Aamulehden ex-päätoimittaja Matti Apunen jyrähti hiljan, että alkoholin käyttöä peitellään työpaikoilla. Mennä vuosina olemme olleet Apusen kanssa Aamulehden sivuilla kovasti erimielisiä useista asioista, mutta nyt taisi löytyä yksi yhteinen mielipide.
Heti perään pitää korostaa, että tulokulmani asiaan poikkeaa jaetusta mielipiteestä huolimatta Apusesta. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana Apusen intressit eivät taatusti ole ensisijaisesti humanistislähtöisiä. Itse taas ammennan näkemykseni tässä asiassa ennen muuta inhimillisen kärsimyksen ja pahoinvoinnin aineksista.
Alkoholi kuuluu niiden vaikeiden asioiden joukkoon, joista Suomessa vaietaan. Olen ajatellut "vaikenemisen" olevan jo kliseistä historian havinaa, mutta törmään siihen edelleen eri muodoissa lähes päivittäin. Kyse ei tietenkään ole kuin toisinaan alkoholista, mutta samaan laariin menevät työpaikkakiusaaminen, sosiaaliset lähisuhteet, perhe-elämän ongelmat ja monet muut asiat. Niistä me suomalaiset totisesti osaamme vaieta, mutta ennen muuta näytellä ikävät asiat pois arjesta.
Työpaikoilla elääkin rinnan julkilausuttu "virallinen" työkulttuuri ja toisaalta vaikenemisen muurin takana piilotteleva epävirallinen kulttuuri - "kaikki on iloisesti ja hyvin" -näyttelemisen kulttuuri. Jälkimmäisestä ei puhuta tai pukahdeta. Se on suomalaisen työkulttuurin varjotodellisuus, kollektiivinen näytelmä, jossa kaikki pysyvät tiukasti omissa rooleissaan.
Tuotamme tällä käyttäytymisellä kasaantuvia ongelmavyyhtejä. Vaikenemme asiat pois, kunnes ongelman koko on liian valtava. Valtavat ongelmat eivät purkaudu enää puhumalla, vaan edessä on aina isoja toimia: alkoholismin hoito ja työsuojeluviranomaisten puuttuminen sekä lukusille ihmisille surua, tuskaa ja pahaa mieltä.
Olemme kansanluonteeltamme mahdollisimman vaikea maaperä varhaiselle puuttumiselle. Vaikenemme sujuvasti kahdella kielellä ja annamme ongelmien kasvaa ja kasvaa, vaikka ennalta ehkäisevä ajattelu olisi lähes aina kaikkien etujen mukaista.
Suosituksena 41 Shots (American Skin). Springsteenin kannanotto Trayvon Martinin murhaan. Alun perin kirjoitettu Amadou Diallon ampumisen jälkeen vuonna 2000. Poliisi ampui tuolloin aseettomaan koulupoikaan 41 luotia, kun tämä kaivoi henkaria käskystä esiin. Ei tuomioita, itsepuolustusta. 41 luotia.
Kirjoitettaessa soi 41 Shots
12 kommenttia
Anonyymi
30.3.2012 18:38
"Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana Apusen intressit eivät taatusti ole ensisijaisesti humanistislähtöisiä."
Lopetin lukemisen tähän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Toni
31.3.2012 00:17
Joo, kuluttaa kyllä osaamme, mutta tuo kunnollinen vastuunottaminen tuottaa vaikeuksia. Kun kaikki köyhätkin elää yli tai rajoilla varojensa, on vaikeuskierre valmis. Pätee alkoholiinkin ja mikään riippuvuus ei ole kaunista katottavaa sivusta eikä loppupeleissä hyväksi itse riippuvuutensa toteuttajallekaan. Todellakin me tarvitsisimme kouluaineeksi jonkun sellaisen aineen jossa käsitellään esim. rahankulutusta ja riippuvuuksia & tulevat sukupolvet olisivat ehkä hitusen viisaampia !?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.3.2012 07:51
Suosittelen avoimmuutta vaikka se ei useinkaan saa positiivista vastaanottoa esim. työpaikoilla. Itse en muutaman burn-outin kokeneena enää jaksa tai halua piilotella ongelmia tai taustojani vaan ilmoitan ne tosiasioina jos siihen on tarvetta. Jos se on jollekulle ongelma niin olkoot.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.3.2012 09:23
Onhan se ainakin osittain "kodin perintöä", miten siellä on opittu vaikeahkot asiat hoitamaan. Onko asioista keskusteltu vai onko ne lakaistu vain maton alle ja todettu, että meidän perheessä ei ole ongelmia. Ja sitten toisaalta ihmiset ovat persooniltaan hyvin erilaisia. Toiset ovat ekstroverttejä ja toiset introverttejä. Jokainen voi itse määritellä ne omat rajansa, paljonko haluaa puhua omista henk. koht. asioistaan. Sekin on ihan OK. Ja sitä paitsi ihmisiin voi ylipäätään olla hyvin vaikea luottaa, kenen kanssa voi puhua mistäkin. Ettei sitten ala tulla puukkoa selkään heti kun selkänsä kääntää.
