Vuonna 2006 tein intervention suomalaiseen lääkejakelujärjestelmään. Jotta tämänhetkisen vihaisuuteni syy kirkastuu, siteeraan kolmen kappaleen verran tuolloin Alkoholi- ja huumetutkijain seuran puheenjohtajapalstalle kirjoittamaani juttua:
"Markkinoilla oleva klooridiatsepoksidi -lääke Risolid, joka on bentsodiatsepiineihin kuuluva lääkeainelääke, loppui syystä tai toisesta apteekkijakelusta. Se mikä teki tilanteesta erikoisen, oli se, että korvaavaa lääkettä ei ole Suomesta saatavilla. Lisäksi lääkityksen äkillinen keskeyttäminen voi aiheuttaa vieroitusoireita. Lääkkeen käyttäjälle jäi näin kaksi mahdollisuutta: 1. siirtyä lähinnä oleviin tuotteisiin, jotka ovat vahvempia bentsodiatsepiineja ja voivat aiheuttaa kovempaa riippuvuutta tai 2. kärvistellä nahoissaan. Riippuvuutta aiheuttava ja monien toimintaa ylläpitävä lääke oli poissa apteekkijakelusta 20.9-1.11.2006 välisen ajanjakson!
Hälyttävän tilanteen syntyminen ajoi allekirjoittaneen selvittelemään asiaa. Tästä prosessista nousikin suuren suuri huoli siitä, kuinka monimutkaisissa yhteiskuntarakenteissa kuluttajalta vaaditaan, ei ainoastaan äärimmäistä argumentaatiokykyä, vaan myös laajoja verkostoja ja hillitöntä eri sektorien osaamista. Selvitys lähti liikkeelle apteekin ja tukkuliikkeen kautta maahantuojaan ja päätyi lopulta lääkelaitokseen. Vastauksia ja kysymyksiä sateli: logistiikkaongelmia, väärin täytettyjä lomakkeita Tanskassa, apteekeille ilmoitettuja vääriä saapumisaikoja, heikossa hapessa olevia lääkkeen käyttäjiä jne. jne. Jopa lääkelaitos antoi vastauksia vasta vedottuani hallintolakiin ja viranomaisten selvitysvelvoitteeseen. Melkoinen soppa. Kenellä on vastuu ja ennen kaikkea, kuka vastaa kuluttajien oikeuksista? Ei kukaan!? Minultahan tämä käy ja puhelinsoitto hallinto-oikeuden tutkijaan, joka briiffasi, samoin huippujuristi ystäväni ja vielä kolmaskin lakimies tuttavani. Lopulta lähetin kolmekohtaisen kirjallisen selvityspyynnön: 1. Miten lääke voi loppua, 2. kuka vastaa kuluttajien oikeuksista, menetetyistä työtunneista, terveyshaitoista ja tiedottamisesta ja 3. miksi en saa edes valvovalta viranomaiselta kuin yrityksiä unohtaa koko juttu?
Vastaus saapui korrektisti ja Lääkelaitos oli puuttunut asiaan "erään" yksityishenkilön tekemän selvityspyynnön pohjalta. Prosessia nopeutettiin ja lääke saatiin markkinoille. Kuinkahan kauan olisivat käyttäjät saaneet kärvistellä ilman nopeutusta? Myös lääkäreitä, sairaaloita ja terveyskeskuksia tiedotettiin multifakseilla ja kirjeillä. Ilmaan jäi myös monia huolta aiheuttavia kysymyksiä."
Nyt taas tähän päivään. Tietooni saatettiin, että kyseinen lääke on taas loppunut eikä sitä ole saatu apteekkeihin kahteen viikkoon: "ensi viikolla tukkurin mukaan saattaa tulla". "Me joudutaan myymään taas ei oota asiakkaille" - lausahti eräs tilanteesta kovasti suivaantunut farmaseutti. Tein koeporauksen Hakaniemen ja Kallion sekä Yliopiston apteekkiin: loppu ja jatkuvasti tulee kyselyjä.
Nyt tilanne vetää vihaksi. Joudun jumalauta käyttämään viikonlopun virallisen selvityspyynnön tekemiseen valvoville viranomaisille. Onkos tässä mitään laitaa?
Itseäni asia kiinnostaa ruohonjuuritason kansalaisen näkökulmasta. Eikö kukaan välitä paskaakaan niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet noita lukusia kyselyitä? On aivan samantekevää onko tieto tällä kertaa mennyt valvoville viranomaisille saakka, sillä "valvova" terminä kai sisältää myös itsessään jonkinlaisen velvoitteen. Voin kuvitella satojen tai tuhansien ihmisten kärvistelevän nahoissaan ja olen teidän puolestanne saatanan kiukkuinen - niin kiukkuinen, että tällä kertaa teen julkisesti tiettäväksi, että teillä on oikeus hakea korvauksia esimerkiksi alentuneeseen työkykyyn tai mahdolliseen väliaikaiseen työkyvyttömyyteen. Fimea on vastaava viranomainen ja alkakaa asianosaiset lähettää heidän kirjaamoonsa hallintolakiin vedoten selvityspyyntöjä kompensaatiosta!!!
PS: Tämä juttu meni johonkin Hannu Karpon ja MOT:n väliin - kyrsii vaan vietävästi tällainen välinpitämättömyys!!!
Viikon musiikkisuositus on Ismo Alanko säätiön kappale: Vittu kun vituttaa!
Kirjoitettaessa soi Ismo Alanko säätiö
7 kommenttia
Angstafari
18.8.2012 13:59
Tämänhetkisen? En vaivautunut lukemaan paljoa enempää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Angstafari
18.8.2012 18:48
Näppärästi korjattu. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.8.2012 11:46
Tämä on tätä päivää. Mullahan oli oma lääkitys vuosikausia täysin väärällä annostuksella, lasten annostuksella, siksi sairaus pääsi kroonistumaan. Tää on tätä arvauskeskusmeininkiä. Tää kun viety tähän, että ne saa kunnollista hoitoa, jotka kykenevät sen itse kustantantamaan.
Sit oon miettiny monta kertaa sitä, et tuntuu, et nuo lääkäritkin luulee olevansan suurin piirtein jotain Jumalasta seuraavia toimijoita, Kun ne saatana ei edes kuuntele, mitä niille yrittää puhua!! Olen lukenut HUS:n
endokrinologian poliklinikan ylilääkärin ja dosentin kirjoituksia aiheeseen liittyen ja sielläkin korostetaan sitä, että aina pitää kuunnella potilaan tilannetta ja oirekuvauksia. Siis puhun nyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jossa on täysin samanlaiset oireet kuin masennuksessa. Kyllä siinä ihan väkisin tulee sellainen voimattomuuden tunne, että vittu, antaa olla !!!
Ja sit se mun erikoissairaanhoidon puolelle "yritys". Itä-naapurilääkäri teki lähetteen ja Itä-naapuriapulaisylilääkäri palautti lähetteen varustettuna lausunnolla, että mitään ei ole tehtävissä, koska on kysymyksessä krooninen sairaus. (Säästetään siis kustanuuksia)
No, nyt sitten yritetään uudelleen, koska minua on ohjattu Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, johon hakeutumiseksi tarvitaan erikoislääkärin lausunto. Mä vähän puhuttelin viime viikolla sitä arvauskeskuslääkäriä, että eiks teitä nyt vittu yhtään kiinnosta, että tässä on kysymys mun työ- ja toimintakyvystäni, joka on aiheutunut TEIDÄN huonon hoitonne vuoksi!! Sit se sano vaan, että saanko keskeyttää, kyllä,minä laitan sen lähetteen uudelleen.
Tää on niin jotenkin surkuhupaisaa, että toisaalta pitää olla ihan helvetin hyvässä kunnossa, että jaksaa taistella tuolla erilaisissa koneistoissa ja byrokratioissa omista oikeuksistaan. Mut onneks mua on siunattu ihan helvetillisellä määrällä sisua ja sinnikkyyttä !!! :).
Kumma juttu, miten sopivasti alkaa A-Klinikalla 10.9. läheiskurssi päihdeongelmaisten läheisille. Se kokoontuu 8 kertaa, ryhmään tulee 12 henkilöä. Työskennellään toiminnallisten ja ratkaisukeskeisten menetelmien avulla. Sinne mä tietty ilmoittauduin heti.
Mä kävin jo v. 2001 semmosen Alice-kurssin, jossa käytettiin työkirjana "Matka vapauteen", alkoholiperheen aikuisen lapsen työkirjaa. Mut ei siitä oikein ollut mitään vastaavaa hyötyä.
Musta oli hyvä veto meidän liiketalouden opelta AMK:ssa, kun se näytti meille kerran Charlie Chaplinin "Modern Times"- elokuvan. Se kuvaa mun mielestä hyvin sitä, miten ihmiset pyörii tänäkin päivänä noissa erilaisissa yhteiskunnan rattaissa ja koneistoissa.
Mulle tuli tuosta lääkkeiden loppumisesta mieleen, että kyseisissä organisaatioissa ei ole tilaus-toimitusketjunhallinta lähi mainkaan kunnossa. Ei tuollaisia tilanteista pitäisi päästä syntymään lainkaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.8.2012 12:43
Jäi vielä tuohon äskeiseen vuodatukseen liittyen lisäämättä, että nykyään kun ihmisille syötetään hevoskuormittain esim. masennuslääkkeitä, niin eiväthän ne todellakaan poista keneltäkään pohjalla olevia traumoja. Lääkäri Antti Heikkilä on maininnut myös tästä kirjoissaan. Käy niin, että hoidetaan vaan seurauksia, mutta varsinaiset syyt jäävät hoitamatta. Sit oliks se nyt 12 % masennuspotilaista on hoitoresistenttejä, eli lääkkeet eivät auta lainkaan. (en oo ihan varma, muistanko tuon prossan oikein). Sit miten ristiriitaista tietoa saa ylipäätään. Yksi taho ilmoittaa, että kaikki on jo kokeiltu ja toinen sanoo, että eihän sulle oo vielä kokeiltu paljon paskaakaan!! Tätä tää sit on.
Joo, vois hakee kyl korvauksia riittämättömän hoidon vuoksi kroonistuneesta sairaudesta, vaan milläpäs sen todistaa. Tuskin kyseisestä arvauskeskuksesta kukaan suostuu kirjoittamaan asiasta yhtään mitään lausuntoa!! Ja silloinen hoitava lekuri on mennyt takaisin Kirgisiaan.
Mua kyl kiinnostaa liikunnan ja masennuksen välinen yhteys. Onkohan siitä olemassa mitään tutkimuksia ?? Kyl ne joka paikassa aina sanoo, että joo, liikunta auttaa. Mut ei sekään mitään traumoja kyllä poista keneltäkään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.8.2012 20:43
Monet eukot (ja niiden ukot) varmasti tietää miten vittumaista lääkkeiden yhtäkkinen häviäminen apteekkien hyllyiltä onkaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen useamman kerran saanut ei-oota kun olen hakenut ehkäisypillereitäni - siinähän on sitten koko keho ihan viturallaan seuraavan puoli vuotta kun hormonitasapaino järkkyy ylipitkistä tauoista. Ja ne pilleritkin on niin ylihintaisia. Prkl.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.8.2012 22:51
Emcdda on muuten laittanut edelliseen raporttiinsa taas kuvaajan huumekuolemista.
Suomi on edelleen kaukana keski-euroopasta, mutta ei silti vieläkään ihan terävimmässä kärjessä. Vielä on matkaa ykköspaikalle.
http://www.emcdda.europa.eu/userfiles/image/ar2011/ar2011Figure19.gif
P.S Jokunen vuosi sitten Suomi ja Portugali oli suunnilleen tasoissa. Nyt Suomessa on noin 7 kertaa enemmän huumekuolemia mitä Portugalissa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.8.2012 11:13
Unohdin kiittää siitä Fimea vinkkauksesta! Laitoin sinne sähköpostia. Vastaus tuli melko nopeesti, että "asianne on siirretty Etelä-Suomen aluehallintovirastolle".
Sun pitää kohta perustaa maksullinen neuvontapalvelu. Tai sähän voisitkin alkaa Karpoksi Karpon paikalle. Karpo II. Kaivelemaan kaikkia yhteiskunnan epäkohtia. Ihan ekaks pitäis kuitenkin hankkia hillittömän iso karvahattu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin