Kirjoitan parhaillaan artikkelia nuoruusmuistojen kehystämisestä musiikilla. Siis siitä, miten esimerkiksi tietty radiossa soiva biisi voi johdattaa mielen yksittäisiin tapahtumiin, tunteisiin tai elämänvaiheisiin. Joku taas pistää tarkoituksella tietyn kappaleen soimaan, jotta saisi mielen kuljetettua hetkeksi menneeseen - hyviin tai huonoihin kokemuksiin.
Artikkeli on osa Nuorisotutkimusverkoston sukupolvihanketta ja tämä aihe tarttui lapaseen vähän vahingossa. Lähdin lukemaan isoa kasaa "Oi nuoruus" -kirjoituskilpailuun tulleita vastauksia ja etsin niistä jotain ihan muuta, mutta aineisto päättikin heittää eteeni yllätyksen - musiikin.
Oma sukupolveni, noin karkeasti 1968-1978 syntyneet, näyttää raamittavan nuoruusmuistonsa lähes aina musiikilla. Toki elimme läpi 1980-luvulla populaarikulttuurin hyökyaallon ja kaupallistumisen, mutta on silti jännittävää havaita, että siitä on ihan yhteiseksi sukupolviseksi muistelutavaksi saakka - jaetuksi tavaksi palata nuoruuteen.
Ja totta, eihän tuo ole mitenkään sidottu yhteen ainoaan yhteiskunnalliseen sukupolveen, mutta meidän kohdalla se vaan pursuaa nuoruuskirjoituksissa muita selvästi vahvemmin läpi.
En lähde tässä avaamaan enempää tulevan artikkelin tuloksia, mutta omalta kohdaltani tekee niin pirusti mieli katsoa menneeseen. Ensimmäinen havainto on, että eipäs ole ihan helppoa ampua lonkalta biisilistaa, josta hyppää suuria emootioita silmille. Useammin homma menee toisinpäin, biisi lähtee radiosta soimaan ja sitten muistot alkavat rullata filminä.
Tutkimusten mukaan musiikkiin liitettävät omaelämänkerralliset muistot ovat yleisimmin kaipaus, pettymys, rakkaus ja suru. Tulokset tuntuvat ihan uskottavilta ja ainakin resonoivat oman intuitioni kanssa.
Pakko tässä on jotain musiikin ja muistojen välistä automaatiota itsestä puristaa ja nyt hieman mietittyäni, ei tuo kovin vaikea ole. Sukupolveni tuotos, ainakin näiden kytköstön suhteen.
Seuraavassa siis neljä sellaista kappaletta, jotka palauttavat minun mieleni tiettyyn menneeseen:
Kaipaus: Lonelier than this - Steve Earle
Pettymys: Ball and Chain - Social Distortion
Rakkaus: The River - Bruce Springsteen
Suru: The Promise - Bruce Springsteen (joka myös saa paikan myös suosituksessa)
Kirjoitettaessa soi The Promise - Bruce Springsteen
3 kommenttia
Franny_Berry
29.10.2012 20:04
Ehdottomasti! Mulla kulkee koko elämä biisistä biisiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.10.2012 11:27
Mä ajattelin, että olisi tullut jotain viiltävää kuntavaalianalyysiä, mutta tulikin onneksi vähän keveympää tavaraa!
Mulla on aina ollut hyvin lämmin suhde musiikkiin (se ei petä koskaan, eikä tee ohareita yms) Klassinen musiikki ei uppoa, en ymmärrä siitä yhtään mitään. Tuo Springsteen on myös minulta jäänyt huomiotta. Toki muistan hämärästi jostain 80-luvulta "Hungry Heartin" soineen paljonkin, mut oikeastaan en ole koskaan aikaisemmin edes tajunnut sen olevan juuri Springsteenin biisi. Oppia ikä kaikki!
Viime kesän konsertteihin liittyen siellä menee nyt ilmeisesti ainakin juuri Springsteenin ja Madonnan konserttien aikaylitykset poliisitutkintaan. Madonna venyi ainakin sinne puolille öin ja olisi pitänyt loppua jo klo 23.00. Kyl oli tosi fiksua istua siellä puolitoista tuntia täysi valaistus päällä ja mitään ei tapahtunut! Itse ainakin odotin koko ajan ilmoitusta, että konsertti on peruttu. Mitään ilmoitusta ei asiasta annettu, mistä se "tauko" johtui. No, diiva mikä diiva.
Mun suuri ensirakkauteni musiikin suhteen oli Hassisen Kone. Sitä kävin myös ekana livebändinä katsomassa. Teininä tuli kuunneltua tosi paljon Nuorten Sävellahjaa. Nythän se tulee nimellä Entisten nuorten sävellahja. Seuraava versio lienee Etnisten nuorten sävellahja.
Musiikilla voi myös olla terapeuttinen ulottuvuus. Saa ainakin tilapäisesti ajatukset pois omista murheista tms. kuormittavasta elämäntilanteesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.10.2012 21:24
Oikeushammaslääkäri Helena Ranta kertoi eräässä haastattelussa, miten hän itkee aina vuolaasti, kun hän kuuntelee jotain tiettyä klassista teosta (olisikohan se ollut Requiem, Mozartin Sielunmessu).
Hänhän on ollut hyvin rankoissa paikoissa entisillä sota-alueilla ja nähnyt paljon kauheuksia siellä. Jotenkin vain jäi juuri tuo musiikkijuttu mieleen siitä hänen haastattelustaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin