Kirjoitan parhaillaan artikkelia nuoruusmuistojen kehystämisestä musiikilla. Siis siitä, miten esimerkiksi tietty radiossa soiva biisi voi johdattaa mielen yksittäisiin tapahtumiin, tunteisiin tai elämänvaiheisiin. Joku taas pistää tarkoituksella tietyn kappaleen soimaan, jotta saisi mielen kuljetettua hetkeksi menneeseen – hyviin tai huonoihin kokemuksiin.
Artikkeli on osa Nuorisotutkimusverkoston sukupolvihanketta ja tämä aihe tarttui lapaseen vähän vahingossa. Lähdin lukemaan isoa kasaa ”Oi nuoruus” -kirjoituskilpailuun tulleita vastauksia ja etsin niistä jotain ihan muuta, mutta aineisto päättikin heittää eteeni yllätyksen – musiikin.
Oma sukupolveni, noin karkeasti 1968-1978 syntyneet, näyttää raamittavan nuoruusmuistonsa lähes aina musiikilla. Toki elimme läpi 1980-luvulla populaarikulttuurin hyökyaallon ja kaupallistumisen, mutta on silti jännittävää havaita, että siitä on ihan yhteiseksi sukupolviseksi muistelutavaksi saakka – jaetuksi tavaksi palata nuoruuteen.
Ja totta, eihän tuo ole mitenkään sidottu yhteen ainoaan yhteiskunnalliseen sukupolveen, mutta meidän kohdalla se vaan pursuaa nuoruuskirjoituksissa muita selvästi vahvemmin läpi.
En lähde tässä avaamaan enempää tulevan artikkelin tuloksia, mutta omalta kohdaltani tekee niin pirusti mieli katsoa menneeseen. Ensimmäinen havainto on, että eipäs ole ihan helppoa ampua lonkalta biisilistaa, josta hyppää suuria emootioita silmille. Useammin homma menee toisinpäin, biisi lähtee radiosta soimaan ja sitten muistot alkavat rullata filminä.
Tutkimusten mukaan musiikkiin liitettävät omaelämänkerralliset muistot ovat yleisimmin kaipaus, pettymys, rakkaus ja suru. Tulokset tuntuvat ihan uskottavilta ja ainakin resonoivat oman intuitioni kanssa.
Pakko tässä on jotain musiikin ja muistojen välistä automaatiota itsestä puristaa ja nyt hieman mietittyäni, ei tuo kovin vaikea ole. Sukupolveni tuotos, ainakin näiden kytköstön suhteen.
Seuraavassa siis neljä sellaista kappaletta, jotka palauttavat minun mieleni tiettyyn menneeseen:
Kaipaus: Lonelier than this – Steve Earle
Pettymys: Ball and Chain – Social Distortion
Rakkaus: The River – Bruce Springsteen
Suru: The Promise – Bruce Springsteen (joka myös saa paikan myös suosituksessa)