahduin myös siihen etten ole kovin onnellinen elämässäni, mutten jaksanut tehdä asialle mitään.
Lopulta raja tuli vastaan ja jotain oli pakko tehdä. Oma olo oli koko ajan ihan kauhea, kun ei halunnut erota mutta tiesi ettei elämä voi olla loppuelämän samanlaista. yritettiin vähän kaikkea, mutta puoliteholla. Välillä tuli hyvä olo, mutta sitten taas joku toisen teko sai raivon partaalle. Sitten tuli ero. Yhteisen kodin myynti, paikkakunnan vaihto ja uuden elämän aloitus. Sitten tuli katumus, itseinho ja olo että olen epäonnistunut elämässäni ja pilasin taas yhden suhteen. Menen helposti kuoreeni ja nyt tajuan, että siinä kuoressa olen ollut jo jonkin aikaa, varmaan pari vuotta. Uudet tutukin sanovat ettei musta saa mitään irti, tuntuu kun salailisin koko ajan jotain. Tuntuu tosi kurjalta. Vaikeinta ehkä kaikessa on se omasta rakkaasta ihmisestä luopuminen.
Päätöksiä kuitenkin kannattaa tehdä. Jos vaan ajelehtii ja miettii suuntaa, huomaa yhtäkkiä että kiertää kehää ja tulee onnettomaksi. Sinuna listaisin omaksi iloksi listan hyvistä ja huonoista asioista "suhteessanne", punnitsisin niitä tarkkaan ja pyytäisin jotain ystävää lukemaan listan. Tai jos uskaltaa, niin jotain puolituttua jolla ei ole vielä mielipidettä suhteesta. Sitten vaan päätös. Joko panostus ja heittäytyminen - tai sitten elämän jatkaminen ilman. Kaikki meistä on erilaisia, eivätkä kaikki kaipaa parisuhdetta, mutta jos omassa tilanteessa jokin vaivaa niin kannattaa selvittää se heti, ettei käy niinkuin mulle. Asiat menevät liian pitkälle, ja lopulta n umpikujassa. Ja täältä paskan keskeltä on vaikea nousta, voin kertoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:08
8.2. - 3.3. on kolmisen viikkoa. Tarkalleen 3 viikkoa ja 2 päivää. Ei siis kuukausi! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:12
Juurikin näin, hienosti editoitu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 21:24
Samira: Riittaan totta kai! Ei vaan kuumeinen ajatuskatke :) Ja tajusin itsekin, että mitähän vittua... :D Kiitos sulle!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 21:25
EmmettBrown:
Vastaa kommenttiinMitäs jos ei oo jääkiekkoilija ;)?
Vastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 21:26
"8.2. - 3.3. on kolmisen viikkoa. Tarkalleen 3 viikkoa ja 2 päivää. Ei siis kuukausi! :)"
Helmikuu on vähän tynkä muihin kuukausiin verrattuna, eihän nyt nussita pilkkua. Pointtihan ei ollut tekstissä se, että olinko 4 viikkoa vai 3 viikkoa ja kaksi päivää. Ymmärrät varmaan? Tai et varmaankaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 21:29
"Onks sun eräs myös lukenut tän tekstin?"
No ei nämä nyt mitään valtionsalaisuuksia ole. Eiköhän me olla näistä asioista ihan avoimesti puhuttu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:30
mahtavaa! hienoa, että sulla on rohkeutta sivuta henkilökohtaistakin elämääsi.
Vastaa kommenttiinhelpottavaa aina kuulla, että muillakin on vaikeeta.
Vastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 21:31
Anonyymi 21:04:
Vastaa kommenttiinKiitos kivasta kommentistasi!
Seitsemän vuotta on pitkä aika ihmiselämästä. Toivottavasti kommentistasi on jotain tsemppiä ihmisille, jotka painii kyseisen ongelman parissa.
:)
Vastaa kommenttiin
Laura Heija
13.3.2011 21:32
EmmettBrown:
Vastaa kommenttiin:D Hauskaa
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:56
Parisuhdetta voi yrittää sitten, kun lakkaa pyörimästä oman navan ympärillä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 21:57
Hehee, molemmat böönat yhtä kujalla, tää tarkoitettu vähän pahemmin. :D
Vastaa kommenttiinPainun nussimaan pilkkujani toisaalle, keep up! ;)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 22:03
Se on semmoinen juttu että asioista ei vaan kannata tehdä ongelmaa. Kuten nuuskapurkki ym.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 22:47
8.2. - 3.3. on kolmisen viikkoa. Tarkalleen 3 viikkoa ja 2 päivää. Ei siis kuukausi! :)"
Helmikuu on vähän tynkä muihin kuukausiin verrattuna, eihän nyt nussita pilkkua. Pointtihan ei ollut tekstissä se, että olinko 4 viikkoa vai 3 viikkoa ja kaksi päivää. Ymmärrät varmaan? Tai et varmaankaan.
Heh, sitä suuremmalla syyllä et ollu kuukautta! Vain 23 päivää! Jos oisit saman ajan ollut heinäkuussa, se olisi ollut vielä vähemmän aikaa kuin kuukausi. Turhaa liioittelua tuo...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 00:22
Juntit on parhaita! Ainakin parempia kuin sliipatut wannabe-mitätahansa, jotka puhuu paskaa, kun oikeasti haluaisivat kysyä "Annatko pillua?" Suoraan kysymykseen suora vastaus, that´s it.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 01:06
8.2. - 3.3. on kolmisen viikkoa. Tarkalleen 3 viikkoa ja 2 päivää. Ei siis kuukausi! :)"
Helmikuu on vähän tynkä muihin kuukausiin verrattuna, eihän nyt nussita pilkkua. Pointtihan ei ollut tekstissä se, että olinko 4 viikkoa vai 3 viikkoa ja kaksi päivää. Ymmärrät varmaan? Tai et varmaankaan.
Heh, sitä suuremmalla syyllä et ollu kuukautta! Vain 23 päivää! Jos oisit saman ajan ollut heinäkuussa, se olisi ollut vielä vähemmän aikaa kuin kuukausi. Turhaa liioittelua tuo...
HAHHA hanki elämä :D mitä helvetin väliä sillä on kauanko laura on ollut missäkin?
Vastaa kommenttiintaidat olla katkera, kun itse et saa nostettua edes persettäsi penkistä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 01:16
Sun teksti osui tähän päivään, kuin lapio naamaan! Tänään käyty (taas vaihteeksi) avomiehen kanssa aivan järkyttäviä tappeluita. Syynä on ollut... ainiin! enhän mä enää muista sitä syytä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 01:30
Kiva kirjoitus! :) lisää tällaista
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
14.3.2011 04:23
Eeppistä. Taidan alkaa seuraamaan sun kirjoituksia. Näistä kuvastuu ihmisen typeryys. Ei siis varsinaisesti sinun, vaan oikeastaan koko nuoren aikuiskannan typeryys.
Joo, ei muuta kuin jaksamista. Parisuhde perustuu kompromisseille. Nyt aloitit riidan mitättömästä asiasta. Tämä on sitä kun ei olla vielä kertaakaan saatu tarpeeksi turpaan elämässä niin asioiden tärkeysjärjestys on pahasti pielessä. Jos sinusta tulee vahva ihminen, siis oikeasti vahva, sinua eivät noin mitättömät asiat enää kiinnosta vaan katsot kokonaisuutta ja tähtäät yhteiseen hyvään. Älä ota tätä vittuiluna, se ei ole sitä. Melkein jokainen ikäisesi ihminen on tuossa henkisen kasvun vaiheessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 06:50
shiwan8.. ihanaa, onko sulla nyt helpottunut olo? voi että :D "parisuhde perustuu kompromisseille" hahhahhaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 09:21
"Onnela ei sinällään ole mikään syntien synnyinpesä, mutta pakko sanoa, että mesta oli täynnä keravalaisia juntteja, ja eräskin tuli tanssilattialla kysymään, josko antaisin pillua. Siis ihan vaan, että: “annakko pillua?”."
Hauska blogaus, mutta eiks toi keravalainen juntti -viittaus ole vähän väsynyttä. Kuka jaksaa välittää? Ja annakko pillua? -kuulostaa hauskalta läpältä. Sellaiselta, jonka olisin voinut piloillani heittää.
Vastaa kommenttiinKyllä, olen nainen, ja valitettavasti asunut koko ikäni Helsingissä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 09:34
Wau tätä dissauksen ja pilkunnussinnan määrää. Tsemppiä sulle (ja myös muille oman tiensä kulkijoille) kun jaksat näitä negatiivisiä ihmisiä ja kommentoijia. Kurjaa, että tässäkin maassa jaksetaan olla kapeakatseisia ja ahdasmielisiä eikä anneta kaikkien kukkien kukkia. Kuten Stampe Bambissa sanoi "om man inte kan säga något snällt, så säg ingenting alls" :D :) (kyseinen lausahdus kuuluu omiin mottoihini, aivan kuten kuuluisa "haters gonna hate"). Tämäkin kommenttini varmasti särähtää tietyn lukijan korvaan provona, särähtäkööt...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 10:35
voiettä kun kaikki ois tollasia shiwan8 superihmisiä niin tää elämä ois niin paljon helpompaa :D (luojan kiitos ettei oo)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 11:19
Jos useempi ihminen olis niinkuin shiwan8, niin ainakin hyviä parisuhteita olis huomattavasti enemmän. Se nyt vaan on niin, että valitettavan monella nuorella ja nuorehkolla on mennyt tuo oman arvon tunto vähän yli, ja sitten suhteessa taistellaan siitä, että kumpi saa olla tyytyväinen ja kumpi "saa" olla marttyyri. En nyt tarkoita tässä mitenkään Lauran suhdetta, vaan puhun ihan yleisesti, jopa omasta kokemuksesta. Mutta tarpeeks monta kertaa kun satuttaa itteänsä ja toista, niin kyllä sitä (toivottavasti) jossakin vaiheessa oppii pistämään asiat tärkeysjärjestykseen, huomaamaan omat virheensä ja tekemään niille jotakin. Ja hyväksymään sen toisen kaikessa epätäydellisyydessään. Voi olla, että välillä joutuu ottamaan aika ison harppauksen omalta mukavuusalueeltaan, mutta eipä sitä ihminen muuten pysty kasvamaan.
