Ryhmäavioliitto

Anonyymi

21.1.2010 09:18

Siitä olisi montakin selkeää haittaa.

Käyttäen omia argumenttejasi: uskotko todella, että jos ryhmäavioliitto olisi toimiva, tyydyttävä ja selkeä tapa elää ihmissuhteessa useamman henkilön kanssa kerrallaan, niitä ei olisi jo ajat sitten sallittu? Syy ryhmäavioliittojen puuttumiseen on niiden toimimattomuus. Hiukan samaan tapaan kuin kommunismissa: on kaunis ja hieno ajatus, että kaikki on yhteistä, asutaan valtion omistamissa asunnoissa, ei ole työttömyyttä jne. Sehän olisi loistava idea! Toteuttamaan sitä ei pysty, koska ihmiset ovat ahneita, ajavat omaa etuaan, haluavat omia oikeuksia, omaa omaisuutta ja omaa yksityisyyttä, eivät halua jakaa kaikkea tasan tai käyttää yhteisiä hyödykkeitä jne.
Sama pätee ryhmäavioliittoon: suurin osa ihmisistä ei halua jakaa puolisoaan (vaikka vanhan mantran mukaan "ketään ei voi omistaa", niin juuri niin ihminen haluaa tehdä), ei halua suoda toiselle oikeutta samaan, minkä sallii itselleen, on itsekäs, haluaa olla varma (siinä määrin kuin mistään voi olla elämässä varma), että lapsilla on esimerkiksi sama isä, ei halua sietää itselleen merkityksetöntä, vierasta ihmistä omassa kodissaan siksi, että tämän ihmisen läsnäolo onnellistuttaisi jotakuta toista, jne. Eli jos ihminen olisi täysin toisenlainen kuin on, tästä maailmasta saisi nykyäänkin paratiisin.

Olisihan tosi hienoa, jos kaikki ymmärtäisivät, että toisten omaisuutta ei saa ottaa, ei saa pahoinpidellä tai hyväksikäyttää ketään, eikä muutenkaan rikkoa lakia. Jos näin olisi, emme tarvitsisi oikeuslaitosta. Näin ei kuitenkaan ole, eikä tule koskaan olemaankaan. Jos ihmiset voivat vapaasti tehdä mitä tahtovat, millä tahansa elämän alueella, menee koko homma ranttaliksi kahdessa päivässä. Tietysti voidaan unelmoida esimerkiksi ajatuksesta, että yhdellä miehellä voisi olla kymmenen vaimoa ja sata lasta laillisesti, mutta se toisi mukanaan kasoittain ongelmia. Laitetaan tähän nyt vain muutamia: naiset riitelisivät keskenään jatkuvasti esimerkiksi siitä, kuka heistä on tärkein, rakkain, kaunein jne, kenen lapsia rakastetaan eniten, kuka saa eniten rahaa tai hyödykkeitä käyttöönsä, millä tavoin yhden miehen aika jaetaan näiden naisten ja lapsilauman kesken ym. Jos taas ajatus pohjaa siihen, että miehen homma onkin vain siittää ja siittää, naiset hoitavat työt ja kasvatuksen, ei homma mene läpi millään minkään sortin tasaveroisena ihmissuhteena. Se on silloin pienoisdiktatuuria. Suomalaisen miehen perustuloilla ei elätetä useita vaimoja ja lapsia, vaan kaikkien perheen aikuisten tulisi käydä työssä. Tästä seuraa lisää ongelmia, koska naiset taatusti olisivat erimielisiä siitä, kuka menee töihin, kuka jää kotiin, millä tavoin lasten hoito järjestetään jne. Ainoa tapa, jolla tämä voisi toimia, olisi suora käskytys, eli tämän esimerkin mukaan mies jakaa naisille tehtävät ja naiset suorittavat ne, omasta mielipiteestään huolimatta. Ja taas ollaan siinä diktatuurissa.