Tiettyihin ongelmakenttiin voi liittyä paljon häpeää yms. kipeitä juttuja. Siksi niistä voi olla hyvin vaikeaa puhua avoimesti.
Työpaikoilla voi olla tosi vaikeeta puuttua havaittuihin ongelmakohtiin. Olen saanut tämän itse karvaasti kokea!! Hierarkiat ja valta-asetelmat estävät tämän. Sit jos se organisaatiokulttuuri ei ylipäätään ole sellainen, että asioista saa ja on lupa puhua, niin voi voi, huonostihan siinä käy alamaisille maanmatosille. Mä erehdyin puhumaan oman esimieheni kanssa (n.60 v talouspäällikkönainen) joistakin epäkohdista ja ihmisten pahoinvoinnista. Vaan kuinkas sitten kävikään. Minut leimattiin valittajaksi ja vaikeaksi ihmiseksi. Lopulta tilanne meni siihen, että esimieheni kutsui minut huoneeseensa ja purki työsopimukseni koeaikana ja ilmoitti perusteeksi, koska minulla oli tämä VIIHTYMISONGELMA. Tää oli semmonen työpaikka, jossa oli hyvin tiukka vastakkainasettelu, ketkä ovat työnantajan edustajia ja ketkä meistä niitä maanmatosia työntekijöitä.
Vastaa kommenttiinSuomessa on vieläkin tätä pelolla johtamista, Management by Perkele- kulttuuria. Sit hierarkioissa korkeemmalla olevilla voi olla pelko perseessä siitä omasta pallistaan ja asemastaan. Siitä voi sit seurata tuollaista hieman epätervettä käyttäytymistä ja alamaisten kohtelua. En ylipäätää ymmärrä enää 2000-luvulla, miks pitää puhua jostain helvetin alaisista ja tehdä sitä keinotekoista vastakkainasettelua. Ei se aikakaan edistä hyvinvointia, viihtymistä ja jaksamista työpaikoilla. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
31.3.2012 16:17
Kommenttina ainoastaan tuohon suositukseen, "41 shots" on valitettavasti kirjoitettu kuvitellen että nuo luodit on ammuttu lähinnä huvikseen. Brucelle se on myöhäistä, mutta dosentin soisi tutustuvan väkivaltatilanteiden dynamiikkaan ja siihen miten pelon aikaansaama kemikaalicocktail vaikuttaa meihin jokaiseen - myös poliiseihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.4.2012 14:30
The officers claimed that they loudly identified themselves as NYPD officers and that Diallo ran up the outside steps toward his apartment house doorway at their approach, ignoring their orders to stop and "show his hands". The porch lightbulb was out and Diallo was backlit by the inside vestibule light, showing only a silhouette. Diallo then reached into his jacket and withdrew his wallet. Seeing the suspect holding a small square object, Carroll yelled "Gun!" to alert his colleagues. Believing Diallo had aimed a gun at them at close range, the officers opened fire on Diallo. During the shooting, lead officer McMellon tripped backward off the front stairs, causing the other officers to believe he had been shot.
The four officers fired over one hundred shots, hitting Diallo forty-one times. The post-shooting investigation found no weapons on Diallo's body; the item he had pulled out of his jacket was not a gun, but a rectangular black wallet. The internal NYPD investigation ruled the officers had acted within policy, based on what a reasonable police officer would have done in the same circumstances with the information they had. The Diallo shooting led to a review of police training policy and the use of full metal jacket (FMJ) bullets.
