Heh, no ensinnäkin: olisiko joku voinut kertoa, että virallinen leffan esitysaika alkaa ja ensi-ilta on vasta ensi viikolla?! Olinkohan vähän kärsimätön? Eeeen kaaai?:)
Sisältää spoilereita, joten älä lue pidemmälle, jos et halua kuulla sanaakaan siitä, mistä tässä leffassa on kyse.
Nyt täytyy hehkuttaa: Black Swan oli aivan mieletön pakkaus!! En henkilökohtaisesti tunne ballerinoja, mutta onhan se aika rankan näköistä touhua ja alaansa rakastavat ovat kaikki enemmän tai vähemmän perfektionisteja. Mielikuvissani he ovat ylilaihoja, ylinotkeita, itsensä aina kontrolloivia yli-ihmisiä, ja näitä mielikuvia tämä elokuva kyllä vahvisti - mutta mikä on täydellisyyden hinta?
Täydellisyyden tavoittelu on siis pääteemana, ja sanomana on kai, että täydellinen on täydellinen vasta silloin kun siinä on mukana vähän huoletonta asennetta ja rentoutta (ts. perfektionistille mahdoton yhdistelmä). Kun ohjaaja sanoo, että pitäisi olla rennon ja huolettoman näköinen, niin onhan se sanomattakin selvää, että sitä ei voi saavuttaa hampaat irvessä.
Tunnelmakuvauksia:
- Vaaleanpunainen prinsessahuone, jossa kasoittain pehmoisia tyynyjä ja pörröisiä pehmoleluja sekä Joutsenlampea soittava korurasia.
- Kontrolloiva ex-ballerina-äitihirviö, joka elää omaa unelmaansa lapsensa kautta.
- Lääppivä, ällö ja tanssijoitaan monella tavalla hyväksi käyttävä, mutta neroksi leimattu miespomo.
- Seksuaalisuus ja sen käyttäminen voimavarana, ja miten vaikeaa se voi olla sellaiselle, joka ei uskalla tuntea ns. "kiellettyjä" tunteita, koska pelkää kontrollin menettämistä
- Katsojassa fyysistä pahoinvointia ja kipua herättäviä kohtauksia (ihon repimistä, kynsien halkeamisia, ihon rikkoontumista, raajojen luonnotonta venymistä, laihuutta, oksentamista, hikeä, verta), ja tämä siis aivan eri tavalla kuin kauhuelokuvissa: tämä tuntui aidolta!
- Tanssijan tuska ja intohimo...
- Hyytävän hieno ja juuri oikein ajoitettu efektien käyttö, erityisesti loppupuolella... huih!:/
- Psykoosiin vajoaminen ja sitä seuraava todellisuuden ja mielikuvituksen rajojen hämärtyminen...
Se tunne, kun huomaa järjen lähteneen ulos ulapalle soutelemaan.
Ja se musiikki! Oijoijoijoijoi! Upean klassista ja törkean dramaattista settiä! Minulla ei ole koskaan mennyt vilunväreitä näin paljon missään muussa elokuvassa.. Kämmenet olivat hikisen nihkeät elokuvan loputtua, silmät teelautasen kokoiset...
Jos Natalie Portman ei saa tästä Oscaria, on vaikea tietää, miten kukaan voisi vetää pääroolin vielä paremmin. Vielä paremmin. Vielä paremmin. Uudestaan!
