Tutkimuksellinen pikkujoulu

Tänään lienee se päivä, jolloin tip-tap -kausi saavuttaa määrällisen huippunsa. Naljailin hiljan tässä blogissa reippaan kyyniseen sävyyn pikkujouluista. Onkin syytä vetää takaisin kriittisiä lausumia, sillä tänään tapahtuu paljon sellaista, jota muistellaan työpaikoilla ja muissa yhteisöissä vuoden päivät: joku hilpeästi nauraen, yksi iloisesti hihittäen, kolmas kasvot häpeästä punaisena ja vain kaltaiseni raitis tylsyyttä ilmentävä kyynikko vetäytyy sivummalle.

Pikkujoulu kaikkine tapahtumineen on kiinnostava rituaali, joka tuo työyhteisöön sellaista poikkeavaa sisältöä, jota ei arjen aherruksessa kohtaa. Ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisessä "toisessa" sosiaalisessa kontekstissa ja vieläpä alkoholin voitelemin sosiaalisin taidoin. Pikkujoulua voisikin kuvata lainaten ystävääni sanaseppo Pete Aueria, joka siteeraa usein menneiden aikojen Kiteen viina -mainosta: "raikastaa hengityksen ja matkaan saattaa hövelin käytöksen".

Mutta mitä tämä "höveli käytös" tarkkaan ottaen on? On syytä mennä edellisessä blogissani luettelemien stereotypioiden taakse. Se taas vaatii tutkimusta. Suomessa on pitkästä alkoholitutkimuksen perinteestä huolimatta hyvin vähän kuvauksia juomistilanteista ja niiden sosiaalisesta sääntelystä. Pikkujouluista erityistilanteena ei tutkimusta ole lainkaan.

Tutkimusprofessori Tommi Hoikkala peräänkuuluttaa vuonna 2008 ilmestyneessä artikkelissaan suoria etnografisia kuvauksia juomiskäytänteistä. Hän siis ehdottaa, että tutkijan on mentävä katsomaan juomistilanteita. Tarkka sanamuoto on seuraava: "elävän ryhmän muotoutuminen ja sääntelyn tapahtuminen etnografin suoran katseen alla on kerrassaan lupaava näköala".

Koska Hoikkala kehuu näköalaa lupaavaksi, osallistun sittenkin maanantaina työyhteisömme pikkujouluun. En kuitenkaan juhlijana, vaan ainoastaan havainnoijana ja tarkkailija, muistiinpanoja tehden. Jotta noudatan tutkimuseettisesti kestävää otetta, havainnoin vain ja ainoastaan millaisen "hövelin käytöksen" pikkujoulu ja alkoholi matkaan saattavat Hoikkalan käytöksessä. Kirjaan siis tarkasti ylös hänen erilaiset käytänteensä pikkujouluillan aikana. Tämä minitutkimuksen tulokset raportoin ensi keskiviikkona tässä blogissa.

Voinemme siis kaikki, itseni mukaan lukien, odottaa jotain kerrassaan ratki riemukasta, sillä Hoikkala Suomen nuorimpana 58-vuotiaana yltyy aina spektaakkeleihin. Lähtöasetelmaa voi kai oikeutetusti kuvata jonkinlaiseksi rutiköyhän miehen tosi-TV:ksi, ilman kuvaa ja tömäkällä tieteellisellä jargonilla siivitettynä. Toinen oiva analogia olisi keski-ikäisen miehen BB-pikkujoulu, josta ulkonäkökeskeisessä ajassa ei "kansainvälisen kuvahäiriön" vuoksi ole lainkaan kuvaa saatavilla.

Oletan, että tästä syntyvä tuleva Tietofinlandia -ehdokas sivuaa ainakin alkoholitutkimuksen, karnevalismin, ryhmäkäyttäytymisen, kaupunkitutkimuksen ja kriittisen urologian eri suuntauksia - siis monitieteellistä nuorisotutkimusta.
.

Jään tekemään tarkempaa tutkimussuunnitelmaa Punk Rock Songin tahdissa.

Kirjoitettaessa soi Punk Rock Song - Bad Religion