On March 25, a Bronx grand jury indicted the officers on charges of second-degree murder and reckless endangerment. On December 16 a New York appellate court ordered a change of venue to Albany, New York, stating that pretrial publicity had made a fair trial in New York City impossible. On February 25, 2000, after two days of deliberations, a mixed-race jury in Albany acquitted the officers of all charges
(Source http://en.wikipedia.org/wiki/Amadou_Diallo_shooting)
Pelon dynamiikkaa ampua 41 osumaa aseettomaan ja satoja kaikkiaan. Sama koskee varmaan Treyvon Martinia, vaikka häntä ammuttiin vain muutaman kerran. Springsteen lausui ääneen sen jo ajoissa ja dosentti osuvasti tuossa tekstissä- Jos olet värillinen Yhdysvalloissa: You can get killed just livin'n in your American Skin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.4.2012 15:00
Pakko sanoa, että tuon kommentin kirjoittaja ei toisiaan itse ymmärrä väkivaltatilanteiden dynamiikkaa. Jos joku yleistettävä dynamiikka olisi olemassa, poliisin pitäisi ampua pelokkaana jokaisessa tilanteessa ihmisiä jauhelihaksi. Entäs niiden pelko, joita ammutaan asettomana? Miksei sama toistu muualla kuin Yhdysvalloissa? Eikö pelko ole evoluution tuottama melko universaalia tunne, ei kansallisesti määrittynyt. 41 osumaa - 41 shots on hieno kannanotto järjettömään väkivallantekoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.4.2012 16:01
Organisaatiokäyttäytymisen puolella puhutaan jäävuoriteoriasta tai -mallista. Jäävuoren vedenpinnan yläpuoliseen eli viralliseen organisaatioon kuuluvat organisaation missio, päämäärät, tavoitteet julkistetut arvot, toimintasuunnitelmat, toimintaperiaatteet, tuottavuuden mittaus ja muut taloudelliset mittarit, virallinen rakenne, hierarkiat, toimivalta, toimenkuvat, tiedotuskanavat ja organisaatiokulttuuri
Jäävuoren vedenpinnan alapuoliseen osaan eli epäviralliseen organisaatioon kuuluvat erilaiset persoonallisuudet, yksilölliset tavoitteet, henkilökohtaiset tarpeet, käyttäytymisen motiivit arvot, asenteet erot havaitsemisessa, vaikutusvalta, "puskaradio", ryhmänormit, alaryhmät ja alakulttuurit.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.4.2012 07:12
No ei kai sitä nyt voi odottaa kansakunnalta, että osaisimme puhua toistemme kanssa ja olla rakentavasti vuorovaikutteisia. Vastahan olemme pudonneet puusta alas.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.4.2012 15:38
Tuosta puhumisesta tai puhumattomuudesta noin yleisellä tasolla. Siis laajemmin vuorovaikutustaidoista kommentoisin, että sitä voi jokainen pysähtyä pohtimaan, miten itse käyttäytyy vuorovaikutustilanteessa toisen henkilön kanssa. olen törmännyt usein myös sellaisiin tilanteisiin, joissa "vastapuolella" on suunnaton tarve alkaa ensimmäisenä vakuuttaa suureen ääneen omaa erinomaisuuttaan, osaamistaan ym.
Oma reaktioni siinä vaihessa on, että alan välittömästi "näkemään punaista" ja minun ei tee mieli keskustellä tuollaisen henkilön kanssa lainkaan yhtään mitään, vaan poistua paikalta mahdollisimman pikaisesti, jos se vain suinkin on mahdollista tilanteen luonteesta riippuen.
Kyllä meillä on myös sellaista haastetta noissa vuorovaikutustilanteessa, että emme yksinkertaisesti pysty/osaa/kykene/halua pysähtyä kuuntelemaan, mitä toisella mahdollisesti voisi olla sanottavaa. Kun on niin hirveä tarve korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ehkä se on tämä yleinen ilmapiiri ja kilpailuhenkisyys ym. mikä vaikuttaa tähänkin asiaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.4.2012 17:44
Ei liity tähän aiheeseen, mutta hyvä esiintyminen Mikolla perjantaina A-Studio Streamissa. Puhut asiaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.4.2012 13:05
Mistä ..keleestä tämä "seppo" tietää kenenkin tulokulman.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin