Moni pystyy vaivatta jättämään puolison tai muun perheenjäsenen pyynnöt ja kehotukset huomiotta. Yhtä helppoa on olla sokea muiden ihmisten sanattomille viesteille. Mutta: harvempi kykenee suodattamaan systemaattisesti pois sitä, mitä näkee joka päivä vuosien ajan suoraan silmiensä edessä. Tämä erityiskyky löytyy joidenkin puolueiden poliitikoilta ja lisäksi merkittävältä joukolta opettajia.
Aioin ensin otsikoksi ”Mitä välitunnilla oikeasti tapahtuu?” mutta luovuin siitä, sillä se ei kuvaa riittävän tarkasti kouluelämän hienovaraisuutta. Kutkuttavin ja haastavin tapahtumapaikka oppilaiden väliselle julmuudelle on opettajan silmien alla, kesken tunnin tai muuten valvotussa tilanteessa. Lopulta aika harva kiusaaja on niin tyhmä, että sijoittaa vallankäyttönsä tärkeimmät hetket välitunnilla tapahtuvaan kahakkaan: siitähän jää kiinni.
Yhdessä Kyky-seminaarin (http://www.syl.fi/opiskelukyky/) esityksistä todettiin, että yksi keskeinen stressiä lievittävä ja opiskelukykyä ylläpitävä tekijä on kokemus oikeudenmukaisuudesta. Ei siis mikään ihme, jos nuorten stressitasot ovat koholla: olemalla äänekäs saat koulussa helposti rangaistuksen, olemalla hiljaa et saa oikeutta (koska ”kukaan ei ole nähnyt mitään” eli opettaja katsoi muualle ja oppilaat välttävät mieluummin vasikointia kuin väkivaltaa).
Paras kuulemani esimerkki läsnäolosta: oppilaiden, pulpettien ja tuolien lisäksi luokasta oli saatu kuljetettua ulos opettajanpöytä, johon opettaja oli alun perin nojannut, ennen kuin opettaja itse huomasi mitään. Samalla logiikalla näkemättä jäävät lyönnit, potkut, nolaamiset, kampitukset, viinapullot, veitset, viiltävät solvaukset ja niittipyssyllä ampuminen.
Hyvät uutiset: nämä eivät ole yhden ihmisen kokemuksia.
Huonot uutiset: ne ovat tuhansien kokemuksia.
Mitä sinä näit?
4 kommenttia
Anonyymi
1.12.2009 09:57
Tai sillä tavalla että provosoi ja ärsyttää ryhmässä tyyppiä, joka puolustautuu. Kantelet sitten siitä tinttaamisesta opettajalle.
Vastaa kommenttiinEnnen koulussa toimi jotenkin kunniakäsitys paremmin, jos kiusasit ja toinen puolustautui, ei siitä opettajalle kanneltu.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
2.12.2009 13:35
Ehkä pahinta henkistä väkivaltaa on pysyvän haukkumanimen käyttöönottaminen. Koulujen sääntöihin tulisi kirjata oikeus omaan nimeen.
Esimerkkejä tulee omilta kouluajoiltani monia, Haisunäätä, Nauta, Lauta. Kevyimpiä olivat sukunimiväännökset.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.12.2009 16:40
Yleensä kiusatun ääni vaiennetaan sarkastisella inversiolla, eli mitätöidään koko tapahtuma. Ulkopuolisten syrjäytyneiden erilaisuuden ilmentymistä vedetään dramatiikkaa, kunnes siitä pinttyy tapa ja suuri leima. Asioita ei koskaan nosteta pöydälle vaan niiden annetaan kyteä pinnan alla hiljaisella grillauksella.
Pahinta on, ettei mistään asioista voida keskustella vakavalla naamalla luokan kesken. Opettajalla on harvoin auktoriteettia tehdä asioille mitään, ja joskus ryhmäpaineesta hänkin menee mukaan kiusaamiseen.
Tämä on nyt tätä joka päiväistä läpäläpäpaskaa joka paikassa jokaiselle ihmiselle. Suvaitsevaisuutta tulisi opettaa, mutta miten?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jussi Rauvola
22.12.2009 01:36
Niin, miten?
Tähänastisessa elämässäni olen huomannut, että paras tapa kitkeä konfliktit on saada osapuolet vuorovaikutukseen keskenään. Onhan epä- ja ennakkoluulo aika inhimillistä ja alkujaan varmaan selviytymiseen tähtäävää. Kun luottamus lisääntyy, hylkiminen vähenee?
Sitten olen kuullut ihan käyttökelpoiselta vaikuttavasta metodista nimeltään KiVa Koulu. http://www.kivakoulu.fi/
Videoiden kohderyhmäikäisten silminnäkijöiden keskustelusta (http://demi.fi/sfSimpleForum/topic/id/274818/title/kiva-koulun-sivujen-videot-dddddddddd) päätellen kaikki materiaalit ei ole pelkästään rautaa, mutta metodi itsessään on juuri sitä mitä pitääkin: sivustakatsojien tietoisuuden lisäämistä.
Sillä saralla voisi olla potentiaalia myös kansallisessa ja kansainvälisessä politiikassa ja konflikteissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin