Pakosta yhdessä

”Hän kertoi juhlivansa illalla asuntolainan puoliväliä vaimon kanssa.
- Se on korkeinta rakkautta. Yhdyspankki on pitänyt meidän liiton kasassa.

Rande nauroi, mutta Mursu sanoi, ettei se ollut vitsi.
- Ihmissuhteet on vaikeinta mitä on. Tarvitaan pakkoja.

Sami piilotti puolityhjän viskipullon keittiön komeroon roskiksen taakse ja mietti Mursun sanoja kahdenkymmenen vuoden takaa. Karoliinalla ja Samilla ei ollut pakkoja. Kaikki oli liian helppoa, perustui liikaa vapaaehtoisuuteen, citysinkkujen toikkarointi on lyhytkestoista.”

Näin sanotaan Jarkko Tontin kirjassa Sali.

Ehkä joskus aiemmin, kun eroaminen oli paha stigma ja omaisuus lähes mahdoton jakaa, tämä kuvio päti. Nyt eroaminen on muodollisesti älyttömän helppoa, eikä monikaan ole huonossa suhteessa edes ”lasten takia”. (Ihmiset eivät nykyään edes usko, että lapset voisivat hyvin huonossa liitossa.)

Erilaisissa parisuhdetta tonkivissa tutkimuksissa on ilmennyt, että esimerkiksi omistusasunnossa asuvat eroavat harvemmin. Voidaanko tästä päätellä, että omaisuus pakottaa jäämään? Ei nyt ihan.

Ehkä suhteeseen uskovat ja siihen tosissaan sitoutuvat ostavat useammin kämpän kimppaan kuin ei niin tosissaan olevat.

Mahdollisesti kaikin tavoin erittäin hyvässä balanssissa olevat henkilöt osaavat valita parinsa hienosti ja pystyvät onnelliseen elämään.

Tai harvinaisen seikkailun- ja vaihtelunhaluiset lähtevät kaikista suhteista ja kämpistä liukkaasti.

Jotkut ovat yrittäneet pakolla pitää kumppanin itsellään hankkiutumalla raskaaksi/ saattamalla toisen raskaaksi, ostattamalla yhteisen asunnon, pakottamalla toisen naimisiin kanssaan tms. sitouttamiskeinoja käyttäen.

Eihän pakottaminen koskaan kivasti toimi. Britanniassa joku mies oli Iltasanomien mukaan yrittänyt pitää vaimon kotona syöttämällä hänelle steroideja. Vaimo oli tarkoitus lihottaa siihen kuntoon, ettei hän lähtisi kotoa lapsia hoitamasta vaaralliseen houkuttavaan työelämään.

If You love somebody set them free.

Kirjoitettaessa soi Sting