Hymy vääntyi suupieliini, kun luin keväällä ilmestynyttä Mikko Ylikankaan kirjaa huumeiden historiasta Suomessa. Työhuoneeni sijaitsee Orionin entisessä lääketehtaassa, jossa Ylikankaan mukaan valmistettiin ja säilytettiin sota-aikana heroiinia. Ilmankos viihdynkin työssäni niin hyvin ja ryntään aamuisin töihin.
En tiedä kuinka paljon vanha pöly itseeni vaikuttaa, mutta sota-aikana heroiinin merkitys oli suuri. Se oli näet tärkein yleislääke rintamalla ja yleinen yskä- ja särkylääke kotirantamalla. Ylikankaan lainaama lääkintämies muistelee ”Annoin aina tabletteja 5-6 kpl. Ja miehet paranivat, kerta kaikkiaan. Jokainen mies tuli ihan terveeksi.” Heroiinin keskeinen merkitys johtui sen edullisesta hinnasta, saatavuudesta ja tehokkuudesta. Esimerkiksi yskään vaihtoehtoisen kodeiinin saatavuus oli hankalaa, joten suomalaisten oli pakko tyytyä käsillä oleviin lääkkeisiin. Jatkosodan aikana heroiinitabletteja kuluikin vuosittain 7-9 miljoonaa kappaletta.
Jotta nykyisin huumeiksi laskettavien aineiden merkitys sota-aikana aukeaa paremmin, on syytä tehdä muutama tarkennus. Kokaiinia käytettiin paikallispuudutusaineena, morfiinia kipulääkkeenä ja sitten tuli ihmeellinen Pervitiini. Sitä saatiin Saksasta jatkosodan alussa. Kyseinen lääke oli metamfetamiinia, jota käytettiin ”voimakkaan väsymyksen poistamiseksi ja kiihokkeena suurten ponnistusten edellä”. Aine antoi väsyneille potkua ja auttoi etenkin talvisin kestämään kovia olosuhteita. Pervitiini olikin sota-ajan buranaa.
Ylikangas kuvaa kirjassaan hulppean tarinan, jossa sotilas napsi ensi kertaa reippaan annosmäärän Pervitiiniä ja sukset karkasivat jaloista. Korpisoturi tuli tolkkuihinsa seuraavan kerran 2 viikon kuluttua, hiihdettyään yksin 400 kilometriä, haavoituttuaan kahdesti miinasta ja paeten välillä vihollista. Hänet löydettiin henkitoreissaan Suomen rajalta yksin seisomassa tyhjän repun kera. Reissussa oli kulunut 30 tablettia Pervitiiniä.
Nykyisin tästä tehtaassa löytyy vain kahvia ja sekin pitää itse keittää.
Kirjoitettaessa soi Jason & The Scorchers - Broken Whiskey Glass
5 kommenttia
Anonyymi
13.11.2009 15:09
Juu, näin se oli sota-aikaan Suomessakin!
Siinä yks esimerkki miten piristeet ja huumeet yms.
olleet jo pitkään tunnettuja.
Ja voi ihmetellä jos esimerkiksi Paavo Nurmi ei
Vastaa kommenttiinolisi ollut tietoinen amfetamiinista ja muista
piristeistä aikoinaan kun juoksi 9 olympiakultaa
ja maailmanennätyksiä. Kuten Pariisin kisoissa 1924
kun edellispäivänä oli voittanut ratajuoksun ja seuraavana
päivänän tuoreita miehiä vastaan paahtavassa helteessä
voitti leikitellen maastojuoksun (viitaten tuohon sotilaaseen
joka hiihti 400 km).
Toki Nurmi oli aikaansa edellä treenimetodeissa myös.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2009 03:28
Olinkin aina ollut sitä mieltä että mitään "suomalaista sisua" ole olemassakaan.
Vastaa kommenttiinKyllähän sitä huumepäissään jaksaa uhota kuka tahansa.
Vastaa kommenttiin
ZOMQandBarbieQ
17.11.2009 02:43
taidan olla aika kova sotimaan -myönnän:D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.5.2010 22:55
"Kokaiinia käytettiin paikallispuudutusaineena, morfiinia kipulääkkeenä ja sitten tuli ihmeellinen Pervitiini. "
Kokaiinia käytetään edelleen puudutusaineena.
Morfiinia käytetään edelleen kipulääkkeenä.
Pervitin on sen sijaan kauppanimi. Sen koostumustakin taidettiin kehitellä sodan aikana. Pääraaka-aineena oli todellakin metamfetamiini, jota popsii tänäkin päivänä mm. usa:n ilmavoimat. Ainakin jos dokumenttejä on uskominen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matias54
1.3.2016 13:45
”Annoin aina tabletteja 5-6 kpl. Ja miehet paranivat, kerta kaikkiaan. Jokainen mies tuli ihan terveeksi.”
Tuo lainaus ei kyllä liity heroiiniin vaan todennäköisesti luminaaliin. http://www.salonseudunsotaveteraanit.fi/muistelmatsalminenyrjo.htm
"Olin vielä asevelvollinen ja jäin armeijaan sodan loputtua. Reserviläiset lähtivät pois silloin keväällä. Ja sattui niin mukavasti, että reserviläisten porukassa oli lääkintäryhmä. Nyt lääkintälaukku jäi sinne teltan nurkkaan. Vääpeli sanoi, että kun tuo reppu on joutilaana tuossa nurkassa ja Salmisen Yrjö on puoskarin näköinen, niin annetaan se laukku sille. Ja niin minusta tuli lääkintämies.
Rupesin sitä lääkintälaukkua tarkastamaan. Siellä oli sidetarpeita, saksia, pinsettejä ja kaikkia. Lääkkeitä oli vain yksi purkki, jossa luki Luminaalia. Se oli täynnä tabletteja, joista en tiennyt, mitä ne olivat. Mutta ajattelin, että kun kerran olen lääkintämies, niin tottakai minun pitää lääkkeitä antaa.
Rupesin jakamaan Luminaali-tabletteja niille sairaille, jotka tulivat; kellä oli hammassärkyä, kellä mahatautia ja joku muuten vähän pinnarityyppi. Annoin aina tabletteja 5-6 kpl. Ja miehet paranivat, kertakaikkiaan. Joka ikinen mies tuli terveeksi. Eivätkä ne enää menneet jsp:lle, vaan sanoivat, että mennään sinne puoskari Yrjön tykö, että sillä on lääkkeet, jolla paranee. "
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin