Vuosi oli 1988, kun lampsin elokuisena aamuna kohti Itäkeskuksen lukiota – ensimmäinen päivä lukiolaisena siinsi edessä. Pistin oikein reteesti tupakaksi alamäessä joka johtaa koululle, sillä tupakka oli sen ajan tapa erottautua jonkinlaisena kvasi-pahiksena. Kaikki kovat jätkät ja mimmit polttivat. Olin minäkin satunnaisesti tuprutellut jo ennen tuota päivää, mutta sinä päivänä päätin aloittaa tupakoinnin. Ajatus sinetöityi ensimmäisen lukiopäivän kuluessa, kun koulun kulmalla olleelle tupakkapaikalle kerääntyvät röökaamaan lähes kaikki kaverini, sekä koulun uusista oppilaista viileimmän oloinen porukka.
Aika oli toinen, tupakan ostoikäraja 16 vuotta ja muutoinkin terveysintoilu oli paljon nykyistä laimeampaa. Joka välitunti noin neljännes luokkatovereistani kokoontui tupakkapaikalle, eikä siihen tuolloin juuri puututtu – olimmehan monet laillisessa iässä röökaamaan. Tuolloin minulle syntyi sekä riippuvuus nikotiiniin että tapa polttaa. Sillä polulla kuljen edelleen 23 vuotta myöhemmin.
Olen pitänyt kaksi tupakkalakkoa, vuosina 1998 ja 1999. Molemmat olivat tosiaan taukoja polttamisessa, sillä tuolloin halusin treenata itseni kesän futiskautta varten kovaan iskuun. Korvasin tupakan tuolloin juoksemalla intensiivisen lenkin aamulla ja illalla. Välillä juoksin myös päivällä, jos vierotusoireet nikotiinista olivat liian ilkeät. Noilla kerroilla ja muutaman muun lyhyen tupakkilakon aikana olen huomannut, että parannus hapenottokyvyssä on merkittävä jo muutaman viikon jälkeen, tai ainakin kokemus siitä että ilma kiertää paremmin. Ilmeisistä koetuista hyödyistä huolimatta olen lopettanut molemmat lakot kesän korvalla. Viimeisen reilun 10 vuoden aikana en ole lakkoja pitänyt, vaikka välillä olenkin vähentänyt polttamista käyttämällä nuuskaa korvaushoitona. Metodi, jonka avulla tutkimusten mukaan 2000-luvun alussa yli 5 prosenttia tupakoijista pääsi Ruotsissa eroon röökistä.
Ystäväni ja eräs akateeminen mentorini Juha Partanen kirjoitti Yhteiskuntapolitiikka lehdessä vuonna 2002 omasta sikarin poltostaan seuraavasti:
”Makuelämyksen ja aivojeni kaipaaman nikotiinin lisäksi tupakointi tarjoaa muitakin iloja. Olen oppinut nauttimaan savun estetiikasta. Savu tekee näkyväksi hengityksen, jokaisen elävän olennon perustoiminnan. Kun poltan, tulen tietoiseksi siitä, että hengitän, olen elossa. Puhallan savun suustani, hengitykseni aaltoilee ympärilläni, muotoutuu kuulaiksi pilviksi ja taipuisiksi köynnöksiksi, keijujen kiharoiksi; puhaltamani savu ja suoraan sikarista lähtevä sinertävämpi savu kietoutuvat toisiinsa ja kohoavat kohti korkeutta. Puristan huuleni kevyesti yhteen, muovaan pieniä savurenkaita, jotka hitaasti hajoavat. Savu on aineista haurain. Keveydessään ja aineettomuudessaan, arvaamattomissa liikkeissään se on mielikuvieni ja haaveitteni kaltainen.”
En omaa yhtä kaunokielistä kynää kuin Juha, mutta hän tiivistää elegantisti tupakoinnin estetiikan. Ikävä kyllä tuo estetiikka ja tietty hedonistinen nautinto ovat ainoita positiivisia asioita, joita tupakoinnista löytyy. Vuonna 2008 käydessäni maksimikuntotestissä, oli hapenottokykyni tasolla erinomainen – sykkeen olleessa yli 190, saivat keuhkoni vielä lisävääntöä hapenottoon. Mittaajan tuomio oli kuitenkin tyly: olet juuri siinä iässä, että kohta tupakka olkaa tosissaan painamaan näitä tuloksia alaspäin – jos haluat säilyä lähelläkään nykykuntoa, lopeta.
Tunnen erittäin hyvin tupakan yksilölliset ja kansanterveydelliset haitat. Ystäväni ja kollegani Tommi Hoikkala irvailee minun olevan terveystajuton, muun muassa koska tupakoin – (enkä syö hänestä riittävästi raastetta ja salaattia). Faija taas kuittailee toistuvasti hajuhaitoista, kun heillä käyn kylässä. Sosiaalinen paine on tärkeä elementti, mutta tupakka on liian henkilökohtainen asia lopetettavaksi sen vuoksi. Kyse on tavasta, tottumuksesta ja rituaalista, joka on kiertynyt osaksi elämänhistoriaani.
