Skrollasin aikani kuluksi raitiovaunussa mielikuvakirjastoani – tutkimusten, populaarikulttuurin ja kaunokirjallisuuden täyttämää. Ajastusleikki kulki siten, että kävin mielessäni läpi vuosikymmeniä ja katsastin mikä päihde hypähtää ensimmäiseksi mieleen. Huomasin huvituksekseni, että viimeinen 60 vuotta stimuloivat ainakin omat jäljellä olevat aivosoluni tuottamaan kirjavan kavalkadin.
1950-luku tuli laakista: morfiini. Sota-aikana ja sen jälkeen heroiinia kipuihin saaneita miehiä jäi koukkuun satoja. Osa 1950-luvun niin kutsutuista ”klassista narkomaaneista” käytti aineita myös sodan jättämien henkisten haavojen hoitoon.
1960-luvun päällä leijuu paksu ganjan tuoksu. Hasis löysi tiensä Suomeen 1960-luvun puolivälissä ja oli ajan hengen ilmentymä. Tuli hipit – Rock, rauha ja rakkaus!
1970-luku kuuluu keskioluelle. Keppana lyötiin lähikauppojen hyllyihin jo 1960-luvun lopussa, mutta sen voittokulku 1970-luvun puolella oli kiistaton. Ei korvannut kepu kirkkaita, kuten oli toivottu lakimuutosta suunnitellessa, vaan rysähti suoraan kirkkaiden päälle ja alkoholinkulutus teki aimo hyppäyksen. Nuorisokin intoutui juopottelemaan ihan uuteen malliin.
1980-luku oli drinkkien, snobien ja yökerhojen vuosikymmen. Erilaisia sateenvarjoin ja muine härvelein koristeltuja drinkkejä juotiin nousukauden huumassa kuin viimeistä päivää. Olivat nuo neonväreihin sonnustautuneet laskettelijat rinneravintoloissaan!
1990-luku oli ekstaasin vuosikymmen. Tekno piiskasi tahtia ja tanssilattiat pursuivat villisti joraavasta joukosta. Vaikka ilmiö oli meillä suhteellisen pieni, puhutti se sitäkin enemmän – ja oli tietysti hip.
2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen olikin sitten lääketeollisuuden juhlaa. Masennuslääkkeistä tuli satojen tuhansien aamukahvin lisuke. Vuonna 2009 arvioitiin yli 400 000 suomalaisen käyttävän masennuslääkkeitä. Vou.
Eletään vuotta 2012 ja vielä ei paljoa voi ennakoida. Hampun tuoksu sävyttää ainakin vuosikymmenen alkua. Kotikasvatus on kovasti ”in”.
Mikä sitten lopulta tulee olemaan tämän vuosikymmenen päätuote?