Lähtö lähenee...

Huomenna on viimeinen päiväni töissä. Lähes neljä vuotta on nyt takana... Noihin vuosiin on sisältynyt paljon hyvää mutta ei tarpeeksi, että olisin enää ollut valmis jatkamaan kyseisessä paikassa. Vaakakupissa painoi niin paljon enemmän kuitenkin huonot kuin hyvät asiat.

Jään kaipaamaan lapsia ja heidän perheitään. Toisista on tullut läheisempi kuin toisista mutta kaikki ne kääpiöt ovat omalla tavallaa minulle rakkaita ja kaipaan heitä jo valmiiksi. Jään myös kaipaamaan jokapäiväisiä keskusteluja työkaverini kanssa, josta on vuosien saatossa muodostunut hyvä ystäväni. Se, mitä en jää kaipaaman on kaaos, jatkuva kiirehdintä, ammattimaisen keskustelun puute, toisten ihmisten vähättely/aliarviointi/arvostelu, paskan puhuminen jne.

Olen nyt viimeiset kaksi päivää miettinyt, pitäisikö viimeisen työpäivän kunniaksi puhua suu puhtaaksi ja samalla oikaista pari "väärinkäsitystä". Työpaikkani vaihdolla ei ensinnäkään ollut mitään tekemistä maantieteellisten asioiden kanssa, vaan eniten siihen vaikutti erittäin huono johtajuus ja huonosti organisoidut työskentelyolosuhteet. Minä en myöskään koskaan ole luvannut olla hautaan asti kyseisessä paikassa töissä, joten sellaista on turha puhua muille totuutena. Ja minulla ei ole mitään velvollisuutta olla kahta viikkoa pidempään töissä irtisanomisen jälkeen, laki sanoo niin.

Tiedän, että jos huomenna oikeasti avaan suuni, niin jäljelle jäävät ihmiset saattavat saada melkoisen paskaryöpyn niskaansa lähtöni jälkeen. Minullahan ei sinäänsä ole enää mitään menetettävää mutta muiden puolesta täytyy vielä miettiä. Silti, mieli tekisi kyllä...