Esikoulussa sanottiin, että sitten kun menette kouluun, alkaa oikea opiskelu. Ala-asteella (nyk. alakoulu) kurinpalautuksessa sanottiin, että yläasteella (nyk. yläkoulu) on oikeasti vaikeaa, ja sitä varten pitää ”ihan oikeesti” osata tämä ja tämä asia. Yläkoulussa uhkailtiin lukion vaativuudella.
Näistä moni pelottelu osoittautui täysin katteettomaksi. Niillä, jotka ovat tottuneet hoitamaan hommansa, numerot helposti nousevat yläkouluaikana. Esikoulussa saattoi vielä saada henkilökohtaisia tehtäviä, ja miksei myöhemminkin, mutta nykykoulujen isoissa ja levottomissa ryhmissä onnistunut eriyttäminen vaatii opettajilta taikavoimia.
Tiettävästi vain lukio on lunastanut kaikki lupaukset. Siellä saa opiskella sydämensä kyllyydestä, ilman että todistuksessa on liian helposti suora rivi kymppejä. Niilläkin, jotka ovat tottuneet tekemään läksynsä, numerot saattavat laskea jonkin verran.
Vaan mitä tapahtuu sen jälkeen?
Vaikka yliopisto-opiskelu on useimmille melko vaativaa, se ei kuitenkaan estä sitä, että joskus yliopistossa opiskeltavat asiat ovat – tai ne esitään niin hitaasti että niistä tulee – esikoulutasoisia. Osa opettajista on nimittäin melko lailla vieraantunut sisääntulevien opiskelijoiden osaamistasosta, ja arvio saattaa heittää miten paljon tahansa, mihin suuntaan tahansa.
Norsunluutornissa käsittämättömiä mumisevan professorin klisettä täydentää uusi laji, Kai-ken rautalangasta vääntävä lehtori, joka ei muista, että yliopistoissa opiskelevat tasaisen massan lisäksi melkein kaikki Suomen hikarit, kirkkaimmat älypäät ja lahjakkaimmat lusmuilijat.
Kuka kehtaa sanoa luennolla ääneen, että tempon voi kymmenkertaistaa?
4 kommenttia
Heini
17.12.2010 12:13
Kun päästäisiin edes siitä, että yliopiston ruotsinkurssilla ei kerrattaisi hania ja honia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.12.2010 03:19
Kyllä minä tiedän yliopiston käyneitä ihmisiä jotka ei osaa ruotsia edes sen hanin ja honin vertaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.12.2010 19:56
Kyllä tavallisessa suomalaisessa lukiossa sai kymppejä aika lailla samalla mitättömällä vaivalla kuin yläasteellakin, IB oli sitten eri juttu... Yliopisto-opinnoissa on se ongelma, että mitä helpommalla tentistä pääsee läpi, sitä helpomalla myös opettajat pääsevät. Koska uusintojen määrää ei käytännössä ole rajoitettu, vähänkin haastavampi kurssi aiheuttaa a) lisätyötä b) opiskelijakadon. Ja laitosten budjetithan määräytyvät osin suoritettujen opintojen ja ennen kaikkea tutkintojen mukaan... Hyvän tentin tekeminen on lisäksi monin verroin työläämpää ja vaikeampaa kuin sen suorittaminen.
Oman kokemukseni mukaan vielä maisterivaiheessa varsin moni opiskelija on aika pihalla ja jos olettaa että opiskelijat ovat lukiossa jotain oppineet niin kaivaa verta nenästään (tyyliin ei osata derivoida yksinkertaisia funktioita...).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jussi Rauvola
23.12.2010 16:30
Kuulostaapa oudolta. Mutta ehkä niissä lukiossa, joissa vertailukohdat ovat samantasoisia kuin peruskoulussa, numerotkin pysyvät samoina.
Ruotsinosaaminen liittyykin sitten seuraavaan aiheeseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin