Olen kuulemma soittanut nokkahuilua piirissä Sibelius-Akatemian fuksiaisissa ja saanut siitä trauman.
Suurin piirtein tämäntyyppistä palautetta tuli viime syksynä, kun SYL julkaisi kannanoton fuksiaisten nöyryyttäviä perinteitä vastaan ja iloisen yhdessäolon puolesta. Koko kannanoton voi katsoa tuolta: http://www.syl.fi/asiakirjat/090825_kannanotto_fuksiaisperinteet
Kannareissa on usein organisaation johtohenkilön sitaatteja värittämässä sanomaa ja helpottamassa toimittajien työtä. Sillä kertaa väriä käytettiin tavallista enemmän: ”’SYL ei vastusta hauskanpitoa, mutta monelle muovipusseihin pukeutuminen, rivouksien huutaminen humalassa sukkahousut päässä sekä kaksimieliset tehtävät eivät ole harmitonta hupia vaan ahdistava kokemus’, sanoo SYL:n puheenjohtaja Jussi Rauvola.” Se myös kannatti, mediahuomiota riitti monta päivää.
Sitaatti syntyi hyvin spontaanisti ja varmasti kokemukseen perustuen. Pahoitellen täytyy kuitenkin tunnustaa, että kokemus ei ole minun eikä taideyliopistoissa ole tällaista tietääkseni harrastettu. Vaikka meilläkin osataan juoda viinaa, julkiset performanssit eivät kuulu juhlimiseen mitenkään itsestäänselvästi.
Itse asiassa, nyt kun Nina otit asian puheeksi (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/ninaniskanen/110142/), taideyliopistojen kemut ovat yllättävänkin rauhallisia. (Aivan oikein, Aalto-yliopiston käsittely taideyliopistona muuttaa tämän pomminvarmasti.)
Alkoholinkäyttö on joskus runsastakin, mutta vain harvalla riittää intoa esiintyä kadulla tai baarissa – varsinkin, kun juhlat liittyvät useimmiten samana iltana päättyneeseen konserttiin tai esitykseen jossa on jo saanut huomiota kyllikseen.
Monilla aloilla tullaan myös aika nopeasti siihen pisteeseen, että kaikenmaailman kännykkäkamerahiipparit ja Seiskalle työskentelevät vihjekansalaiset ajavat riehakkaimmat juhlat pois julkisilta paikoilta. Jos lehti saa mehukkaan bilejutun taideopiskelijasta, joku on mokannut.
Mutta että Vauva-lehdessä!
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1118341/mikko_ja_emilia_leppilampi_eroavat
