Känni-ilta monologina

Tiistaina TV2 esitti Känni-ilta -teemakeskustelun suorana lähetyksenä. Mukana oli paljon populaa, mutta nykytapojen mukaan joukko ei edustanut asiantuntijoita, vaan pikemminkin rupattelemaan oli valittu mahdollisimman vastakkaisia mielipiteitä omaavia henkilöitä, omia poliittisia ja taloudellisia intressejä ajavia persoonia ja nimekkäitä kyökkipsykologeja - tehtiin siis viihdettä. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen, Nuorisotutkimusverkoston, yliopistojen ja ennen kaikkea THL:n alkoholitutkijat loistivat poissaolollaan - eikä heitä ollut sinne kutsuttukaan. Mirjam Kalland Mannerheimin lastensuojeluliitosta oli ainoa todellinen substanssiasiantuntija - Pekka Puskaa en tässä yhteydessä sellaiseksi laske.

Vedän seuraavassa Känni-illan monologina siten, että esitän näkiksen samoihin teemoihin ja samassa järjestyksessä kuin TV2:n ohjelmassa. Tässä siis minun Känni-iltani.

1. Pitäisikö ravintolan aukioloaikoja lyhentää?

Sillä ei vähennetä alkoholin kokonaiskulutusta, sillä aamun pikkutunneilla nautitaan erittäin vähäinen määrä kaikesta alkoholista. Kokonaan oma asia ovat järjestyshäiriöt. Päivi Räsänen viittasi norjalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan häiriöt vähenivät vuonojen maassa tehdyssä kokeilussa - viittaus kyseiseen tutkimukseen on tässä kelpaamaton, sillä lähtöasetelma oli hyvin erilainen. Laaja tutkimuskokonaisuus löytyy vaikkapa Briteistä - John Hopkins Yo:sta, jossa havaittiin nimenomaan aukiolojen porrastamisen olevan toimivin vastaus järjestyshäiriöihin. Lisäksi tutkijoiden suosituksesta lisättiin liikennettä aina tietyin tasatunnein, jolloin isojen kapakoiden sulkeuduttua porukka katosi nopeammin koteihinsa - tappelut vähenivät. Vastaus on siis, ettei lyhentäminen paranna tilannetta, vaan nimenomaan järkevä porrastus on tärkeää ja esimerkiksi tehostetuin liikenneratkaisuin voidaan saada järjestyshäiriöt vähenemään. Jos koko Stadin yöelämän jengi paukkaa tasan kello 02.00 kahteen tai kolmeen paikkaan jonottamaan busseihin ja juniin, on edessä verisiä öitä.

2. Puistojuopottelu

Julkijuopottelu on kiellettyä, mutta puistojuopottelussa poliisi toimii tuomioistuimena - päättää siis kuka dokaa siististi ja kuka ei. Tämä on kovin kinkkinen, miten yhdistää rikas kaupunkielämä, lasten suojeleminen puisto-ördäämiseltä ja poliisin kestämätön rooli. Täyskielloin ei tätä juttua kyllä ratkaista, vaan tarvitaan arkijärkeä. Stadissa voitaisiin lähteä vaikka kokeilemaan sellaista, että aivan ydinkeskustan puistoissa - Espa, Kaivari, Töölönlahti ja Tokoinranta - ei saa kuppia ottaa, mutta sivummalla nykyinen käytäntö jatkuisi ennallaan. Näin näkyvimmillä paikoilla ei juopoteltaisi ja homma ei olisi läsnä jatkuvasti koko keskustan alueella - ei lasten tai aikuisten silmissä. Samalla kuitenkin yksilönvapaus tissutella auringossa säilyisi. Voipi olla, ettei lainsäädäntö tähän taivu, mutta taivutetaan sopimaan. Jos lyödään päälle täyskielto, ei sitä noudateta ja poliisin nykyresurssein hommasta tulee vain teoreettinen kielto - fiasko.

