Tänään nousi otsikoihin juttu poliisin vinkkimiehestä, joka oli saanut kaikessa hiljaisuudessa Kouvolan hovioikeudelta ”vapaudut vankilasta” -kortin. Kaverin hallussa oli kaikkiaan melkein kilo heroiinia. Itse juttu ei ole mikään tuore, vaan tapahtui jo 2000-luvun alussa. Se ponnahti kuitenkin uudelleen pintaan, kun STT sai syyttäjän tekemään valistuslupapäätökseen – kielteisen sellaisen.
Tapaus oli osa huumepoliisin virkarikoshässäkkää, jonka myrskyn silmässä oli vuosina 2007-2009 Helsingin poliisilaitoksen huumepoliiseja. Koko tapaus oli aikanaan todella kummallinen ja esimerkiksi syyttäjä kertoi poliisien uhkailleen häntä, asiaa koskevia nauhoitteita tuhottiin ministeriössä ja paljon muuta hämmentävää. Poliisit todettiin lopulta syyttömiksi.
Erilaisia spekulaatioita tapahtumien todellisesta luonteesta olisi aina salaliittoteoria-kirjaan saakka. Niitä, kuten nyt julkisuuteen ponnahtanutta vinkkimiesjuttua on maallikon mahdoton arvioida, sillä materiaali on niin monilta osin salaista. Jotakin kovin outoa kuviossa kuitenkin on – ja tämä ei ole viittaus poliisien syyllistyneen mihinkään.
Vanha haava aukesi nyt uudelleen. Huumausainerikollisuus on rangaistuksiltaan erittäin vakavaksi määriteltyä ja jokin on pahasti vialla, jos kilon kokoinen heroiinierä peitetään salaisilla päätöksillä. Kilon hepoa saa siis anteeksi, mutta mihin raja vinkkimiesten tekemissä teoissa asetetaan?
Kansalaisena voi tässä kohdin vain hämmästellä oikeuskäytäntöjen läpinäkymättömyyttä. Kuinka luottaa valtavan paksun savuverhon läpi siihen, että mikään koko sekamelskassa on sitä, miltä se näyttää – tai pikemminkin ei ole sitä, miltä se näyttää.
Tästä muutenkin vinksahtaneessa ”maan tapojen”, arveluttavien poliittisten kytkösten, jemmattujen Tiitisen-listojen ja Kreikka-sopimusten, Dragsvikien, lautakasojen ja Ilkka-kanervojen ajasta puuttuikin enää se, että oikeuslaitoksen uskottavuus alkaa kansalaisten silmissä horjua huumausainerikollisuudenkin saralla. Ollaan niin pirun tomeroita, kun kyse on yksittäisen pilviveikon tai kotikasvattelijan rankaiseminen, mutta annas olla, kun pitäisi mittauttaa poliisin toiminnan rajoja.
Kaikki toki tiedämme, ettei tätäkään vinkkimiesjuttua kukaan parin viikon kuluttua muista. Saamme lukea pari päivää lehdistä erilaisia eriskummallisia selityksiä, muttei mitään asiaa selventävää.
Tämä on nyky-Suomessa sitä niin kutsuttua läpinäkyvyyttä, kuten viime vuosien jatkuvat, toistuvat ja kummalliset kiemurat ovat osoittaneet. Kaikki tuodaan avoimesti kansalaisten arvioitavaksi, paitsi politiikan sotkut ja viranomaisten tallustelu harmaalla vyöhykkeellä. Suljetaan mapit ja lyödään leima ”salainen” päälle.
Ai niin, heroiini ja se vinkkimies. Millaisin vinkein selviää minimissään 6-8 vuoden ehdottomasta vankeustuomiosta ilman rangaistusta? itselläni ei ole heittää edes villiä arvausta – tai tietysti Hans Assmannin ja Alpo Nyrösen voisi tähänkin tarjota.
Russellin Tompan torstain keikan kunniaksi suosituksena on East of Woodstock, West of Vietnam