Terveiset New Yorkista! Täällä rikkaat ovat rikkaita.
Rikkaiden yksi tapa käyttää rahojaan on antaa ne museoille. Tyypillinen tapa on nimetä itsensä mukaan saleja tai käytäviä, superrikkaat ja vähemmän vaatimattomat nimeävät itsensä mukaan kokonaisen museon. Systeemillä saadaan aikaan maailman parhaat museot, mutta sillä on myös hyvin häiritseviä piirteitä.
Tarkastellaanpa aluksi lähemmin vaikkapa Luonnonhistoriallisen museon sponsorointikäytäntöjä. Museo on osittain valtiorahoitteinen, osittain se pyörii lahjoituksilla.
Alimmalla tasolla on ryhtyminen museon tukijaksi, membership. 70 dollarilla vuodessa pääsee ilmaiseksi kaikkiin näyttelyihin, saa museon lehden vuosikerran, 10-15 prosenttia alennusta museokaupan ja kahvilan ostoksista sekä pääsee toisinaan osallistumaan vain jäsenille tarkoitettuihin kiertokävelyihin. Tämä on kuitenkin paarialuokan jäsenyys – kukapa haluaisi olla vain member, kun voi olla supporter ($ 400), sponsor ($ 800) tai friend ($ 1000)? Nämä pääsevät jo vuotuiseen jäsenille tarkoitettuun vuosijuhlaan sekä jäsenaamiaiselle, saavat järjestää lapsensa synttärit museossa ja voivat jättää takkinsa erityiseen, vain jäsenille tarkoitettuun naulakkoon. (Lisää jäseneduista täällä.)
Sitten ovat lahjoittajat, jollaiseksi pääseminen vaatii jo tuhansia, jopa miljoonia dollareita. Museoiden salit, huoneet ja oikeastaan kaikki mahdollinen on nimetty isojen lahjoittajien mukaan - Samuel J. and Ethel LeFrak Theater, Milstein Hall of Ocean Life, Arthur Ross Terrace ja niin edespäin. Koska pelkkä salien nimeäminen ei riitä, voi myös niiden huonekalut nimetä itsensä mukaan. Penkki Samuel J. and Ethel LeFrak Theaterissa maksaa 2500 dollaria, Milstein Hall of Ocean Life:ssa 35 000 dollaria ja Arthur Rossin kattoterassilla 50 000 dollaria. (Veikeä tapa erotella nousukkaat todellisista superrikkaista – jollain on penkki, toisella se sali, jossa penkki sijaitsee.)
Tämä johtaa siihen, että museon on täynnä nimiä. Tyyppejä, joista tiedämme yhden asian: he ovat rikkaita. (Sen sijaan emme voi päätellä, että he ovat upeita tieteenrakastajia, jotka hyvää hyvyyttään lahjoittavat valtavia omaisuuksia museolle. Ison osan lahjoituksesta saa vähentää veroissa, esimerkiksi tuhannen dollarin lahjoituksesta voi vähentää 944 dollaria.)
Muuta emme tiedä, vaikka kysymyksiä herää paljon. Esimerkki: täytetyn manaatin vieressä on lappu, joka kertoo, että se on kunnostettu Magda Thompsonin avokätisellä lahjoituksella. Onko Magda Thompson saanut valita, mikä eläin hänen rahoillaan kunnostetaan? Miksi hän on valinnut juuri manaatin? Onko hän suuri manaattien ystävä? Antaako kukaan rahaa tylsien matojen kunnostamiseen?
Samanlainen käytäntö on muissakin museoissa. Mitkä ovat tällaisen sponsoroinnin hyvät ja huonot puolet?
Hyvät ensin: maailman parhaat museot. Maissa, joissa lahjoituskulttuuri on pisin ja syvin, siis Yhdysvalloissa ja Britanniassa, sijaitsevat maailman parhaat museot. Näissä maissa on riittävästi rikkaita, jotka voivat antaa rahaa museoille. Museot eivät useimmiten pyöri yksinomaan lahjoittajien varassa, vaan museon ylläpitoon osallistuu myös valtio, osavaltio tai kaupunki.
Sitten huonot: ensinnäkin outo vinouma verotuksessa. Hyväntekeväisyyteen annetut rahat voi vähentää verotuksessa, joten samalla kun rikkaat tekevät hyväntekeväisyystyötä, valtio menettää verotuloja. Tämä johtaa siihen, että rikkaat voivat osittain päättää, minne heidän verorahansa käytetään. Köyhät eivät voi.
Toisekseen sponsorointikäytäntö johtaa joskus taiteen sensuroimiseen. Vähän aikaa sitten Washington D.C:ssa sijaitseva National Portrait Gallery poisti näyttelystä David Wojnarowiczin aidsia käsittelevän teoksen Fire In My Belly. Syynä oli se, että vaikutusvaltaiset republikaanit ja katoliset - joista moni oli museon sponsori - painostivat ja uhkailivat museota. Nyt teos on esillä New Museum of Contemporary Art -nimisessä taidemuseossa New Yorkissa. Kävin katsomassa; krusifiksin päällä ryömiviä muurahaisia, heinäsirkkoja, mies vetää käteen. Ihan hieno teos, mutta ei siis mitään poikkeuksellisen moraalitonta tai kauhistuttavaa. Tässä pätkä:
Kolmanneksi sponsorijärjestelmän ylläpito vaatii museoilta yllättävän suuria panostuksia. Lahjoittajien hyysääminen erilaisilla gaaloilla, yksityiskierroksilla, aamiaisilla ja lasten synttäreillä syö rahaa ja työvoimaa. Toki museo jää plussan puolelle, mutta tässä törmätään jälleen ongelmaan lahjoitusten verovähennyskelpoisuudesta.
Neljäs sponsoroinnin häiritsevä piirre on vähän vaikeampi selittää, mutta yritän. Se on rikkaiden ihmisten jatkuva läsnäolo. Lähes kaikki isot museot toimivat sponsoroinnilla, mutta rikkaiden nimiä tulee esiin myös muualla. Keskuspuiston penkeissä on lahjoittajien nimet. Keskuspuistosta voi adoptoida puun ja saada nimensä laattaan puun viereen. Julkisia rakennuksia ja niiden osia nimetään isojen lahjoittajien mukaan. Tämä johtaa siihen, että asiat, joiden pitäisi kuulua ihan kaikille - puut, puiston penkit, kansallisten museoiden kokoelmat - ovatkin yhtäkkiä yhden rikkaan henkilön nimissä. Meidän pitää tuntea kiitollisuutta näitä rikkaita ihmisiä kohtaan. Meitä muistutetaan jatkuvasti siitä, että ilman Oscar Sullivania sinäkään et istuisi siinä penkillä ja katselisi Mary Hartzin sponsoroimaa puuta. Se on sitä paitsi valheellista, koska puistoon käytetään myös julkista rahaa ja Oscar on jo aikaa sitten vähentänyt penkkinsä veroissa.
Mitä mieltä olette? Nousisiko suomalaisten museoiden taso, jos tänne juurrutettaisiin sponsorikäytäntö? (Tällä tarkoitan yksityishenkilöiden sponsoroimia asioita, firmathan sponsoroivat meilläkin jo suurta osaa näyttelyistä.) Pitäisikö lahjoitusten olla verovähennyskelpoisia? Harmittaisiko, jos lähipuiston orapihlaja-aidassa komeilisi Nalle Wahlroosin nimi? Ja ennen kaikkea: minkä eläimen kunnostamisen sinä sponsoroisit?
11 kommenttia
Anonyymi
29.12.2010 20:06
Ymmärrän salit ja siivet. En ihan ymmärrä, että joku on niin hassu että sen pitää saada oma nimi siihen penkkiin, joka on siinä rikkaamman salissa. Eiks se oo vähän noloa? Vähän niin kuin tulisi vertailemaan A-Mersua jonkun Maybachiin.
Vastaa kommenttiinOlennaista verovähennyksessä on se vähennetäänkö se suoraan maksettavasta verosta (jolloin näen ongelman) kuin että vähennetäänkö lahjoitettava summa verotettavasta tulosta?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
29.12.2010 20:41
Neljäs syy lienee tärkein syy olla menemättä sponsorikäytäntöön, mutta se ei häiritsi minua kovin paljon jos lahjoitukset eivät olisi verovähennys kelpoisia...kai
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2010 02:13
Ihan kiinnostava kirjoitus. Itse en kauheasti välitä jos jollain on pakottava tarve saada oma nimi johonkin kapistukseen. Vielä vähemmän olen sitä tuomitsemassa, jos henkilö on siinä ohessa antanut rahaa hyvään tarkoitukseen. Tietenkin mainitsemasi aktiivinen lobbaaminen ja oman agendan ajaminen on mahdollisesti huolestuttavaa. Lisäksi kannattaa huomioida, että jenkeissä on myös paljon ihmisiä, jotka antavat rahaa hyväntekeväisyyteen nimettöminä.
Tuosta verovähennyskelpoisuudesta... Kirjoituksesi perusteella annat kuvan, että tuosta $1000 lahjoituksesta lahjoittaja maksaisi itse vain pienen osan. Selvennyksenä kannattaa huomioida se, että tuo vähennys, mainitsemassasi tapauksessa $944 tehdään verotettavista tuloista, ei itse veroista. Eli jos nyt vaikka satut olemaan 33% tax bracketissä, niin voit poistaa sen 944 taalaa, jonka vaikutus maksamiisi veroihin on kolmannes tuosta. Eli "oikeassa" rahassa kuitenkin lahjoittaja maksaa ihan oikeaa rahaa. Huomattavaa myös on, että muistaakseni jenkkilässä eri kohteet voivat olla vaihtelevalla asteella vähennyskelpoisia.
Ja mitä Suomeen tulee, niin eipä näillä pienillä palkoilla ja suurilla veroilla tee mieli erityisesti ekstraa antaa. Vielä vähemmän kun verovähennysporkkanaa ei ole lainkaan. Mutta tämä lienee Suomessa ihan tietoinen päätös: preferoidaan verotusta hyväntekeväisyyden edellä, joka itse asiassa voi olla ihan hyväkin ratkaisu kunhan valtiovalta kykenee tekemään järkeviä päätöksiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2010 05:39
Kunnostaisin isänmaallisuden hengessä joko saimaannorpan tai joutsenen. Ja todellakin haluaisin nimeni siihen viereen! Kunnia maksajalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2010 07:00
Hyttysen, tuon luonnon kiertokulun kannalta tärkeän ja suotta väheksytyn eläimen. Minkä kirjoittaja kunnostaisi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2010 10:56
Miksi asenteellisesti murehdit nimikylttejä, jotka yleensä on sijoitettu hienovaraisesti? Vaikka penkissä tms. on kyltti, on se kuitenkin kävijän käytössä normaalilla tavalla. Minunkin purjeveneeseeni saisi vastaavan kyltin kiinnittää, jos veneen maksaisi ja saisin sitä käyttää.
Koska osan lahjoituksista, voi tehdä hyvin pieninä summina, on järjestelmä mahdollinen lähes kaikille työtätekeville.
Oletko ajatellut, että hyväntekeväisyyttä harrastavilla on mahdollisuus valita monista kohteista. Ehkäpä taiteesta kiinnistunut valitsee taidemuseon..
Iloa museoista myös kirjoittajalle
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2010 17:09
Itse asiassa taalla Amerikassa joissain osavaltioissa voi vahentaa hyvantekevaisyyslahjoitukset taysimaaraisina jos ne menevat osavaltion yllapitamiin kohteisiin. En tieda onko nain New Yorkin osavaltiossa mutta viereisessa New Jerseyssa kylla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.12.2010 04:03
Ihan hyvä juttu, mutta kyllä tuo videopätkä äklötti. No, herättipähän ainakin tunteita :-), kuten taiteen pitääkin.
Vastaa kommenttiinOliskohan tämä taideteos vieläkin mahtavampi, jos siirrytäisiin askel interaktiivisempaan suuntaan: esim. katsojat voisivat paskantaa teoksen päälle?
Idea vapaasti käytössä, olkaapa hyvä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
31.12.2010 12:17
Lahjoitustoimintaa on muuallakin kuin Yhdysvalloissa ja tämä on yksi niistä asioista joista en aivan heti luopuisi.
Omassa kotikaupungissani on mahdollista ohjata 1% veroista valitsemaani yleishyödylliseen kohteeseen joka ei saa muuta avustusta valtiolta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim oman harrastustoiminnan rahoittamista suoraan. Tämä auttaa pitämään esimerkiksi liikunnallisten tilojen käyttökustannukset kurissa ja mahdollistaa alemmat käyttömaksut - joka taasen lisää käyttäjämääriä ja laajentaa rahoituspohjaa.
Tämän lisäksi on mahdollista lajoittaa rahaa esimerkiksi katujen, puistojen ym kunnossapitoon. Katuun saa halutessaan nimilaattansa mutta siihen on suhtaudutaan lähinnä huumorilla.
Toimintamalli jossa ihmisillä on suora mahdollisuus vaikuttaa oman kotikaupungin viihtysyyteen ja ulkoasuun koetaan mielekkäämmäksi kuin jatkuvat verojen nostot. Lahjoituksia ei tule vain hyvätuloisilta vaan kaikista tuloluokista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Antti
31.12.2010 12:47
http://goo.gl/UWBqN
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.1.2011 03:21
"Meidän pitää tuntea kiitollisuutta näitä rikkaita ihmisiä kohtaan. Meitä muistutetaan jatkuvasti siitä, että ilman Oscar Sullivania sinäkään et istuisi siinä penkillä ja katselisi Mary Hartzin sponsoroimaa puuta. Se on sitä paitsi valheellista, koska puistoon käytetään myös julkista rahaa ja Oscar on jo aikaa sitten vähentänyt penkkinsä veroissa."
Koska tiedän, että rahoitus on pääosin julkista, että sponssaajat vähentävät lahjoituksen veroista ja että heillä on ollut varaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, en tunne pätkääkään kiitollisuutta heitä kohtaan. Puhumattakaan isojen kohteiden lahjoittajista, siis ökyrikkaista.
"Mitä mieltä olette? Nousisiko suomalaisten museoiden taso, jos tänne juurrutettaisiin sponsorikäytäntö? (Tällä tarkoitan yksityishenkilöiden sponsoroimia asioita, firmathan sponsoroivat meilläkin jo suurta osaa näyttelyistä.)"
Sponssaus on ihan jees, kunhan siitä ei seuraa se, että valtio ja kunnat "leikkaavat peittoa toisesta päästä". Kuten kunnat nykyään leikkaavat esim. kulttuuritoimen budjettia X euroa, jos valtio antaa kulttuuritoimelle sen X euroa. Jos museoita siirretään sponssin varaan ja isorikas kyllästyykin sponssailuun, lopputulos on suljettuja museoita. Verovähennykset ovat vähän kaksipiippuinen miekka. Verotulojen käytön ohjailu on tosiaan epäreilua, mutta toisaalta sitten olisi niitä eri asioita, joita lahjoituksilla saadaan.
"Harmittaisiko, jos lähipuiston orapihlaja-aidassa komeilisi Nalle Wahlroosin nimi?"
No ei, olisi tiedossa vakiopaikka kusettaa koira ja itsekin osallistua puuhaan. Nimikyltti saisi sitten olla sopivan alhaalla.
"Ja ennen kaikkea: minkä eläimen kunnostamisen sinä sponsoroisit?"
Vastaa kommenttiinSuomen vaakunaleijonan kunnostamisen karhuksi.
Vastaa kommenttiin