Ja Lauralle tsemppiä, se on jo iso askel, että tietää itsessäänkin olevan vikaa. Se on vaan vaikeeta ja pelottavaa tehdä niille vioille jotakin, kun tässä maailmassa on totuttu siihen, että maton alle lakaisemalla selviää kaikesta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
14.3.2011 11:43
Olikohan toi annatkopillua-tyyppi sama joka kävi Kallessa viitisen vuotta sitten, vai onkohan noita "rehellisiä ja suorapuheisia" isompikin poppoo ilahduttamassa naisten baari-iltoja. Kallen vonkaaja näytti juntilta, en tosin tiedä onko keravalaisilla ja muilla junteilla niinkään paljon eroa keskenään, mutta se aloitti pillukyselykierroksensa tanssilattian naisilta ja eteni systemaattisesti baaritiskille, kunnes poket haki sen pihalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 12:53
Itsekin olen tupakkatuotteita ehdottomasti vastaan ja ikionnekseni poikaystäväni ei polta. Olen aina ajatellut, että haluan sellaisen miehen joka ei polta, ei nuuskaa ja olen sen puolitoista vuotta sitten saanut. Voin kuvitella, kui on vaikeeta hyväksyy toisen paskan hajunen henki ja nuuskat jääkaapissa, mutta oon sitä mieltä että jos rakastaa ihmistä niin paljon, menee rakkaus ylitse muiden. Et välitä enää tupakoista, vaikka se ärsyttäis pirusti.Ja koska siihen ei tuu muutosta. Siitä tietää että rakastaa toista sydämestänsä, että vaikka tulee kuukauden reissulta, on toista ihan älytön ikävä. Mutta suhteita on niin monenlaisia, voihan sitä vain elää toisen kanssa, vaikka niin kauan kun lopulta toinen lähtee ja olo on tosi paska ja paskasta nouseminen vie aikaa. Uskon, että löydät vielä sellaisen jota rakastat täysillä, jos et löydä (olet liian vaativa miesasioissa), niin sitä ei ole sulle tarkoitettu. Oon sitä mieltä, että miesasioissa ei kannata olla turhan vaativa "haluun rikkaan ja tupakoimattoman ja komeen ja... miehen", silloin ei saa muuta kuin irtosuhteita. Kaikissa on huonoja puolija, toisilla enemmän toisilla vähemmän ja ne pitää hyväksyä, jos ei yritäkään ei tuu mitään. Tsemppiä Laura sulle!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 14:30
Siinäpä on kysymys. tasapainoisia suhteita kun saa hakemalla hakea, aina on ylämäkeä aina alamäkeä. Tiedä nyt siinä sitten, onko suhde hyvä vai ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 15:28
Täytyy sanoa että tutun kuuloista kaikki, jääkaappiriitelyitä myöten.
Kommenteista on huojentavaa nähdä että muutkin painivat samojen asioiden äärellä. Ehkäpä minunkin tulisi, 22 vuotiaana ja yli neljän vuoden suhteessa jossa todellakin on vuoristorataa, ottaa kunnon kasvupyrähdys ja ajatella sitä toista osapuolta enemmän. Itselläni ainakin taipumusta kiivastua ja huomaamattani laittaa omat haluni aina edelle ilman että toinen sitä välttämättä on ansainnut. Itselleni ero ei ole se mitä haluan, mutta toiselle osapuolelle riidat ovat aiheuttaneet jo luovutusfiiliksen.. Elämä on monimutkaista, mutta mielestäni pitkälle pääsee sillä että luottaa vaistoihinsa ja etenee sen mukaan. Thats all i know :/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 16:11
voi laura,koita jaksaa! sulla on ihana blogi ja tää uus city-blogi on sika hyvä juttu! en ymmärrä miks kaikkien pitää tulla vittuilemaan ja nussimaan tänne pilkkua. mitä vittua ne sitten lukee ensinnäkään näitä sun juttuja,jos ei oo muuta asiaa kommentoitavaksi kun vittuilut ja haukut..tsemppiä sulle,oot just tollasena ihan sairaan siisti ja on ilo aina lukee sun juttuja! (=
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 16:49
Olen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi,se on paras!! Erittäin hyvältä vaikuttaa myös tämä city-blogi.Itse pidän kirjoitustyylistäsi sekä tekstiesi aiheista,kuvatkin ovat ihania:)) Älä välitä ilkeilijöistä,ovat vaan kateellisia nätille ja loistavalle kirjoittajalle!Tsemppiä blogien parissa ja aurinkoista kevään jatkoa sulle:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 17:01
loistava kirjotus!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 17:15
Samaistun suhun ainakin nyt yhdellä tapaa, sillä vihaan nuuskapurkkeja jääkaapissa ! Varsinkin kun ne on vielä puoliksi tyhjiä joka ikinen, eikä äijjä voi käyttää yhtä kiekkoa kerralla... hyvin yleinen riidan aihe :D!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 17:34
Mulla tuli suhteelle piste, kun yhdessäasumisen aikana kumppani jäi kiinni useampaan otteeseen muiden kanssa heilastelusta. Pisteenä i:n päälle oli, kun eräs nainen paljasti kumppanini viestitelleen hänelle sillä välin kun olin itse nukkumassa tai töissä.. Kirpaisi ikävästi, eikä auttanut kuin pakata kamat ja lähteä. Ensimmäiset pari kuukautta olivat hienoa aikaa, mutta 7 kuukauteen mahtui väkivaltaa, pettämisyrityksiä, mahdollista kiinnijäämätöntä pettämistä ja valheita kilo kaupalla. Jälkikäteen kun miettii ja tietäen, että exäni on yrittänyt savustaa minua työpaikastani selittelemällä uskomattomia tarinoita minusta pomolleni, en kadu lainkaan eroa. Lapsellinen pelle, joka yrittää ilmeisesti todistaa olevansa jotain mitä ei todellakaan ole. Suhteista kyllä oppii paljon ja ajan myötä tulee erottamaan helposti, koska on aika epäillä. Arvet jää tällaisesta paskasta, mutta toisaalta se on sen arvoista. Kasvattaa luonnetta ja oppii arvostamaan itseään enemmän ja enemmän, eikä jatkossa siedä mitä tahansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 18:30
Sulla on ihan loistava tyyli kirjoittaa! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 19:18
Moikka Laura! On todella mielenkiintoista lukea tätä Cityn blogia, sillä blogspotissa et kauheasti anna itsestäs irti näin diippejä juttuja mitä täällä. Ja voi, ihmissuhteet...... Vaikeeta vaikeeta. Toivottavasti jatkat avautumista sillä olen lukenut Motherfuckin' Fashionia niin kauan kuin muistan, ja vasta nyt alkaa valjeta millainen ajatusmaailma sulla on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 19:32
Laura, oon seurannu sun blogia ja nyt tätä Cityn blogia ja voin todeta, et ihan uskomattoman hauskaa luettavaa. Anna tälle jääkaappikiekkoilijalle vielä mahdollisuus, kun koko ajan on tässä maassa vähemmän ja vähemmän nuuskankäyttäjiä! Kohta ei saa edes ulkona liikkua, kun pakokaasut voi aiheuttaa syöpää. ;)
-Lex
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aleksi
14.3.2011 19:39
Sulla on ihan uskomaton asenne! Niin hauskaa luettavaa! Ois kiva, et nää anonyymit rekisteröityis tai laittais nimen loppuun, ku huutaa mielipiteitään, ku raamatun tekstiä. :D
Rockrock!
-Allu
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.3.2011 20:15
Olen lukenut jo jonkin aikaa blogiasi blogspotissa ja kun kuulin, että alat kirjoittaa myös tänne mietin että kuinkahan näiden blogien sisällöt eroavat toisistaan. Tämä päivitys todisti, että nämä tosiaankin eroavat toisistaan. Todella hyvää tekstiä! Sinulla on hyvä ote kirjoittamiseen ja tarkastelet asioita mielenkiintoisesta näkökulmasta! Jatka samaan malliin :) <3
-V
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
15.3.2011 04:55
Lapset, lapset, lapset. Aikuisia ei oikeasti kiinnosta pätkääkään jonkun nuuskat jääkaapissa, sukat lattialla tai muut täysin triviaalit asiat. Varsinkaan jos ne on sen omassa kämpässä eikä "mun" kämpässä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 10:33
Kyllä muuten kiinnostaa aikuisia nuuskat jääkaapissa.. Jos meiän isukki kiikuttais nuuskapurkkeja jääkaappiin, niin kyllä siitä sota syntyis! :D Ja samoten jos oma mussukka nii tekis :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 13:36
Tää blogi on mukavaa vaihtelua, tai blogspot blogiasi on kiva lukea, koska siellä on paljon kuvia yms, mut tää city blogi, jossa on enemmän tekstiä, on mukavaa vaihtelua. Tarkoitan siis, että molempia blogejas on kiva lukea vuorotellen sisällön takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 14:02
shiwan ei taida elää parisuhteessa, jos ei ole jo huomannu että kyllä niitä aikuisiahan juuri nimenomaan ne toisen likaiset sukat lattialla häiritsee. rakkauden ensihuumassa ei ehkä, mutta sitä harvemmin kestää yli kahta vuotta, jos nyt sitäkään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 15:00
"Melkein jokainen ikäisesi ihminen on tuossa henkisen kasvun vaiheessa." voi shiwan8.. tämän kommentin tehdessäsi laskeuduit juuri "meidän ikäisten" tasolle..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 15:36
hahah mitä pilkunnussioita. sanon itekki aina et kuukaus vaikka ei oliskaa iha kuukaus täynnä jos nyt tajuutte ? :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 15:43
Shiwan8 osoitti juuri
"Tämä on sitä kun ei olla vielä kertaakaan saatu tarpeeksi turpaan elämässä niin asioiden tärkeysjärjestys on pahasti pielessä"-kommentillaan kypsymättömyytensä ja mustavalkoinen ajattelumaailmansa.
Itselläni on aika surkea lapsuus takana, ihan kirjaimellisesti, mutta kyllä mua silti edelleen ärsyttää monet asiat parisuhteessa, ja mielestäni mulla on oikeus ärsyyntyä niistä.
Ei todellakaan tarvita mitään hirveän dramaattista menneisyyttä, jotta osattaisiin priorisoida elämänarvoja. Ihminen on ihminen, ja se saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin asiasta.
Yleistäminen on yksi typerimpiä ihmisen käytöstapoja, ja sitä sinä, shiwan8, teet ja todella naiivisti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 22:52
Se on ainakin positiivista että myönnät virheesi käymällä Onnelassa.
Vastaa kommenttiinMutta noi parisuhteet ei kyllä yleensä tule menemään hyvään suuntaan jos yrittää muuttaa kumppanin tapoja sellaiseksi kuin ne itse parhaaksi näkee, varsinkaan silloin jos ei kumppanilla ole siihen motivaatiota. Eiks yleensä noikin asiat hoidu parhaiten huumorilla kuin sanomalla asian suoraan niin että toinen saattaa loukkaantua isommalla prosentilla.
Vai oiskohan toi sitä täydellisyyden hakua? Täydellisestä suhteesta en ole kuullut mitään muuta kuin että pitää olla hyvät lääkitykset. Tai sitten on aivoissa toiminnassa vain se ilopilleri.
Kuvailemasi ongelmat eivät ole minusta ainakaan mitenkään vakavia, enemmänkin noi kuulostaa siltä kuin et olisi tyytyväinen johonkin muuhunkaan. Kyllä asioista pitää pystyä käymään keskusteluja ilman riitoja, tässä vaiheessa kuitenkin kun on kyseessä vissiinkin "kaveri" suhde niin jompi kumpi haluaa edetä ja jompi kumpi ei välttämättä halua edetä sen pidemmälle kuin pelkästään hengailla. Päätös pitää olla kuitenkin molemmin puolinen jos meinaa selvitä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 22:54
"En harrasta irtosuhteita, enkä etsi ketään. En ole kuitenkaan tyytyväinen, mutten osaa, enkä halua tehdä asian hyväksi mitään."
piti ihan copypasteta toi itelleni! toi on niin mun tilanne, paitsi että oon täysin sinkku.. kiva teksti! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.3.2011 23:30
Pitää vielä mainita että pitäis pakottaa itsensä miettimään ennen kuin alkaa kiukutella toiselle sitä, että miten itse haluais tulla kohdelluksi tässä asiassa. Eiks se sanonta mee jotenkin näin "Käyttäydy toista kohtaan niin kuin itse haluat miten sinua kohtaan käyttäydytään" :D Helppommin sanottu kuin tehty :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.3.2011 00:11
Voi olla, että joku on jo kommentoinut jotain vastaavaa, mutta en jaksanut nyt käydä läpi kaikkia muiden lähettämiä kommentteja. Mun vanhemmat elivät huonossa suhteessa yli 20 vuotta ja erosivat n.3 vuotta sitten. Mielestäni etenkin äiti halusi olla yhdessä vaan yhdessä olemisen vuoksi ja sen takia ettei lapsi kärsi, minkä toisaalta ymmärtää. Itse tosin jälkeenpäin oon miettinyt paljon sitä, että olisinko itse valmis elämään yli 20 vuotta parisuhteessa, joka ei toimi.
Musta on tullut ehkä liiankin varovainen ja jyrkkä ihmisten ja treffailun suhteen. En yksinkertaisesti voisi kuvitellakaan olevani kenenkään kanssa ellen rakastaisi toista oikeasti. Olen muutenkin vähän kaikki tai ei mitään -tyyppi ja tiedän että muut tyytyvät ei välttämättä vähempään, mutta erilaisiin suhteisiin. Ei kai sitä ole olemassa mitään oikeaa tapaa, mutta jo toi, että ylipäätään pohdit onko suhde sen arvoinen kertoo jotakin. Ihmiset mukautuu ja tottuu mitä ihmeellisempiin tilanteisiin ja se tuntuu heistä luonnolliselta sitten kun sitä on jatkunut pitkään, vaikka suhteen päätyttyä viimein huomaa miten huonossa jamassa suhde olikaan.
Vastaa kommenttiinPienet riidat ovat ihan arkipäivää, mutta jos ne vaan jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen, naljaillaan niin, että aina on molemmilla huonot fiilikset puolin ja toisin. Siinä vaiheessa kannattaa ehkä miettiä uudestaan, että viekö se suhde enemmän voimavaroja kuin antaa. Suhteen ei mun mielestä pitäs missään nimessä tuntua velvoitteelta, rasitteelta tai tyhjältä. Tietenkin kaikki suhteet vaatii työtä toimiakseen, mutta uponnutta laivaa on vaikeaa enää pelastaa. En väitä, että esim sun suhde ois nyt siinä jamassa, enhän tiedä yksityiskohtia mutta ylipäätään. Kannattaa myös miettiä itseään, millaisen suhteen itselleen haluaisi jne. Jos suhde tuntuu epämääräiseltä palloilulta niin pohdi haluatko todella elää sellaisessa suhteessa ja kestätkö sellaisten haittapuolet. Voisi kuvitella että pidemmän päälle se olisi aika kuluttavaa.