Kulttuurimme sallivuus on varsin riittävä, koska kuten aivan oikein kirjoitit, meillä voi kehittää vaikka minkälaisia parisuhdevariaatioita, jopa lasten ja aikuistenkin, hyvinvoinnin kustannuksella. Niiden ainoa miinuspuoli niitä kannattavien mielestä on se, että niille ei saa "papin aamenta", siis toisin sanoen niistä seuraa joidenkin juridisten oikeuksien menetyksiä. So what? Kuten (toivottavasti) kaikki tiedämme, kaikkea maailmassa ei voi saada kukaan: jos jotakin haluaa tehdä normista poikkeavasti, ei voi odottaa saavansa kaikkia normiin kuuluvia oikeuksia.

Avioliiton perusajatus on tukea suhdetta, jossa osapuolet sitoutuvat toisiinsa hyvinä ja pahoina päivinä: siis silloinkin, kun toisen naama ei kiinnosta, hän ei ole ihana ja haluttava tai käyttäytyy jopa ikävästi ja loukkaa. Rakkaus ei riitä pitämään suhdetta ehjänä, eikä halu liioin. Kuta enemmän ihmisiä suhteessa on osapuolina, sitä enemmän muuttuvia tekijöitä ja rasituksia suhteelle on luvassa, ja sitä haavoittuvampi se on. Vastavertauksena: onko yhtä helppoa, jos perheessä on lapsia kaksi tai kaksikymmentä? Ei tietenkään ole. Lauma ihmisiä, joilla on erilaiset intressit, halut ja tarpeet, jotka vielä vaihtelevat päivittäin kunkin mieltymysten ja mielialan mukaan, on todella vaikea pitää tasapainoisena ja pysyvänä ympäristönä, jollaisen esimerkiksi lapsi tarvitsee, kasvaakseen täysipäiseksi aikuiseksi. Ajatus, että moniavioliitossa on enemmän "hoitajia ja kavereita" on kaunis mutta naiivi: aikuiset eivät suhteeseen ryhtyessään tosiaankaan tällaisia asioita mieti.

Loppuun vielä.. hohhoijaa. Mitä sellaista esimerkiksi ulkona tupakoiva ihminen aiheuttaa muille, joka oikeuttaa hänen asioihinsa puuttumisen? Minkä takia muut ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella julkisesti esimerkiksi toistensa ulkonäköä tai vaikkapa lihavuutta? Ihmiset puuttuvat toistensa asioihin, taukoamatta, ilman syytä tai oikeutusta. jopa ilkeämielisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kuten kaikki tiedämme.

MAGMA

21.1.2010 09:26

Siitä olisi montakin selkeää haittaa.

Käyttäen omia argumenttejasi: uskotko todella, että jos ryhmäavioliitto olisi toimiva, tyydyttävä ja selkeä tapa elää ihmissuhteessa useamman henkilön kanssa kerrallaan, niitä ei olisi jo ajat sitten sallittu? Syy ryhmäavioliittojen puuttumiseen on niiden toimimattomuus. Hiukan samaan tapaan kuin kommunismissa: on kaunis ja hieno ajatus, että kaikki on yhteistä, asutaan valtion omistamissa asunnoissa, ei ole työttömyyttä jne. Sehän olisi loistava idea! Toteuttamaan sitä ei pysty, koska ihmiset ovat ahneita, ajavat omaa etuaan, haluavat omia oikeuksia, omaa omaisuutta ja omaa yksityisyyttä, eivät halua jakaa kaikkea tasan tai käyttää yhteisiä hyödykkeitä jne.
Sama pätee ryhmäavioliittoon: suurin osa ihmisistä ei halua jakaa puolisoaan (vaikka vanhan mantran mukaan "ketään ei voi omistaa", niin juuri niin ihminen haluaa tehdä), ei halua suoda toiselle oikeutta samaan, minkä sallii itselleen, on itsekäs, haluaa olla varma (siinä määrin kuin mistään voi olla elämässä varma), että lapsilla on esimerkiksi sama isä, ei halua sietää itselleen merkityksetöntä, vierasta ihmistä omassa kodissaan siksi, että tämän ihmisen läsnäolo onnellistuttaisi jotakuta toista, jne. Eli jos ihminen olisi täysin toisenlainen kuin on, tästä maailmasta saisi nykyäänkin paratiisin.

Olisihan tosi hienoa, jos kaikki ymmärtäisivät, että toisten omaisuutta ei saa ottaa, ei saa pahoinpidellä tai hyväksikäyttää ketään, eikä muutenkaan rikkoa lakia. Jos näin olisi, emme tarvitsisi oikeuslaitosta. Näin ei kuitenkaan ole, eikä tule koskaan olemaankaan. Jos ihmiset voivat vapaasti tehdä mitä tahtovat, millä tahansa elämän alueella, menee koko homma ranttaliksi kahdessa päivässä. Tietysti voidaan unelmoida esimerkiksi ajatuksesta, että yhdellä miehellä voisi olla kymmenen vaimoa ja sata lasta laillisesti, mutta se toisi mukanaan kasoittain ongelmia. Laitetaan tähän nyt vain muutamia: naiset riitelisivät keskenään jatkuvasti esimerkiksi siitä, kuka heistä on tärkein, rakkain, kaunein jne, kenen lapsia rakastetaan eniten, kuka saa eniten rahaa tai hyödykkeitä käyttöönsä, millä tavoin yhden miehen aika jaetaan näiden naisten ja lapsilauman kesken ym. Jos taas ajatus pohjaa siihen, että miehen homma onkin vain siittää ja siittää, naiset hoitavat työt ja kasvatuksen, ei homma mene läpi millään minkään sortin tasaveroisena ihmissuhteena. Se on silloin pienoisdiktatuuria. Suomalaisen miehen perustuloilla ei elätetä useita vaimoja ja lapsia, vaan kaikkien perheen aikuisten tulisi käydä työssä. Tästä seuraa lisää ongelmia, koska naiset taatusti olisivat erimielisiä siitä, kuka menee töihin, kuka jää kotiin, millä tavoin lasten hoito järjestetään jne. Ainoa tapa, jolla tämä voisi toimia, olisi suora käskytys, eli tämän esimerkin mukaan mies jakaa naisille tehtävät ja naiset suorittavat ne, omasta mielipiteestään huolimatta. Ja taas ollaan siinä diktatuurissa.

Kulttuurimme sallivuus on varsin riittävä, koska kuten aivan oikein kirjoitit, meillä voi kehittää vaikka minkälaisia parisuhdevariaatioita, jopa lasten ja aikuistenkin, hyvinvoinnin kustannuksella. Niiden ainoa miinuspuoli niitä kannattavien mielestä on se, että niille ei saa "papin aamenta", siis toisin sanoen niistä seuraa joidenkin juridisten oikeuksien menetyksiä. So what? Kuten (toivottavasti) kaikki tiedämme, kaikkea maailmassa ei voi saada kukaan: jos jotakin haluaa tehdä normista poikkeavasti, ei voi odottaa saavansa kaikkia normiin kuuluvia oikeuksia.

Avioliiton perusajatus on tukea suhdetta, jossa osapuolet sitoutuvat toisiinsa hyvinä ja pahoina päivinä: siis silloinkin, kun toisen naama ei kiinnosta, hän ei ole ihana ja haluttava tai käyttäytyy jopa ikävästi ja loukkaa. Rakkaus ei riitä pitämään suhdetta ehjänä, eikä halu liioin. Kuta enemmän ihmisiä suhteessa on osapuolina, sitä enemmän muuttuvia tekijöitä ja rasituksia suhteelle on luvassa, ja sitä haavoittuvampi se on. Vastavertauksena: onko yhtä helppoa, jos perheessä on lapsia kaksi tai kaksikymmentä? Ei tietenkään ole. Lauma ihmisiä, joilla on erilaiset intressit, halut ja tarpeet, jotka vielä vaihtelevat päivittäin kunkin mieltymysten ja mielialan mukaan, on todella vaikea pitää tasapainoisena ja pysyvänä ympäristönä, jollaisen esimerkiksi lapsi tarvitsee, kasvaakseen täysipäiseksi aikuiseksi. Ajatus, että moniavioliitossa on enemmän "hoitajia ja kavereita" on kaunis mutta naiivi: aikuiset eivät suhteeseen ryhtyessään tosiaankaan tällaisia asioita mieti.

