Virtuaali-Erkki

Printtasin viereeni akateemisen tutkaparini Hoikkalan kolumnin vuodelta 2008. Tekstin otsikko on: Kätevä Erkki. Tommi kertoo kolumnissa haluavansa olla "tavallinen suomalainen mies, jonka itsestään selviin valmiuksiin kuuluu milloin vain minkä tahansa pytingin rakentaminen ja pystyttäminen".

Kyse on siis kaihosta vanhempien sukupolvien analogisiin kädentaitoihin - kyvystä byggailla kaikkea pientä ja vähän isompaakin. Tommin tapauksessa kyse oli ennen kaikkea pihavajasta, jonka kanssa hän kohelsi ja sääteli menemään sekä yksin että minun avustamana, minun ansiokkaasti häiriten rakennusprojektia. Pihavaja kyllä nousi harjakorkeuteen, mutta taitaa ainakin osin olla vieläkin vaiheessa.

Nyt on Virtuaali-Erkin aika ja vuoro. Minä en kummemmin haikaile aiempien polvien analogisia kädentaitoja. Jos tulee tarve, faijani omaa suurmestari Dremel-Erkin kyvyt. Se on arvonimi, jonka Hoikkala on antanut yli 50-vuotiaille, jotka ihan oikeasti osaavat nikkaroida lähes kaikkea.

Niin, soitan siis faijan apuun ja homma hoituu. Oma kaihoni liittyy informaatioteknologiaan ja sen sovellusten hyödyntämiseen. Siksi haluaisin olla teknokompetensseiltani tavallinen suomalainen Virtuaali-Erkki. Sellainen mies, joka saa TV:n päälle ilman kolmea kaukosäädintä ja kymmenen johonkin muuhun tarkoitukseen suunnitellun nappulan painamista.

Virtuaali-Erkki on jamppa tai mimmi, jonka itsestään selviin valmiuksiin kuuluu kaikkien nykyteknologisten härvelien toimintaan saattaminen käden käänteessä. Tämä Erkki on uuden ajan ihminen, joka osaa virittää uuden laajakuvatelevision alle kolmessa minuutissa käyttökuntoon. Vieläpä niin, että siihen on liitettynä digiboksi, DVD-laite ja vanha VHS-systeemi. Myös kaukosäädin toimii siten, ettei aina telkkarin avaamisen jälkeen tarvitse mennä jotain kotikutoista kiertotietä katsomaan itse ohjelmia.

Eki hanskaa myös kännykkäteknologian. Hän ei uuden Sonyn puhelimen saatuaan heitä outoja heijastimia muistuttavia esineitä roskiin, vaan ymmärtää niiden olevan teknohärpäkkeitä, sellaisia, että kun laitat yhden autoon, vaihtaa puhelin autoon mennessä tiettyyn moodiin itsestään. Virtuaali-Erkki osaa myös asentaa wireless-modeemin (vai wifiksikö sitä nykyään kutsutaan) käyttöön. Tunnen omakohtaisesti yhden dosentin, joka on yrittänyt hommaa turhaan oman modeeminsa kanssa ainakin 10 kertaa. Ei se saatana vaan onnistu! Johto pitää tökätä aina koneen kylkeen.

Kannettavat ovat myös virtuaaliajan Erkin juttuja. Hän löytää kannettavalle tarkoitetun kaukosäätimen heti laitteen kyljestä, ei vasta viedessään konettaan tuhottavaksi. Kaiken maailman virustorjunnat ja muut päivitykset ovat Virtuaali-Erkille sormien napsautukseen vertautuva automaatio. Entäs erilaisten ohjelmien käyttö, kannettavan mahdolliset lisävarusteet ja hyvien (luvallisten) ilmaisohjelmien imurointi. Erkille ei käy niin, että koneella on lukuisia sellaisia ohjelmia imuroituna, jotka eivät ole koskaan edes-melkein-toimineet. Ainoastaan vieneet ihan "simona" levytilaa.

Erkki osaa myös navigoida liikenteessä sitä varten ihan varta vasten puhelimessa tai autossa olevalla laitteella. Hän ei yritä säätää navigaattoria 25 kertaa ja palaa pettyneenä toistuvasti printattuihin karttalehtisiin. Niiden kanssa pääsee perille, mutta hermo menee paperien lennellessä ympäri autoa.

Tiivistäen, haluaisin olla sellainen tavallinen suomalainen Virtuaali-Erkki, joka ei kaipaa jokaisen teknohäkkyrän hankittuaan henkilökohtaista asentajaa tekemään personoidut säädöt, joudu soittamaan kymmentä kertaa tekniseen tukeen ja lopulta tyydy käyttämään promillea laitteen ominaisuuksista.

En kuitenkaan ole muuta kuin Virtuaali-Erkkiyden prospekti. Kokelas, josta ei näytä tulevan teknoyhteiskunnan täysjäsentä tällä menolla koskaan. Niin epätoivoinen en vielä ole, että kääntäisin sisäisen minäni kaipauksen analogisiin käyttöliittymiin ja Kätevä-Erkkiyden sahanpuruisiin mielenmaisemiin.

Jatkan siis älypuhelimeni väärien objektien painelemista toivoen, että jonakin päivänä minäkin ymmärrän, mitä erilaisilla aplikaatioilla on tarkoitus tehdä. Siihen saakka olen väliinputoaja, Kätevä- ja Virtuaali-Erkkiyden varjoisessa välimaastossa elelevä suomalainen Kädetön-Erkki, ilman erityisiä menneen tai nykyisen vaatimia kädentaitoja.

Tätä kirjoittaessani päässä alkoi soida Dire Straitsin Money for nothing. Sitä täytyy siis suosittaa.

Kirjoitettaessa soi Dire Straits - Money for nothing