Sinulla on kaksi ikää.
Toinen on se, jonka voi tarkistaa ajokortissa.
Toinen on se, jonka solusi kertoisivat, jos joku kysyisi niiltä.
Tutkijat osaavat nykyään kysyä.
Ja kaksi suomalaistutkimusta on juuri selvittänyt, mitkä arjen tavat todella näkyvät siinä toisessa iässä.
Samaa ryhmää on seurattu vuodesta 1980
Molemmat tutkimukset perustuvat samaan poikkeukselliseen aineistoon.
Vuonna 1980 tutkimukseen otettiin mukaan 3 596 suomalaislasta ja -nuorta, iältään 3–18-vuotiaita. Heitä on mitattu siitä lähtien säännöllisin väliajoin.
Nyt he ovat neli- ja viisikymppisiä, ja heidän elämästään on kertynyt sellainen aineisto, jota ei voi jälkikäteen kerätä mitenkään muuten: neljä vuosikymmentä oikeita ihmisiä, oikeita yöunia ja oikeita ruokaostoksia.
Ensimmäinen yllätys: unettomuus ei ollut syyllinen
Uniosuudessa tutkijat kävivät läpi kaiken, mitä unessa voi mennä pieleen. Unettomuuden, univajeen, myöhäisen vuorokausirytmin, vuorotyön ja kuorsauksen.
Unettomuus on se, jonka kaikki odottavat voittavan. Se on jokaisen terveysjutun vakiosyyllinen.
Se ei voittanut.
Kun tutkijat ottivat huomioon vastaajien terveydentilan, painon, alkoholinkäytön, liikunnan, koulutuksen ja tulot, unettomuuden yhteys nopeampaan ikääntymiseen katosi kokonaan.
Voittaja oli kuorsaus
Se unen ongelma, joka jäi pystyyn kaikkien tarkistusten jälkeen, oli kuorsaus ja hengityskatkot, eli uniapneaan viittaavat oireet.
Yhteys näkyi useammalla mittarilla ja säilyi silloinkin, kun kaikki edellä mainittu otettiin huomioon.
Se ei siis selittynyt sillä, että kuorsaajat olisivat olleet muutenkin huonommassa kunnossa.
Toisin sanoen se, joka valvoo satunnaisesti, pärjäsi mittareissa paremmin kuin se, joka nukkuu sikeästi mutta kuorsaa kuin moottorisaha.
Tosin kukaan ei mitannut, kuka oikeasti kuorsaa
Kenellekään ei tehty unitutkimusta laboratoriossa.
Oireita kysyttiin lomakkeella: kuinka usein ja kuinka kovaa kuorsaat, katkeaako hengityksesi öisin, kuinka helposti nukahdat päivällä.
Kyse on siis siitä, mitä ihmiset itse kertoivat.
Se ei ole sama asia kuin diagnoosi, mutta se on sama asia, jonka sinäkin tietäisit itsestäsi, jos joku kysyisi.
Unen määrä oli kuitenkin eri juttu kuin univaje
Tässä on hienovarainen ero, joka on hyvä ymmärtää.
Univaje tarkoitti tutkimuksessa sitä, kuinka paljon vähemmän ihminen nukkui kuin olisi halunnut. Se yhteys katosi tarkistuksissa.
Mutta se, kuinka monta tuntia hän oikeasti nukkui, ei kadonnut: pidempi yöuni liittyi hitaampaan ikääntymiseen johdonmukaisesti.
Toisin sanoen tunnit merkitsevät, tyytymättömyys ei.
Vuorotyö käänsi asetelman nurin
Unettomuus näytti liittyvän nopeampaan ikääntymiseen erityisesti niillä, jotka eivät olleet tehneet vuorotyötä — eivät niillä, jotka olivat.
Tutkijoiden selitys on kiinnostava: vuorotyöläisen unettomuudella on ilmeinen ulkoinen syy, työvuorolista.
Päivätyötä tekevän unettomuus taas voi kertoa jostain laajemmasta, mikä ei liity uneen ollenkaan.
Toinen tutkimus katsoi lautaselle kolmenkymmenen vuoden ajalta
Sama ryhmä, eri kysymys.
Toisessa tutkimuksessa selvitettiin, mitä nämä ihmiset ovat syöneet vuosikymmenten ajan, ja verrattiin sitä siihen, miten heidän biologinen ikänsä muuttui seitsemän vuoden aikana.
Ruokavaliota arvioitiin viidellä eri mittarilla, joista yksi oli Välimeren ruokavalio ja yksi suomalaisiin ravitsemussuosituksiin perustuva.
Kaikki viisi mittaria olivat samaa mieltä
Tulos oli poikkeuksellisen selvä.
Jokainen viidestä mittarista osoitti samaan suuntaan: mitä parempi ruokavalio vuosikymmenten mittaan, sitä hitaampaa biologinen ikääntyminen.
Vuosiksi käännettynä ero oli suunnilleen puolesta puoleentoista vuotta.
Se ei ole ihme eikä nuoruuden lähde.
Kyseessä on vuosikymmenten mittainen ero, joka on kertynyt tavallisista ruokaostoksista.
Yhteinen nimittäjä oli tylsä
Tutkijat huomasivat, että viisi eri ruokavaliomittaria mittaavat lopulta pitkälti samaa asiaa.
Kasvikset, hedelmät ja täysjyvävilja hyvällä puolella. Punainen liha ja tyydyttynyt rasva toisella.
Heidän johtopäätöksensä on, että juuri nämä yhteiset perusasiat merkitsevät todennäköisesti enemmän kuin se, minkä nimistä ruokavaliota kukin sanoo noudattavansa.
Ei, tämä ei ole lupa lopettaa liikuntaa
Tutkimuksessa näkyi myös, että hyvä ruokavalio yhdistyi hitaampaan ikääntymiseen selvimmin vähän liikkuvilla, kun paljon liikkuvilla ruokavalion laadulla ei tuntunut olevan yhtä suurta merkitystä.
Houkuttelevaa.
Mutta tämä havainto ei kestänyt tilastollista tarkistusta, joten sen varaan ei kannata rakentaa mitään.
Parsakaali ei siis korvaa lenkkiä sen paremmin kuin lenkki parsakaalia.
Mitä tästä oikeasti jää käteen
Molemmat tutkimukset ovat seurantatutkimuksia. Ne kertovat, mitkä asiat kulkevat yhdessä, eivät sitä, mikä aiheuttaa minkä.
Silti niistä jää kaksi asiaa, jotka kestävät toistoa.
Ruoassa merkitsee kokonaisuus vuosikymmenten mittaan, ei yksittäinen superruoka.
Ja unessa se oire, joka erottui, ei ollut valvominen vaan kuorsaus — asia, jonka moni kuittaa vitsinä ja josta harva puhuu lääkärille.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Näillä ruuilla hidastat ikääntymistä: tutkijat kertovat, mitä lautaselle kannattaa laittaa
