Yhdysvalloissa käydään urheilun dopingvalvonnan tuoreinta farssia. Pyöräilyn arvostetuimman kilpailun, Tour de Francen, seitsemän kertaa voittaneen Lance Armstrongin kaikki suoritukset elokuusta 1998 lähtien on mitätöity. Yhdysvaltojen anti-dopingtoimisto on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, vaikkei Armstrong ole koskaan antanut positiivista näytettä.
Pyöräily on lajina syvästi dopingin tahrima. Huipulta käryää vuoroin vähän yksi ja toinen. Lopulta on vaikea sanoa, onko kukaan enää puhdas lajissa, jossa kuljetaan aivan inhimillisen suorituskyvyn rajoilla. Joidenkin mielestä kaikki käyttävät ja toiset ajattelevat mukana olevan pääosin puhtaita urheilijoita. Taitaa kuitenkin olla niin, etteivät kaurapuuron voimin fillaroivat etappeja tai kisoja voita.
Tapaus Armstrong on kuitenkin dopingkontrollin fanaattisuuden tuorein juonne. Yhdysvaltojen dopingtoimisto on ilmoittanut sillä oleva hallussa raskauttavaa aineistoa – aineiston sisältöä ei tunneta. Samoin kymmenen todistajalausuntoa tukee Armstrongin rangaistusta – todistajien nimiä ei tosin ole kerrottu. Jäppisen uraa yritetään mustamaalata kovin epämääräsin ja salatuin todistein.
Ajojahti pyöräilylegendaa vastaan on jatkunut vuosia, mutta mitään konkreettista ei ole ilmennyt. Hänen kanssaan kultaisina vuosina voitosta taistelleista ainakin Jan Ullrichia, Alberto Contadoria ja Ivan Bassoa sekä 2012 olympiavoittaja Aleksandr Vinokurovia on epäilty dopingista – Vino kärähtikin veridopingista jo kerran. Kukahan lopulta saa Armstrongin hylkäyksen myötä nimelleen Tourin voitot? Kun listalta poistetaan – tapaus Armstrongin logiikalla – kaikki dopingepäillyt ja kärynneet, voi tittelin saada vaikka joku Tour de Francen toimitsija tai katsoja.
Jotenkin tapaus Armstrong nostaa mieleen ne pakkomielteiset ihmiset, jotka edelleen luulevat paljastavansa kokototuuden Lahden 2001 tapahtumista. Kuinka pitkälle siinä ollaan valmiita menemään? Entä kaivetaanko jo menehtyneen naispikajuoksija (100m ME 10,49) Florence Griffith-Joynerin luut esiin uusia näytteitä varten, mitä tehdään uransa jo vuosia sitten lopettaneelle Jarmo Kratochvíloválle (800m ME 1,53,58) ja eikös Suomessakin ole koko liuta epäilyjä 1970-, 1980- ja 1990-lukujen kesä- ja talvilajeissa?
Dopingkontrollin menneisyys, käryt, epäilyt, arvaukset, paljastukset ja kaikki siihen liittyvä ovat valtava kupla. Joillekin ihmisille on kuitenkin syntynyt dopingista niin jumalaton pakkomielle, että vielä 15 vuoden jälkeen pannaan paukkuja Lance Armstrongin jahtaamiseen. Samalla logiikalla voidaan kaikki pyöräilyn tulokset hylätä viimeisen 50 vuoden ajalta, hiihdon ja juoksulajien ehdottomasti ja samoin tietysti kaikkien heittolajien. Lista on loputon ja jäljelle jää enää saappaanheitto, mutta siinäkin Reima Haapakoski sai kahden vuoden pannan, kun ei suostunut ADT:n testiin!
Dopingista joko kärytään tai sitten ei. Se on pelin henki. Jälkipeli on naurettavaa ja tosiaan antaisi aiheen jokaisen lajin kaikkien tulosten mitätöintiin – aina on epäilyjä, kateellisia panettelijoita ja pahanpuhujia. Voidaan perustellusti alkaa jo pohtia, onko doping urheilun syöpä vai urheilu itseriittoisen dopingkontrollin vakava häiriötekijä?