Yhteiskunta

Oletko sinä niitä tyyppejä, jotka siirtyvät työpaikasta toiseen ilman suurempaa vaivaa ja aina kutsusta? Vai kuulutko siihen tyypilliseen työnhakijaporukkaan, jotka joutuvat näkemään vaivaa löytääkseen unelmiensa työpaikan?

Rekrytoinnin ammattilaisen näkökulmasta ajattelin antaa teille työnhaun tuskaa tunteville muutaman perustavanlaatuisen vinkin.

1. Älä luota tuuriin työnhaussa.

Laiskat hakijat ja huonosti tehdyt hakemukset eivät saa armoa, ellet ole ainoa hakija prosessissa. Työnantajat eivät useimmiten kysele puuttuvien tietojen ja liitteiden perään. Jos ilmoituksessa on pyydetty palkkatoivetta, hakemus ilman sitä saattaa joutua ö-mappiin. Rekrytoijat eivät myöskään lue rivien välistä. Jos haluttu tieto ei hakemuksesta pomppaa silmään, siirryt ö-mappiin. Jos tehtävä aidosti kiinnostaa, ole huolellinen ja tee hyvä hakemus.

2. Sinulla on lupa olla kranttu!

Vietämme työpaikalla vähintäänkin sen 8 tuntia päivässä. Se on suurin osa valveillaoloajastamme. Kannattaa olla edes vähän kiinnostunut minkälaisten tyyppien kanssa meinaa päivänsä viettää. Tee hieman taustakartoitusta sinua kiinnostavasta yrityksestä, pongaa työntekijöitä LinkedIn:stä ja kysy minkälaista yrityksessä on olla töissä.

3. Saavutukset ja avainosaaminen on se mikä kiinnostaa

Älä kirjoita ympäripyöreitä työhakemuksia tai tee CV:stäsi listaa työpaikoista ja työtehtävistä. Tee vaikutus rekrytoijaan ja kerro mitä olet saavuttanut, mitä oppinut ja mistä erityisen kiinnostunut. Kun vielä osaat osoittaa miten näistä on hyötyä hakemassasi tehtävässä, olet ison askeleen lähempänä haluamaasi työpaikkaa.

4. Missä sinun mukavuusalueesi on?

Meillä jokaisella on oma, mieluisa tapa tehdä töitä. Toiset meistä nauttii siitä, että saa olla jatkuvasti tekemisissä muiden kanssa, toisille sosiaalinen kanssakäyminen on uuvuttavaa. Jollain on luontainen tapa hoitaa asiat annetujen ohjeiden mukaan, toiset taas haluavat miettiä vaihtoehtoisia tapoja ja kehittää uutta. Sinulle saattaa olla luontevampaa toimia ryhmässä ryhmän tavalla, kun minä taas omaan näkemyksiä ja mielelläni ajan niitä vahvasti läpi. On ihmisiä, jotka haluavat keskittyä työhönsä, hoitaa tehtävänsä ja lähteä kotiin, kun taas toiset saa vauhtiin hyvä ilmapiiri, yhteishenki, yhdessä tekeminen ja innostava esimies.

Voimme kyllä työskennellä epämukavuusalueellamme, mutta pidemmän päälle se käy raskaaksi. Se saattaa vaatia enemmän keskittymistä, rauhaa ympärille ja kuluttaa meiltä energian. Tarvitsenko ihmisiä vai rauhaa ympärilleni? Olenko tarkka ja laatuun keskittyvä vai motivoiko minua nopea matka maaliin, eli tulokseen? Onko minulle tärkeää vaikuttaa vai tuntuuko näkemysteni tarjoaminen epämiellyttävältä. On hyvä tunnistaa miten minä tykkään hommani hoitaa sillä se auttaa tekemään todennäköisesti parempia uravalintoja.

5. Markkinoi osaamistasi aktiivisesti -silloinkin, kun et ole työnhaussa

Arviolta 70% avoimista tehtävistä täytetään hiljaisesti. Rekrytoiva yritys käyttää verkostojaan, suhteitaan, työntekijöitään ja sosiaalista mediaa oikean osaajan löytämisessä ilman, että julkisesti ilmoittaa tehtävästä. Rekrytointi vie todella paljon aikaa ja kaikilla yrityksillä ei sitä yksinkertaisesti ole. Jos suurin osa paikoista täyttyy näin, työnhakijoina meidän kannattaa huolehtia siitä, että osaamisemme on helposti löydettävissä. Tähän sosiaalinen media, erityisesti LinkedIn, Twitter ja esimerkiksi SlideShare antavat hyvät välineet. Tuunaa profiilisi kuntoon, huolehdi osaamistasi kuvastavien avainsanojen käytöstä ja ole aktiivisesti läsnä keskusteluissa, joihin sinulla on osaamisesi puolesta annettavaa. Kopioi tämä URL: http://pinterest.com/pin/276056652129211050/ ja tsekkaa miten some voi auttaa sinua työnhaussa!

…ja Gommi. Karvaiset eläimet mainostavat City-lehdessä tv-lupamaksua, koska ne herättävät 80-luvulla syntyneessä opiskelijaväestössä sympatiaa ja halun vaalia kotimaista kulttuuria. Kampanja tasapainoilee hyväntuulisen ironian ja kosiskelevan keski-ikäisyyden ohuella rajalla.

Tänään aamulla Radio Yle 1:llä haastateltiin Helsingin Sanomain vastaavaa päätoimittajaa Janne Virkkusta. Jossain vaiheessa haastattelija kysyi, onko HS:n ulkoasu-uudistuksen tarkoitus tehdä paperilehdestä enemmän nettilehden kaltainen. Virkkunen kierteli taitavasti, muttei selvinnyt kuiville: tulkitsin vastaukseksi ”kyllä”, vaikka hän kovasti yritti selittää päinvastaista.

Jäin miettimään, kuinka moni kuulija mahtoi huomata päätoimittajan eksymisen. Voi olla että korva harjaantuu, kun on itse joutunut vastaamaan toimittajan kysymyksiin puutaheinää, koska ei halua sanoa suoraan asioiden todellista laitaa. Poliitikot tekevät sitä joka päivä.

Tästä puhuttiin myös aamun toisessa mediahelmessä: Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelman jaksossa Erikoisyksikön virkamiehet sössivät valtakunnaneliitin influenssarokotusten tilalle totuusseerumia. Seurauksena poliitikot puhuvat totta ja Britannia syöksyy kaaokseen.

Tämän päivän mediapelissä ei pärjää markkinointiosaamisella. Kauppatieteellisen koulutuksen saaneet osaavat kyllä toistaa mantroja ja yhdistellä niitä toisiinsa luontevan oloisesti, mutta pärjääminen loppuu kun tiehen tulee mutka.

Luonnontieteilijöistä vain niillä on toivoa, jotka hallitsevat kaaos- ja peliteoriat; millään muulla on turha yrittää hahmottaa vaikkapa sitä toden ja valheen välissä olevaa kuuluisaa harmaata aluetta.

Filosofi kompastuu heti kättelyssä, kun väittää ettei totuus ole suhteellinen käsite.

Julkiset puheenvuorot eivät ole juuri koskaan täysin totta. Ne esittävät, kuka mitäkin. TJEU: http://www.espoonteatteri.fi/?page=324

Jos haluat markkinointiviestinnän ammattilaiseksi tai ymmärtää yhteiskuntaa pintaa syvemmältä, on kaksi opiskelualaa ylitse muiden: sodankäynnin strategia sekä kirjallisuus. Molemmissa sallitaan valehtelu ja hämäykset, jos rivien välistä tai syntyneiden aukkojen yhteisvaikutuksena sanoma on mennyt perille ja sota voitettu.