Perussuomalaiset ovat esitelleet oman vaihtoehtonsa suomalaisen kehitysyhteistyön rahoittamiseksi. Tällä kertaa vaihtoehtoa oli myös pohdittu. Aikaisempi linja on ollut mm. useiden perussuomalaisten kansanedustajien allekirjoittamassa Nuivassa vaalimanifestissa se, että nykymuotoinen valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan.
Lyhykäisyydessään perusmallissa on kyse seuraavasta:
1. Ulkoministeriön alle luodaan kehitysapurahasto
2. Valtio tukee rahastoa 250 miljoonalla eurolla
3. Valtio tekee yksittäisten ihmisten lahjoituksista verovähennyskelpoisia 200 euroon asti.
4. Kehitysyhteistyötä tukevat yritykset saavat käyttää rahastotunnusta
Uuden rahastomallin kantavana ajatuksena on se, että vastuun kehitysavun rahoittamisesta ottavat ensisijaisesti yksittäiset kansalaiset, ei Suomen valtio. Valtion maksuosuutta kehitysyhteistyöstä vähennetään reilulla kädellä ja vastuupallo heitetään yksittäisten ihmisten hyväntekeväisyyden ja vapaaehtoisuuden suuntaan.
Perussuomalaisten omien laskelmien mukaan verovähennyksen hintalappu olisi noin 250 miljoonaa euroa. Tietenkin sillä oletuksella, että tähän vapaaehtoiseen verovähennystäkyyn lähdettäisiin täysimääräisesti mukaan.
Suomi käyttää julkiseen kehitysyhteistyöhön tänä vuonna yhteensä 1 102,6 miljoonaa euroa (202 euroa per asukas), josta varsinaisen kehitysyhteistyön osuus on 879,4 (161 euroa per asukas) miljoonaa euroa.
Perussuomalaiset ehdottavat siis 602, 6 miljoonan euron leikkausta julkiseen kehitysyhteistyöhön.
Mitä tämä tarkoittaisi Suomen kehitysyhteistyölle?
Suomen kehityspolitiikan päätavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja ihmisarvoisen elämän turvaaminen kaikille YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden mukaisesti. Perussuomalaiset sanovat piut paut tälle tavoitteelle.
Jos kyseinen rahastomalli olisi käytössä, olisin yllättynyt, jos Perussuomalaiset eivät esittäisi tuota itse ehdottamaansa valtion 250 miljoonan euron tukisummaa ensimmäiseksi säästökohteeksi tulevissa budjettineuvotteluissa. Eli tavoitteena lienee Nuivan vaalimanifestin esitys nykymuotoisen valtion budjetista maksettavan kehitysavun lakkauttamisesta kokonaan. Nyt keinona on vain tehdä ensin reilu määrärahojen kertaleikkaus ja sen jälkeen näivettää valtion maksama kehitysapu kokonaan pois.
Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaaminen on ollut Perussuomalaisten lempilapsi jo pitkään. Vaikka Timo Soinin mukaan persut eivät petä, ovat perussuomalaiset edistämässä sitä, että Suomi pettäisi lupauksensa ja sitoumuksensa maailman kaikkein köyhimmille ihmisille.
Suomi on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteiden ohella myös Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemään päätökseen, jonka mukaan jäsenmaiden tulee saavuttaa kehitysrahoituksessa 0,7 prosentin taso bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.
Perussuomalaiset vastaavat tähän kritiikkiin niin, että rahastomallilla pyritään säilyttämään Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ennallaan. Oletus perustuu siihen, että jos 4,2 miljoonaa suomalaista veronmaksajaa haluaa vapaaehtoisesti tukea kehitysapurahastoa verovapaalla 200 euron tukisummalla, kehitysapurahastoon kertyisi vuosittain 840 miljoonaa euroa. Kun tähän lisätään valtion tukiosuus 250 miljoonaa euroa, päästäisiin suurin piirtein nykyisen määrärahatasoon. Malli perustuu siis oletukselle.
Voi miettiä, kuinka haastavaa on kerätä 840 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöhön, jos esim. Lastensairaalalle ei ole saatu kasaan 30 miljoonaa euroa valtavasta kampanjasta huolimatta.
Valtion tarjoama veroporkkana on tervetullut, nykyisen valtion budjetista maksettavan kehitysyhteistyön päälle. Monet kansalaisjärjestöt ovat pitäneet tätä ajatusta esillä jo pitkään.
Kokonaisuudessaan Perussuomalaisten kehitysrahastomallin ongelmana on:
1. Kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ovat vaikuttavan ja tuloksellinen yhteistyön perusta. Jos kehitysyhteistyön määrärahat perustuvat oletukselle mahdollisesti kertyvistä tuloista, on käytännössä mahdotonta suunnitella minkään hankkeen rahoitusta yhtä budjettivuotta pidemmälle. Kehitysyhteistyöhankkeista muodostuisi lyhyitä kehitysyhteistyöprojekteja, joiden jatkuvuudesta ei olisi mitään varmuutta.
Perussuomalaisissa tunnistetaan kyllä tämä ongelma ja ratkaisuksi esitetään sitä, että avustusjärjestöjen ja muiden tuensaajien tulee kyetä varautumaan rahastosta myönnettävien tukisummien heilahteluihin riittävän ajoissa. Tukea olisi tarkoitus myöntää vähintään vuoden viiveellä, kun on tiedossa, kuinka paljon kyseiseltä vuodelta on kertynyt jaettavaa. Mutta koska rahastovarat saattavat vaihdella rajustikin, on pitkäjänteisen, vaikuttavan ja tuloksellisen kehitysyhteistyön jatkuvuus vuosittain vaakalaudalla.
2. Erityinen epäloogisuuden helmi löytyy Perussuomalaisten vaatimuksesta luopua EU:n kehitysyhteistyöbudjetin rahoituksesta. Kehitysyhteistyö on osa EU:n budjettia ja Suomi osallistuu siihen omalla jäsenmaksuosuudellaan. Emme voi päättää, mihin kohteisiin haluamme kohdistaa omaa maksuosuuttamme ja mihin emme. Tähän voi tietenkin vaikuttaa EU:n päätöksenteossa, mutta kun olemme maksaneet jäsenmaksuosuutemme, se pitää sisällään myös EU:n tasolla päätetyn osuuden kehitysyhteistyöhön. Perussuomalaiset vaativat myös leikkauksia Suomen Euroopan kehitysrahastolle maksamiin tukiin. Perussuomalaisille tiedoksi, EKR-sopimukset kestävät seitsemän vuotta kerrallaan. Epäloogisuutta suurempi asia on se, että Perussuomalaiset käytännössä esittävät EU:n maksaman kehitysavun lakkauttamista. Kun otetaan huomioon, että yli puolet kaikesta kehitysavusta on peräisin EU:lta ja sen jäsenmaista, kyse on erittäin suuresta linjauksesta.
Perussuomalaisten näkemys kehitysyhteistyöstä
Perussuomalaiset näkevät kehitysavun valtion tehtävien uloimpana kerrostumana, joka rakentuu pitkälti maailmanparannustehtävistä. Perussuomalaiset näkevät myös, että kehitysyhteistyötä maksavalle yhteiskunnalle tuosta tuesta ei ole merkittävää hyötyä.
Anteeksi nyt vain, mutta kehitysyhteistyö ja kehitysapu ovat osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Äärimmäinen köyhyys, sodat ja konfliktit sekä esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttavat katastrofit johtavat valtaviin pakolaisvirtoihin. Jos Perussuomalaiset haluavat vähemmän maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, luulisi heidän vaativan vähintään nykyisen kehitysavun tuplaamista, jotta ihmisiä voisi auttaa enemmän heidän kotimaissaan.
Perussuomalaiset haluavat, että kehitysapua on pystyttävä arvioimaan samalla tavalla kuin valtion muitakin menoja. Jos Perussuomalaiset tutustuvat kehitysyhteistyön määrärahojen kehitykseen, he huomaavat, että esimerkiksi kevään 2014 kehysriihessä hallitus leikkasi kehitysyhteistyön määrärahoja reilulla 50-100 miljoonalla vuosittain 2015-2018.
Myös Perussuomalaisten on hyvä muistaa, että kun kaikki maailman valtiot tekevät osansa, voimme saavuttaa merkittäviä tuloksia. Vuonna 1990 äärimmäisen köyhiä oli 40 prosenttia maailman ihmisistä. Vuonna 2010 heitä oli enää 20 prosenttia vaikka maailman väestö on kasvanut merkittävästi. Jos yhä useampi valtio alkaa vetäytyä kansainvälisistä sopimuksista ja sitoumuksista, koko kansainväliseltä yhteistyöltä häviää pohja. Sen vuoksi myös Suomen teoilla ja päätöksillä on vaikutus maailman köyhimpien ja suurimmassa hädässä olevien ihmisten arkeen nyt ja tulevaisuudessa. Emme ole pelastamassa maailmaa yksin vaan yhdessä.