Jos olet kerta ollut samankaltaisissa suhteissa niin kannattaa myös miettiä miksi niin on, ihastuuko sitä vain vääränlaisiin tyyppeihin vai koittaako täyttää elämänsä edes jonkinlaisella suhteella edes aina sitä tiedostamatta. Nautit matkatessasi yksin ja se on hyvä juttu! Uskon, että oot varmaan monia näitä kysymyksiä miettinytkin, mutta ihminen saattaa monesti vaan sulkea mielestään tietyt seikat. Joskus vaan on helpompi turtua soutaa huopaa -suhteeseen totuuden sijaan.Tsemppiä näiden asioiden kanssa! Suhteissa sitä todellakin riittää pohdittavaa, vaikka millä mitalla..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.3.2011 15:01
"swihan8: Joo, ei muuta kuin jaksamista. Parisuhde perustuu kompromisseille. Nyt aloitit riidan mitättömästä asiasta. Tämä on sitä kun ei olla vielä kertaakaan saatu tarpeeksi turpaan elämässä niin asioiden tärkeysjärjestys on pahasti pielessä. Jos sinusta tulee vahva ihminen, siis oikeasti vahva, sinua eivät noin mitättömät asiat enää kiinnosta vaan katsot kokonaisuutta ja tähtäät yhteiseen hyvään. Älä ota tätä vittuiluna, se ei ole sitä. Melkein jokainen ikäisesi ihminen on tuossa henkisen kasvun vaiheessa."
Mahtaakohan swihan itse olla ollut koskaan oikeassa parisuhteessa? Oikealla tarkoitan pysyvää ja kestävää sellaista.
Vastaa kommenttiinItse olen 20-vuotias ja seurustellut avomieheni kanssa 5 vuotta.
Äitini on 50-vuotias ja ollut naimisissa miehensä kanssa 12 vuotta.
Mummini on 80-vuotias ja ollut naimisissa pappani kanssa 60 vuotta.
Ylempien sukupolvien parisuhteita olen seurannut läheltä pikkunassikasta lähtien, ja vanhempien riitaisan avioeron kokenut sisältä päin. Tai ainakin liian läheltä.
Näihin kaikkiin mutkikkaisiin ja toisistaan hyvin erilaisiin suhteisiin on kuulunut riitoja niin pettämisestä, rumasta kauluspaidasta, rahasta, kalsareista sängyn päädyssä, puoluekannasta ja kaikesta näiden välillä. Riippumatta siitä, kuinka kypsiä, vanhoja tai elämää kokeneita ihmiset ovat. Parisuhde on parisuhde ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka "paljon on saatu elämässä turpaansa".
Vaikka isovanhempanikin ovat käyneet läpi sodan kauhut, silti on aina sopiva tilaisuus nalkuttaa siitä, että kun toinen laittoi taas leikkeleen juuston päälle vaikka on sovittu että ne menee just toisinpäin. Mutta rakastuneita kuin kaksi teiniä nämä kaksi ovat edelleen. :)
Vastaa kommenttiin
shiwan8
20.3.2011 11:17
^ Kuitenkin valittamisesta huolimatta isovanhempasi ovat edelleen yhdessä ja onnellisia mikä taas kertoo minulle siitä, että nalkuttaminen on lähinnä tapa ja vakiintunut ilmaisullinen käytäntö jonka molemmat suhteen osapuolet hyväksyvät eikä valituksen kohteesta tehdä mitään isoa asia jos se ei kerran ole sitä.
Tällä "ei olla saatu tarpeeksi turpaan"-kommentillani tarkoitin sitä, ettei ihminen joka omaa elämässään tai on omannut ihan todellisia ongelmia jaksa nipottaa pikkuasioista. Perspektiivi asioihin tuppaa muuttumaan kun joutuu taistelemaan sen oman onnen eteen eikä saa kaikkea valmiiksi tehtynä. Ei kaikilla, mutta yleensä. Luuletko sinä tai kukaan muu täällä että esimerkiksi Libyan taistelualueella porukalla on keskimäärin niin helppo elämä että sukka lattialla muodostuu konkreettiseksi ongelmaksi?
Pari vuotta sitten kaveri kiteytti tämän loistavasti ja olen sitä sen jälkeen käyttänyt hyvällä menestyksellä elämän ohjenuorana. "Tässä iässä ei jaksa enää mitään ylimääräistä paskaa." Parisuhteissa on oikeitakin asioita joiden kanssa joutuu jatkuvasti pulaamaan jotta pakka pysyy kasassa. Jos siihen soppaan joku alkaa kehittämään tyhjästä ongelmia niin ei joko halua olla siinä suhteessa tai ei ymmärrä millaista määrää joustoa sellaisen ylläpito vaatii.
Mitä omiin suhteisiini tulee, asuin erään naisen kanssa 4 vuotta ja sen suhteen lopetin itse koska se ei enää johtanut mihinkään. Sen suhteen huippu oli saavutettu ja kaikki mikä suhteessa oli ja tulisi olemaan oli nähty. Minä olen aina halunnut lapsia, hän ei halunnut jne. jne. Suhde itsessään ei ollut huono, kaikki vähäisetkin ongelmat olivat selvitettävissä pienellä panostuksella. Molemmat kuitenkin ymmärsivät ettei ole järkeä jäädä märehtimään tilaan jossa pitkän päälle vain toinen saa haluamansa. Jos vielä joku suhde lähtee käyntiin sellaisen naisen kanssa jolla on yhtä hyvä asenne kuin sillä mimmillä oli niin vahva veikkaus on ettei tarvitse enää sen jälkeen uutta ottaa. Arvaa monestikko sain "ylimääräistä paskaa", avautumista jostain jääkaapissa olevien nuuskapurkkien vakavuusasteen omaavasta asiasta....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.3.2011 10:22
Hyvä kirjoitus Laura. Just asiaa, mitä itsekin olen miettinyt viimeiset kolme vuotta. On/off suhteita ja "ollaan yhdessä, mut ei olla". Itse en ole koskaan ollut sellaisessa suhteessa. Mä oon sen verran mustavalkoinen tyyppi, että mä oon joko rakastunut tai sitte en oo. Tykkään tai en tykkää. En roiku missään, missä on helppoa. Joskus mulla onkin sitten tosi vaikeeta, koska tosi monet miehet (ja naiset) haluaa olla epämääräisissä panokaverihalisuhteissa. Itse en jaksa sellaista. Sen takia oon luultavasti menettänyt yhden jos toisenkin miehen. Tällä hetkellä elän ihanassa parisuhteessa. Mutta meidänkään alku ei ollut helppo. Nykyinen mieheni eli juurikin tälläisessa "eipäs-juupas" -suhteessa. Molemmat roikkuivat toisissaan, koska olivat omalla tavallaan läheisriippuvaisisa, eivätkä uskaltaneet/halunneet olla yksin. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta VIKA tulee siinää vaiheessa, kun toinen osapuolista löytää henkilön, jota todella rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa. Silloin valitettavasti "leppoisasta kevytsuhteesta" saattaa tulla kolmen kauppa. Ja se on täyttä paskaa! Itse oon sen verran mustasukkainen henkilö, enkä halua jakaa rakastani kenenkään kanssa, enkä itse pysty rinnakkaissuhteisiin, että mua ärsyttää aika paljon sellaiset jahkailijat, jotka eivät osaa päättää. En tiedä onko se sitten iästä, henkilön persoonasta, läheisriippuvaisuudesta, sitoutumiskammosta vai omista huonoista kokemuksista johtuvaa, mutta mun mielestä ois kaikille selkeempää, että tekee päätöksen. On joko yksin tai yhdessä, että ainakaan kehenkään ei satu. Ja ei tälläinen "mustavalkoisuuskaan" oo aina helppoa, kaikki ei sulata sitä, mutta ainakin voi rehellisesti sitten seistä omien tekojensa ja sanojensa takana. Mukavaa viikkoa vaan kaikille!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.3.2011 23:10
Shiwanille ja vähän muillekin. Minä kyllä mietin paljonkin pikkuasioita ja ärsyynnyn niistä osittain juurikin sen takia, että "elämässä turpaansaannin" takia henkiset voimavarat ovat vähissä ja masennus alentaa ärsyyntymiskynnystä. Rankka lapsuus ei todellakaan kohdallani aiheuttanut sellaista fiilistä, että sukilla lattioilla ei enää olisi väliä, vaan enemmänkin tunteen siitä, että ansaitsen ja kaipaan parempaa. Siisteys on minulle hyvin tärkeää mielenrauhani kannalta, ja sotku siksi oikeasti merkityksellinen asia. Pointtini onkin, ettei kukaan voi toisen puolesta määritellä, mikä on "pikkuasia" ja millä taas on "oikeaa" merkitystä. Ne ovat täysin subjektiivisia asioita. Usein myös päällisin puolin pinnalliselta kinastelulta näyttävän riidan taustalla voi olla syvemmältä kumpuavia asioita.
Ihmisiä ja heidän omaan pirtaan sopimattomia mielipiteitään on helppo mitätöidä ja vähätellä kategorisoimalla heitä erilaisiin muotteihin, joista yksi on juuri tuo "sanot noin vain koska et ole kokenut elämässäsi oikeita ongelmia." Tämä on paitsi argumentointivirhe, jonka ideana on saada eri mieltä oleva henkilö näyttämään pinnalliselta, myös turhauttavaa. Maailmassa jollakulla on aina vielä isompia ongelmia. Mielestäni niitä on aivan turha asettaa mihinkään järjestykseen tai antaa "isoja" ongelmia kokeneille jonkinlainen paremman ja viisaamman ihmisen status.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
31.3.2011 22:17
^ Tyypille, joka syö joka päivä riisiä koska muuhun ei ole varaa on hieman eri asia alkaa kritisoimaan ruokaa kuin tyypille joka saa syödä joka päivä mitä haluaa. Valituksen aihe voi olla sama, mutta olosuhteet huomioiden toiselle kyse on isosta asiasta ja toiselle mitättömästä asiasta niuhottamisesta. Jokainen tehköön tavallaan, mutta se väite, että ongelma on todellisuudessa juuri niin iso kuin millaiseksi ongelman kokija sen kokee on kyllä todella heikkoa perustelumatskua. Taas, kyse on vähemmän subjektiivisesta kuin objektiivisesta asian tarkastelusta. Mikä tahansa asia muuttuu miksi tahansa kun siitä tehdään subjektiivista ja näin voidaan vetää suora johtopäätös että asian yleinen tarkastelu subjektiivisesta näkökulmasta on virhe eikä palvele tarkoitusta.
Sukka lattialla on mitätön asia verrattuna vaikka lattian päällystämiseen tavaralla. Yleinen siisteyskäsitys sallii sukan lattialla, helposti, mutta jos ei pysty kävelemään kämpässä ilman että astuu jonkin asian päälle niin ruvetaan puhumaan objektiivisestakin näkökulmasta katsottuna ongelmasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.4.2011 22:00
^ Mä olen edelleen sitä mieltä, että ongelma on kullekin ihmiselle henkilökohtaisesti niin iso kuin millaiseksi hän kokee, vaikka "yleisessä tarkastelussa" ongelma ei iso olisikaan. Jokainen ymmärtää, että maailmassa on isompia ja merkittävämpiä ongelmia kuin sotku tai väärät asiat jääkaapissa, mutta _mitä sitten_? Ei se poista pientä ongelmaa eikä tee siitä ongelman kokijalle merkityksetöntä. En minä kärsi yhtään vähempää arkipäivieni pienistä vastoinkäymisistä, vaikka tiedänkin, että Afrikassa nähdään nälkää. Toisilla on sellainen asenne, että pikkuasiat eivät haittaa, ja kadehdin heitä. Itse en samaan pysty vaikka yrittäisin. Luonne ja tausta vaikuttavat kovasti ja niitä ihminen ei voi itse valita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.4.2011 20:11
Parisuhteesi kuulostaa täysin tavanomaiselta parikymppisen suhteelta. On minä ja minä eikä me. Halutaan olla yhdessä kun yksin on niin ankeeta, mutta toisaalta vapauskin on ihan kivaa kun ympärillä pyörii paljon hyvännäköisiä ihmisiä. Oikeasti se sun miehesi jääkaapin sisältö ei kuulu muille, jos kaappi olisi yhteinen asia olisi eri. Tai sitten voi vittuilun sijaan tarttua niihin homeisiin ruokiin ja heittää vaikka menemään. Problem solved.
Kannattaa vaan tarkkailla itseään että lähempänä 30v olisi päässyt tuosta jo eteenpäin, sitten se alkaa olla säälittävää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2011 12:28
Minä kyllä ymmärrän täysin tuon nuuska-asian, koska se on todella ällöttävää ja vaikka miten se on miehen oma jääkaappi eikä kuulu muille niin kyllä kai parisuhteessa aina toisen asiat kuuluu myös toiselle jollain lailla, haluamattakin. Kuulostaa tutulta tämä sun onglema, itse pyöriskelin viime syksynä suhteessa, jossa en ollu onnellinen ja halusin pois koko tilanteesta, mutten osannut tehdä loppua. En kuitenkaan halunnut luopua siitä ihmisestä, olin kai jollain lailla kuitenkin riippuvainen vaikken niin haluaisikaan ajatella. Toivoin vain, että ehkä se jossain vaiheessa muuttuu paremmaksi. Lopulta poikaystäväni halusi erota ja vaikka sattui todella paljon niin se oli todella hyvä juttu, koska en ansainnut sellaista kohtelua ja olin paljon onnellisempi kun ei tarvinnut miettiä parisuhde ongelmia. Sain miettiä omaa elämääni ja kasvoinkin henkisesti todella paljon. Nyt vähän aikaa sitten palasimme yhteen ja kaikki on paljon paremmin. Tauko oli välttämätön, nyt osaan suhtautua asioihin paljon paremmin ja ajatella myös itseäni. Ihailen sinua, että olet säilyttänyt parisuhteen ohella myös oman elämäsi esimerkisiki kuukauden Thaimaan vierailu yksin. Samaa itseänäisyyttä pyrin hakemaan myös itslleni. Vaikka sanotaan, että jos oikeasti rakastaa niin kaikesta pääsee yli, mutta ei välttämättä pääse. Jos ollaan melkein pohjalla niin ei sieltä voi nousta täysin onnellisesti takaisin ihanaan elämään, koska ne ikävät asiat jäävät mylläämään alle. Ja jos ei ole onnellinen niin pitääkö riutua silti suhteessa ja miettiä että kyllä tästä päästään yli. Hankalia asioita nuo parisuhteet :D
Vastaa kommenttiinP.S ihanaa lukea henkilökohtaisemmistakin ajatuksistasi!
Vastaa kommenttiin