Tammikuun leffat: Vares Pahan suudelma & Hereafter

Kävin katsomassa Vareksen itselleni täysin uudessa paikassa, nimittäin Oulun leffateatterissa! Perheen kanssa tuli mentyä ja oli oikein mukavaa.

Mitä itse leffaan tuli, niin se oli mielestäni aika tavallinen suomalainen elokuva. Ei huono, mutta ei mitenkään erityisen hyvä tai mieleenpainuva. (Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että siedän huonosti myös suomalaisia tv-sarjoja..) Leffa piti kuitenkin nähdä, koska siinä on kuvausympäristönä oma rakas kotikaupunki, Turku! Metsästin kankaalta tuttuja paikkoja ja tuttuja kasvoja, koska extroina on ollut suuri lauma turkulaisia:)

Nyt kun tarkemmin mietin asiaa, niin olihan se juoni kuitenkin aika hyvä: sai aika loppuun asti arvailla kuka oli murhaaja, tosin loppuratkaisun jälkeen tarina vähän lässähti... Uusi Jussi Vares (Antti Reini) oli mielestäni rooliinsa ihan sopiva, mutta ystäväni mielestä Antti Reini on liian renttucharmikas ollakseen aito Vares:) Makuasioita kai, mutta en ole lukenut kirjoja, joten minulla ei ole omaa mielikuvaa "aidosta" Jussi Vareksesta.

Matt Damonin tähdittämän Hereafter-leffan kävin katsomassa hetken mielijohteesta täällä Turussa ja onnistuin houkuttelemaan mukaan ystävänikin. Ajattelin, että Clint Eastwood yhdessä Matt Damonin kanssa voisivat saada aikaan jotakin mielenkiintoista, mutta jokin siinä tarinankerronnassa kyllä tökki..

Juoni perustuu kolmen ihmisen kokemuksiin kuolemasta ja elokuvan loppua kohden henkilöiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Ei niin ennalta-arvattava kuin moni muu leffa, mutta täytyy sanoa, että odotin kyllä enemmän Clintiltä...

Traumaattisinta ja pelottavinta tässä leffassa oli tsunamikuvaukset. Niistä tuli todella kamala olo:/ Lisäksi ihmettelen sitä, ettei Finnkino ollut (siis onneksi) keksinyt tälle elokuvalle mitään typerää suomenkielistä nimekettä!:)

Kirjoitettaessa soi Carl Orff: Carmina Burana