Alkoholin mielikuvamainonnan rajoittamista pähkäillään edelleen Sosiaali- ja terveysministeriössä. Rajoituksia tulee, mutta niiden volyymi on edelleen arvoitus. Miksi – siinä on hyvä kysymys. Ällistelyni voi tiivistää siten, ettei mielikuvamainonnan kiellosta ole yhdellekään kansalaiselle haittaa. Ainoa kärsijä on alkoholiteollisuus ja senkään ei pitäisi kokea olevansa, sillä hehän myyvät tuotteitaan vain täysi-ikäisille. Mainostoimistoja luonnollisesti pännii, sillä heidän miljoonabisnestään yritetään rajoittaa.
Itse pointtiin. Kun puhutaan alkoholimainonnan rajoittamisesta tai alkoholin hinnasta, nousee eräs ryhmä etunenässä barrikadeille puolustamaan etujaan: hyvin toimeentuleva keskiluokka – ”Tämähän on hirvittävää holhousta!” Give Me a break. Miten alkoholimainonnan rajoittaminen, jonka tutkittuna hyötynä on alaikäisten juopottelun vähentäminen, haittaa suomalaisen hyvin toimeentulevan keskiluokan viinin läträämistä? On vaikea keksiä mitään latteampaa läppää nykyiseen alkoholimainontakeskusteluun kuin holhousnäkökulma. Entiseen tapaan voi lampsia pitkäripaiseen valitsemaan sitä niin sammaleista, tammista ja ah, niin saatanan kevyttä punkkua.
Sama koskee keskustelua alkoholin hinnasta. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että hintapolitiikka on tehokkain, halvin ja nopein tapa vaikuttaa kokonaiskulutukseen. Mutta annas olla, jos hintoja ollaan nostamassa, verotuksellisista tai muista syistä. Taas legioona hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa aloittaa vikisemisen holhouksesta. Vikisijät eivät vaivaudu miettimään, että hinta on suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen ja kokonaiskulutus taas haittoihin ja kuolemiin. Tärkeintä on, ettei minun, minun, siis minun, hedelmäisen valkkariputelin hintaan kosketa.
Nyt kysyn, kuinka monen hyvin toimeentulevan keskiluokkaisen elämän laatu kärsii pätkääkään, jos alkoholin mielikuvamainonta kielletään? Vastaan: ei kenenkään! Heitän vielä toisen oikein visaisen: kuinka monen tämän blokin lukijan lompakossa hippustakaan tuntuu, jos oman lempiviinin hintaa nostetaan vaikkapa yhdellä eurolla per pullo? Vastaus on sama kuin edellä. Tässä onkin eräs koko alkoholikeskustelun paradoksi. Eniten mekkalaa pitää se porukka, jolle rajoituksilla ei ole mitään reaalista merkitystä – ei yhtikäs mitään. Hyvin toimeentulevat suomalaiset ovat alkoholiasioissa helvetin itsekkäitä. Syrjään lapset, nuoret, alkoholiongelmaiset ja yleinen etu, sillä minä haluan nähdä vallattoman hauskoja siiderimainoksia kaikkina katseluaikoina ja maksaa viinistäni viisi, en todellakaan missään nimessä kuutta euroa per pullo.
Taustalla on tietenkin vielä isompi ongelma. Tämä itsekäs hyvin toimeentuleva keskiluokka on äänestysaktivisuudessa kärjessä ja istuu erilaisissa vallankahvoissa. Alkoholipolitiikkaa pitää siis tehdä siten, ettei minä, minä, minä -jengin kannatus katoa. Kun luette seuraavan kerran uutisen alaikäisen kuolleen sammuttuaan pakkaseen, pohtikaapa tuolloin edes hetki, pienen pieni hetki, mitkä ovat itsekkyytenne välilliset seurannaisvaikutukset.
PS: Olinpas tänään moralistisessa moodissa!