Loppuun vielä.. hohhoijaa. Mitä sellaista esimerkiksi ulkona tupakoiva ihminen aiheuttaa muille, joka oikeuttaa hänen asioihinsa puuttumisen? Minkä takia muut ihmiset katsovat oikeudekseen arvostella julkisesti esimerkiksi toistensa ulkonäköä tai vaikkapa lihavuutta? Ihmiset puuttuvat toistensa asioihin, taukoamatta, ilman syytä tai oikeutusta. jopa ilkeämielisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kuten kaikki tiedämme.

Aapo Puskala

21.1.2010 09:44

Ryhmäavioliitot on sallittu jo ajat sitten, ja ovat tänä päivänäkin sallittuja monissa paikoissa. Ja tuolla perusteella kaikki kehitys pitäisi jäädyttää tähän pisteeseen, tai oikeastaan olisi pitänyt jäädyttää jo ajat sitten. Onhan kaikki nyt niin hyvin kuin mikään tulee ikinä olemaan.

Ja vaikka joissain tilanteissa niistä olisikin haittaa, lienee selvää, että niin ei joka tilanteessa ole. Eli toisin sanoen, asia pitäisi olla vain ja ainoastaan tällaisessa liitossa asuvien kesken sovittava asia. Kelle muulle asia edes kuuluu?

Jos suurin osa ei halua jakaa puolisoaan, mikä ongelma se on? Silloin ei selvästikään kannata mennä mukaan ryhmäavioliittoon. Se ei kuitenkaan ole mikään peruste kieltää asiaa muilta.

Tunnut jotenkin sekoittavan vapaaehtoisuuden ja pakon. Koska on mahdollista vaikkapa ostaa auto, se ei tarkoita, että kaikkien olisi pakko ostaa auto. Ajattelumalli on valitettavan tyypillinen; ei ymmärretä, että ihmiset osaavat ihan itsekin valita, ilman että täytyy säätää joko pakkoja tai kieltoja. Asioita ei osata nähdä missään muussa valossa kuin joko pakkona tai kieltona. Itse näen tämän yliholhoavan yhteiskuntamme "ansiona".

Kuten totesitkin, ainoa oleellinen ero tällä hetkellä on se, että ryhmäavioliitossa osapuolet eivät saa samaa lain suojaa kuin "oikeassa" avioliitossa elävät. Eli kaikki mainitsemasi ongelmat toteutuisivat jo nyt, jos olisivat toteutuakseen.

On aivan sama, käytettäisiinkö tuosta termiä avioliitto. Avioliitto tuntuu olevan varsinkin uskovaisille piireille sanana jo niin latautunut, että sellaisessa on pakko olla mies ja nainen, kaksi lasta ja farmarivolvo. Ryhmäavioliittoa voisi aivan hyvin kutsua vaikka ryhmäsuhteeksi tai miksi vain. Papin aamen taas on oma asiansa, ja minun puolestani papit voisivat aivan hyvin kieltäytyä vihkimästä ihmisiä ryhmäavioliittoon. Minähän kannatan vapaaehtoisuutta.

Sanoit, että mitä useampi osapuoli suhteessa on, sitä haavoittuvampi se on. Ehkä niin, mutta tuolla perusteella avioliittoakaan, tai suhteita ylipäänsä ei pitäisi sallia ollekaan. Onhan yhden ihmisen suhde haavoittuvampi kuin kahden, eikö vain?

Katsooko Magma olevansa pätevä taho päättämään, millaisessa suhteessa muut saavat ja voivat elää? Sillä siitähän tässä vain on kyse, omien arvojen pakottamisesta muille.

Anonyymi

21.1.2010 10:43

Olen periaattessa ryhmäavioliittojen kannalla: rakkauselämän tulisi olla ihmisten välinen, ei ihmisen ja valtion välinen asia. Jos kolme tai useampi ihminen haluaa astua moniavioon, siitä vain! Ongelmia varmasti tulee, mutta missäpä ihmissuhteessa ei tulisi.

Ongelma ainakin mulle on se, että toistaiseksi moniavioisia liittoja on nähty vain konteksteissa, jotka aiheuttavat minulle, suomalaisessa yhteiskunnassa kasvaneelle nuorelle naiselle, lähinnä ellotusta. Moniavioisuus asettuu mielessäni jonnekin Saudi-arabian naisvihamieliselle aavikolle tai Utahin kummallisiin fundamentalistimormonipiireihin. Ei kovin hyviä esimerkkejä.

Tämä kuulostaa ristiriitaiselta, mutta olisin valmis hyväksymään moniavioiset avioliitot suomalaisten kesken vaikka heti. Muslimimaiden monen vaimon systeemiä sen sijaan en voi hyväksyä, sillä se on ilmentymä maailmankuvasta, jossa nainen on kauppatavaraa, omaisuutta ja vaihdon väline. Ihan sama, vaikka saudinaiset joukolla vakuuttaisivat olevansa tyytyväisiä.

Jos moniavioisuus sallittaisiin Suomessa, meidän pitäisi tietenkin hyväksyä myös uskonnollisista syistä tapahtuma kaksinnaiminen. Siihen en ole valmis; en halua, että muslimityylinen, alistava moniavioisuus saa jalansijaa Suomessa. Jos olisi jokin keino varmistaa, että kaikki osapuolet ovat astumassa avioon tyytyväisinä ja vapaasta tahdostaan, niin siitä vain. Mutta kun ei ole.

Vermeli

21.1.2010 17:11

Eiköhän nykymaailmassa olisi pikemminkin jo mielekkäämpää pohtia, onko koko avioliittoinstituutio ylipäätään enää tarpeellinen rakennelma yhteiskunnan kannalta. Poistettaisiin vain suosiolla lakitekniset eriarvoisuudet avoliiton, avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä ja annettaisiin ihmisten itse sotkea kuvionsa, miten lystäävät. Jos joku välttämättä kaipaa sitä papin aamenta, sen voisi jatkossakin saada kirkossa, kirkon määrittämillä rajoitteilla, mutta mitään erityisasemaa sillä ei tulisi yhteiskunnassa saada.

titiuuu

21.1.2010 23:46

Hieman oudoksuttaa anonyymin kirjoittajan kaksinaismoralismi, jossa oletetaan, että uskonnolliset moniavioiset suhteet ovat automaattisesti alistussuhteita ja toisaalta "suomalaisten" (muslimi ei ilmeisesti voi olla tässä ajattelumallissa aito suomalainen) vapaaehtoisia rakkaussuhteita. Onneksi kirjoittaja tuntuu itsekin tunnistavan ristiriidat ajattelussaan.

Anonyymi

23.1.2010 12:16

Kiesus. Kommentitt ovat pitempiä kun itse blogikirjoitus. En jaksanut lukea kuin pari lausetta. Niin ja kyllä ne moniavioiset liitot muissa maissa on tainneet toimia paremmin kun kahdenväliset liitot suomessa nykyään. Höhö.

Anonyymi

23.1.2010 14:48

^ Perustele. Vai perustuuko kaikki taas siihen "musta tuntuu..."? Esim.mustasukkiasuus on tutkimusten mukaan aivan yhtä yleistä myös moniavioisilla seuduilla. Ja se jos mikä aiheuttaa ahdistusta ja ongelmia.

usnor

7.2.2010 22:41

Aika huvittavaa luettavaa. Apoleon kirjoittaa lopussa: "Katsooko Magma olevansa pätevä taho päättämään, millaisessa suhteessa muut saavat ja voivat elää? Sillä siitähän tässä vain on kyse, omien arvojen pakottamisesta muille." Eikös tuo alkuperäisen kirjoituksenkin pointti ollut juuri puuttua siihen, millaisissa suhteissa saa ja voi elää? Siinähän haluttiin sallia (tai luoda) ryhmäavioliitot juridisena sopimuksena.

Toinen lainaus Apoleonilta: "Ajattelumalli on valitettavan tyypillinen; ei ymmärretä, että ihmiset osaavat ihan itsekin valita, ilman että täytyy säätää joko pakkoja tai kieltoja." Tämän perusteella siis mitään yhteiskuntajärjestelmää ei tarvitsisi luoda, koska ihmiset osaavat itsekin valita. Onkohan noin?

Sehän artikkelissa jo todettiin, että epävirallisesti ryhmäsuhteet ovat mahdollisia toteuttaa, joten artikkelin asia oli ilmeisesti se, että nimenomaan avioliitto juridisena sopimuksena pitäisi olla mahdollinen myös monenkeskisesti. Eikö siis pitäisi hieman pohtia, miksi avioliitto on vain kahdenkeskisenä mahdollinen? "Valtioko sen jälleen kerran kaikkitietävyydessään osaa sanoa, millainen suhde kullekin sopii", lukee artikkelissa. Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti kuulunut yksiavioisuus, ei moniavioisuus. On aika ymmärrettävää, että Suomen laki heijastelee sitä kulttuuria, jossa se on luotu. Moniavioisuuden ja kaksinnaimisen kieltäminen ovat osaltaan tehneet avioliitosta juridisesti ja henkisesti merkittävän sopimuksen.

Valtio kun ei ehkä ole aivan kaikkitietävä, on jouduttu toistaiseksi tyytymään vain tavallisiin avioliittoihin. Moniavioisuus ja kaksinnaiminen olisivat sallittuina juridisesti aika haastavia asioita. Olisiko ryhmäavioliitto yksi koko ryhmää koskeva sopimus? Voisiko siitä erota yksi ihminen, vai purkautuisiko koko ryhmäavioliitto silloin, koska kokonaisuus ei olisi entisensä? Voisiko ryhmään tulla joku uusi mukaan? Tällöin kaiketi edellytettäisiin kaikkien osapuolten suostumusta. Vai olisiko ryhmäavioliitto joukko kahdenvälisiä sopimuksia? Samalla miehellä voisi olla useita vaimoja, ja vaimoilla taasen useita miehiä. Aika mielenkiintoinen vyyhti siitä tulisi, varsinkin jos ajatellaan, että tällaisilla avioliitoilla pitäisi olla jokin juridinen status.Olisiko erikseen sellainen kahdenvälinen avioliitto, jossa saa solmia muita avioliittoja ja se perinteinen, jossa ei saa? Olisiko jokin avioliitto pääavioliitto muiden ollessa sivuavioliittoja? Voisiko sama henkilö olla useassa ryhmäavioliitossa, jolloin voisi syntyä eriskummallisia ryhmäavioliittojen verkostoja? Miten tällaisista avioliitoista erottaisiin? Miten menetellään, kun A haluaa erota B:stä, mutta ei C:stä? Miten erilaisissa erotilanteissa huoltajuusasiat selvitettäsiin? Entä perintöasiat? Eivätkö juuri lasten huoltajuus- ja perintöasiat ole avioliiton juridinen keskeinen sisältö mahdollisen avioehdon ohella? Minkäköhänlaisia avioehtoviidakkojakin ryhmäavioliittoihin syntyisi?

Eikö tosiaan riitä, että voi elää ryhmäsuhteessa ilman, että sille saataisiin joku virallinen juridinen sopimus? Mielestäni MAGMA kiteyttää asian aika hyvin: "Kuten (toivottavasti) kaikki tiedämme, kaikkea maailmassa ei voi saada kukaan: jos jotakin haluaa tehdä normista poikkeavasti, ei voi odottaa saavansa kaikkia normiin kuuluvia oikeuksia."

Aapo Puskala

8.2.2010 03:37

"Eikös tuo alkuperäisen kirjoituksenkin pointti ollut juuri puuttua siihen, millaisissa suhteissa saa ja voi elää?"

Niin, sallia ihmisille vapaus eikä viedä sitä heiltä. En minä halua päättää asioita muiden puolesta.

"Tämän perusteella siis mitään yhteiskuntajärjestelmää ei tarvitsisi luoda, koska ihmiset osaavat itsekin valita."

Jos samaistat "yhteiskuntajärjestelmän" siihen, että joku muu sanelee, kuinka sinun pitää elää. Onneksi suurimman osan elämästämme näin ei ole. Kukaan ei päätä puolestasi, kenen kanssa seurustelet, kenen kaveri olet, mitä opiskelet tai missä käyt töissä. Näistä vapauksista emme ole missään nimessä valmiita luopumaan. Pidämme kynsin hampain kiinni vapaudesta, joka meillä on, ja pelkäämme sitä vapautta, jonka kuvittelemme.

"Eikö siis pitäisi hieman pohtia, miksi avioliitto on vain kahdenkeskisenä mahdollinen?"

Sitähän minä tässä kysyin. En keksi sille yhtään rationaalista syytä.

"Moniavioisuuden ja kaksinnaimisen kieltäminen ovat osaltaan tehneet avioliitosta juridisesti ja henkisesti merkittävän sopimuksen."

Tuossa ei ole minkäänlaista perää. Jos voin tehdä useamman liittymäsopimuksen yhtä aikaa, tarkoittaako se, että minun ei tarvitse noudattaa jonkin sopimuksen ehtoja? Kuinka useamman osapuolen välinen sopimus olisi vähemmän merkittävä kuin kahden? Pikemminkin täysin päinvastoin. Rikkomalla ryhmäavioliittosopimusta aiheuttaa vahinkoa usealle läheiselle ihmiselle eikä vain yhdelle.

"Valtio kun ei ehkä ole aivan kaikkitietävä, on jouduttu toistaiseksi tyytymään vain tavallisiin avioliittoihin."

Valtio ei ole kaikkitietävä, ja juuri siksi sen EI PITÄISI puuttua millään tavoin asioihin, jotka eivät valtiolle millään tavoin kuulu. Sinun linjasi tuntuu olevan, että kielletään varmuuden vuoksi ja sallitaan ne, mitä se ei-kaikkitietävä valtio hyväksyy. Minun linjani on täysin päinvastainen: antaa ihmisten itse päättää ellei ole erittäin merkittäviä syitä kieltää.

"Olisiko ryhmäavioliitto yksi koko ryhmää koskeva sopimus?"

Tämä on vain siitä kiinni, mitä liitossa olevat sopivat keskenään. Kyllä ihmiset voivat sopia keskenään vaikka miten monimutkaisia asioita, eikä niitä ole tarve kieltää. Yleensä tosin pyritään yksinkertaisuuteen, koska se on selkeämpää ja ymmärrettävämpää.

Normiin kuuluvia oikeuksia? Voi äiti. Kyse on siitä, mitä joukko ihmisiä keskenään sopii. Ei mistään muusta. Nämä "oikeudet" ovat vain sitä, että valitio määrää asioista, jotka eivät valtiolle ollenkaan kuulu. Esimerkiksi ihmisten pitäisi täysin vapaasti päättää perinnönjaostaan. Eikö ihmisen omaisuus ole hänen omaansa? Ja on jokin "erityisoikeus" saada päättää omaisuudestaan?

Tajutonta, kuinka lampaita ihmiset ovatkaan.

Aapo Puskala

8.2.2010 03:40

En saanut vastausta kaikista oleellisimpaan kysymykseen: mitä hemmettiä muiden parisuhteet teille edes kuuluvat? Koska tähän ei näytä olevan vastausta, on kaikki muu turhaa löpinää.

Anonyymi

14.2.2010 18:01

"Jos olisi jokin keino varmistaa, että kaikki osapuolet ovat astumassa avioon tyytyväisinä ja vapaasta tahdostaan, niin siitä vain. Mutta kun ei ole."

Mitenkähän se kahden ihmisen välisessä liitossa varmistetaan?