3. Kokonaiskulutus

Voi äiti. Suomessa juodaan suomalaisella tavalla 12,2 litraa per naamari absoluuttista alkoholia, viittaukset Saksaan tai muihin saman tason kokonaiskulutuksen maihin on typerä. Kokonaiskulutus on Suomessa mittari, joka on tärkein indikaattori (uskomatonta, mutta melkein korreloi) alkoholista aiheutuviin terveyshaittoihin ja alkoholikuolemiin - täysin vastaansanomaton fakta. Sen sijaan, että moititaan kokonaiskulutuksen käyttämistä mittarina, napataan rinnalle ja kohteeksi myös humalajuominen. Nämä kaksi mahtuvat Suomeen rinnan. Pyritään siis alentamaan kokonaiskulutusta ja vähentämään humalajuomista, keinot ovat erilaiset, mutta molemmissa kohde oikea.

4. Keppana Alkoon ja kakkonen tilalle

Miksei niin, että kakkonen laajasti tarjolle ja pyritään ohjaamaan kuluttajien kysyntää esimerkiksi hintapolitiikalla siihen. Jos vaikka kolmannes siirtyisi kepusta kakkoseen, niin kokonaiskulutus vähenisi. Itse olisin aikanaan juonut mieluummin vähän miedompaa olutta ja kakkonen olisi ollut tervetullut vaihtoehto. Pointtini on, että mustavalkoisen joko-tai -vaihtoehdon rinnalle mietitty keskitie.

5. Mainonnan näkyvyys

Mielikuvamainonta pannaan, alkoholimainonta pois urheilusta ja muutoinkin alkoholin kauppaaminen elämäntyylivalintana pois julkisuuskuvasta. Totta helvetissä kattoon nostattavat siiderimainokset ovat suunnattu tietyille ikä- ja väestöryhmille. Sellaista mainosta ei ole olemassa, johon olisi sisäänkoodattu mekanismi, ettei se vaikuta alaikäisiin - mainonta ei taatusti ole niin kehittynyttä, että se uppoaa 18-vuotiaalle, muttei 17-vuotiaalle. Alkoholin läsnäolo arjessa uusintaa suomalaista alkoholikulttuuria ja ei ainakaan vähennä juomista. Aikuiset osaavat ja voivat tehdä valintansa ilman mainontaakin. Homma olisi paketissa nopeasti, mutta alkoholiteollisuus ja siitä rahaa tekevät muut toimialat sekä niiden talutusnuorassa olevat poliitikot lyövät kapulaa rattaisiin.

Synteesi - löperöä viihdekeskustelu siinä oikeassa Känni-illassa, josta ei juuri kansalle isoja argumentteja pureksittavaksi jäänyt - tylsää jankutusta. Omani ei tasoltaan ole ehkä yhtään parempi, mutta ainakin dynaamisempi puheenvuoro.

Niin tai näin, niin alkoholi tappaa enemmän työikäisiä kansalaisia kuin mikään muu sairaus, aiheuttaa valtavasti inhimillistä tuskaa, lapsille vakavia traumoja ja muita haittoja ja paljon muuta kärsimystä. Toisaalta alkoholi on myös tärkeä sosiaalinen voiteluaine ja hiprakassa on helvetin kivaa. On siis olemassa iloista ja tuhoisaa juomista. Jos yksittäiset ihmiset viitsivät miettiä muutakin kuin vain omaa napaansa, saisimme varmasti aikaan sellaisen keskitien, jolla tuo haitallinen ja tuhoisa puoli saataisiin laskemaan.

Lopetan keskitielle tarkoitushakuisesti johdattelevaan kysymykseen: Alkoholimainonta lisää tutkitusti kulutusta - kertokaa siis minulle miten ja miksi juuri teitä haittaa se, että kiekkokaukalon keskellä lukee Karjalan sijaan vaikkapa Juhla Mokka?

Kirjoitettaessa soi Tom Russell - Navaho Rug