Pahuutta meissä kaikissa

Stanley Milgram teki 70-luvulla sarjan kiehtovia sosiaalipsykologisia tutkimuksia. Koehenkilöitä pyydettiin opettamaan toiselle “koehenkilölle” (näyttelijä) sanapareja. Jos toinen ei oppinut, hänelle piti antaa sähköisku ja “opettajille” esitettiin tutkimuskohteena se, kuinka hyvin sähköiskut parantavat oppimista. Todellisuudessa Milgram tutki sitä, kuinka voimakkaita sähköiskuja ihmiset olivat valmiita antamaan, jos auktoriteetti heiltä sitä vaatii.

Psykiatrit arvioivat, että 0,1% ihmisistä antaa tappavan sähköiskun. Todellisuudessa 65% koehenkilöistä meni loppuun asti. Jokainen osallistunut antoi hyvin voimakkaan ja kivuliaan iskun ja jätti huomioimatta "oppijan" vaatimukset päästä pois tutkimuksesta. Silläkään ei ollut vaikutusta, että "oppija" kertoi hänellä olevan sydänvaivoja.

Tutkimukset on toistettu useaan kertaa sen jälkeen, tuoreimpana ranskalaisessa tv-visailussa. Tulokset ovat olleet yhdenmukaisia: melkein kaikki ihmiset ovat valmiita hirmutekoihin, kun heitä siihen hiukan painostetaan ja heille annetaan kuva, että joku muu on vastuussa.

Erässä variaatiossa annettiin oikeita sähköiskuja koiranpennuille. Koehenkilöinä oli 26, joista 20 antoi tappavan sähköiskun. Kaikki 13 mukana ollutta naista totteli loppuun asti, miehistä puolet. Tästä ei kuitenkaan voi suoraan johtaa sukupuolieroja, sillä muissa variaatioissa ei mainittavia sukupuolieroja ole tullut esiin.

Tulosten ohella yhdenmukaista on ollut ihmisten harhakuvitelma, etteivät tulokset päde heihin itseensä. Milloin koehenkilöt ovat valikoituneet, milloin ne koskevat vain tv-visailijoita, milloin koehenkilöt tiesivät, etteivät sähköiskut olleet aitoja. Vastaväitteet on aina kumottu uusissa tutkimuksissa.

Pelottavaa tuloksissa ei ole se, että ylivoimainen enemmistö ihmisistä on valmiita hirmutekoihin sopivassa tilanteessa. Pelottavaa on se, että suuri osa ihmisistä luulee, että juuri he ovat tälle immuuneja. Tällainen harhakuvitelma luo pohjan hirmuteoille, joista "kukaan" ei ole vastuussa.