Sukupolveni nuoruuden eetosta kuvaavat hyvin Rollarien sanat “Well he can't be a man 'cause he doesn't smoke”. Kun nyt kelaan takaisin tuohon elokuiseen aamuun vuonna 1988, jolloin kaivoin sinisen Belmont-askin taskustani, en varmaan tekisi mitään toisin, sillä tupakka toi tuolloin merkittävää sosiaalista pääomaa. Mutta pohtiessani muuten omaa tupakointiuraani, tunnustan sen olevan elämäni epärationaalisinta ja typerintä aluetta. Sen ajatteleminenkin jo korpeaa!
Ensi vuonna, toukokuussa, täytän tasavuosia. Olen salaa ajatellut tuolloin lopettavani. Jotain olennaista tupakan fyysisestä ja psyykkisestä koukuttavuudesta kertoo, että tällaistakin asiaa pitää ajatella salaa. Ihmismieli – on se kyllä kummallinen apparaatti.
Kirjoitettaessa soi Rolling Stones - Satisfaction
7 kommenttia
Anonyymi
29.10.2011 10:22
No johan on varsinaista "hifistelyä" tuo kuvaus sikarin polttamisesta. Ministeri Guzenina-Richardsonin mielestä parveketupakointi tulisi kieltää. En tiedä, toisaalta tämä holhousyhteiskuntamentaliteetti alkaa mennä jo hieman liian pitkälle mielestäni. Itse en jaksa olla kiinnostunut siitä, polttaako joku omalla parvekkeellaan tupakkaa ja kuinka usein. Mun puolesta polttakoon jokainen ihan niin paljon ja usein kun haluaa. Ei ole minun asiani alkaa moista asiaa kontrolloimaan tai kyttäämään.
Vastaa kommenttiinElokuussa menehtyi Sorakosken Topi keuhkosyöpään. Poltteli kai jotain kolme-neljä askia röökiä päivässä. Tsemppiä Mikko lopetusyritykseesi!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 12:08
Itse ajattelen niin, että syyllistäminen toimii varmaan äärimmäisen huonosti motivointikeinona missään asiassa. Täytyy löytyä muita keinoja. Itse olen kovasti ihmetellyt, mistä johtuu syvä inhoni liikuntaa ja liikuntaharrastuksia kohtaan. Valitettavasti jäljet johtavat suomalaiseen koulujärjestelmään. Opettajatkin käyttävät melkoista valtaa suhteessa oppilaisiin. Opettajat nostivat, kannustivat ja nuoleskelivat entistä enemmän niitä oppilaita, jota olivat valmiiksi lahjakkaita jossakin lajissa. Luulis, että niiden olis pitänyt toimia niin, että niitähän siellä olis pitänyt kannustaa ja tukea, jotka eivät olleet löytäneet jotain itselleen sopivaa lajia, jota nämä heikompilahjaiset sitten voisivat harrastaa.Kyllähän tää sit niinku voi leimata vaikka ihan koko loppuelämää suhteessa liikkumiseen tai liikkumattomuuteen. Että semmoset oppilaat jätettiin kokonaan vaille huomiota, jotka ei ollu opettajien mielestä hyviä tai lahjakkaita liikunnallisesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
modern_nerd
29.10.2011 13:32
Jos haluat lopettaa, niin menet lääkäriin. Sieltä saat mukaan Champix-reseptin. Aika moni tuttu ja tuntematon on tuolla lopettanut. Maksaa n. 60 euroa kuussa, ja kestää 3kk. Eli tulee halvemmaksi kuin rööki. ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 13:43
Champix on myös melkoista paskamyrkkyä sekin. Lukaisin kerran pakkausselosteen ja tässä ote siitä:
MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET
Käytitpä tupakasta vieroitushoitoa tai et, tupakoinnin lopettaminen voi aiheuttaa erilaisia oireita. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi mielialan vaihtelut (masennus, ärtyneisyys, turhautuneisuus tai ahdistuneisuus), unettomuus, keskittymisvaikeudet, sydämensykkeen hidastuminen ja ruokahalun lisääntyminen tai painonnousu.
Kuten kaikki lääkkeet, myös CHAMPIX voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Jos sinulla ilmenee CHAMPIX-hoidon aikana kiihtyneisyyttä, masentunutta mielialaa, käyttäytymismuutoksia tai itsetuhoisia ajatuksia, lopeta hoito ja ota heti yhteys lääkäriin.
- Erittäin yleiset haittavaikutukset, joita voi esiintyä useammalla kuin yhdellä henkilöllä kymmenestä:
• päänsärky, unihäiriö, poikkeavat unet
• pahoinvointi.
- Yleiset haittavaikutukset, joita voi esiintyä useammalla kuin yhdellä henkilöllä sadasta:
• ruokahalun lisääntyminen, makuhäiriöt, suun kuivuminen
• uneliaisuus, väsymys, huimaus
• oksentelu, ummetus, ripuli, turvonnut olo, mahavaivat, ruoansulatushäiriöt, ilmavaivat.
- Melko harvinaiset haittavaikutukset, joita voi esiintyä useammalla kuin yhdellä henkilöllä tuhannesta:
• rintaontelon tulehdus, epämiellyttävä tunne tai kipu rintakehän alueella, poskionteloiden tulehdus
• kuume, palelu, heikotuksentunne, sairaudentunne, virusinfektio, hengenahdistus, yskä, käheys, kurkkukipu ja nieluärsytys, poskionteloiden tukkoisuus, vuotava nenä, kuorsaaminen
• ruokahaluttomuus, janontunne, painonnousu
• masennus, ahdistus, aistiharhat
• paniikintunne, ajattelun vaikeudet, mielialan vaihtelut
• vapina, koordinaatiovaikeus, puhevaikeus, tuntoaistin heikkeneminen, lisääntynyt lihasjännitys, levottomuus
• sydämen rytmihäiriöt, verenpaineen nousu, sydämensykkeen tiheneminen
• näköhäiriöt, silmänvalkuaisten värjäytyminen, silmäkipu, mustuaisten laajeneminen, likinäköisyys, valonarkuus, silmien vetistys
• korvien soiminen
• verioksennus, mahalaukun ärsytys, närästys, vatsakipu, poikkeavat ulosteet, veriuloste, röyhtäily, suun limakalvohaavaumat (aftat), kipu ikenissä, katteinen kieli
• ihottuma, kysta (hyvänlaatuinen rakkulakasvain), sieni-infektio, ihon punoitus, kutina, akne, lisääntynyt hikoilu
• kipu rintalastassa ja kylkiluissa, nivelten jäykkyys, lihasnykäykset
• sokerivirtsaisuus, virtsamäärän lisääntyminen ja tihentynyt virtsaaminen
• runsaat kuukautiset, emätinvuoto, sukupuolivietin tai -kyvyn muutokset.
Pienellä määrällä potilaista on esiintynyt muitakin haittavaikutuksia, mutta näiden tarkka esiintyvyys ei ole tiedossa. Potilailta, jotka ovat yrittäneet tupakoinnin lopettamista CHAMPIXin avulla, on ilmoitettu sydänkohtauksia, muutoksia ajatustavassa tai käytöksessä (kuten aggressiivisuutta ja epäasianmukaista käytöstä) ja itsetuhoisia ajatuksia. On myös ilmoitettu vakavia yliherkkyysreaktioita, kuten angioedeemaa (kasvojen, suun tai kurkun turvotusta) ja ihoreaktioita, kuten erythema multiformea (eräänlainen ihottuma) ja Stevens-Johnsonin oireyhtymää (vakava sairaus, johon liittyy rakkuloiden muodostumista iholle, suuhun, silmien ympärille tai sukupuolielimiin). Lopeta CHAMPIXin käyttö ja ota välittömästi yhteys lääkäriin, jos sinulle ilmaantuu kasvojen, suun tai nielun turvotusta, tai jos ihosi alkaa hilseillä tai siihen muodostuu rakkuloita.
Vastaa kommenttiinJos havaitset sellaisia haittavaikutuksia, joita ei ole tässä pakkausselosteessa mainittu, tai kokemasi haittavaikutus on vakava, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 14:48
Itse ostin kiinnostuksen johdosta lontoosta sähkötupakan. Olin kuullut vehkeestä useampaan otteeseen ja titaanisen pötkön nähtyäni myös ostin sen. Tämän jälkeen on vaan todettava, että sisällä polttaessani eri makuja vanilijasta cherry colaan, on kyseinen sähkövehje tähän mennessä parempi ja kivempi. Ei se kuitenkaan korvaa perjantai-iltana yhdistelmää olut ja tupakka. Arkisin ei kuitenkaan tule poltettua käytännössä yhtään.
-Lex Phoenix
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2011 16:34
^^ Parveketupakoinnin kieltämisessä ei ole kyse siitä, että sen tupakoitsijan epäterveellisiä tapoja kytättäisiin, vaan siitä, että vältettäisiin tupakansavun leviäminen naapuriasuntoihin.
Mutta muuten naapurin setä saa minunkin mielestäni polttaa ihan niin usein ja paljon kuin haluaa. Tekisi sen vaan oman asuntonsa sisällä, tai selvästi etäämmällä muiden asunnoista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.10.2011 11:59
Eikös sitä hypnoosiakin käytetä tupakasta vieroittamisessa apuna ? Sitä en tiedä,miten toimiva keino tai pysyvä apu siitä on. Ilmeisesti melko tyyris keino se hypnoosi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin