Mulla on polkupyörä, joka on ihan paska. Huonoista huonoin maastopyörän irvikuva vuosien takaa. Sillä on tosi raskas polkea ja muutenkin se on… no paska. Siitä huolimatta hinkutan sillä päivittäin duuniin ja olen ihan kiitollinen siitä paskasta. Pyöräily on nopeaa ja on mukava aamulla vähän haukata happea. Ja siihen liittyy tietynlainen vapauden tunne. Saa olla omien ajatusten kanssa ja huudattaa musiikkia täysillä, eikä tarvitse välittää kanssamatkustajista, ei olla riippuvainen aikatauluista…
No mitä se paska tekee tänään. Menee rikki, kumi puhki: poksis! Ja loppumatka taluttaen kotiin. Suututti niin vietävästi että olisi tehnyt mieli paiskata Töölönlahteen koko paska. Mutta tossa se nyt nököttää ikkunan alla takapihalla. Varmaan niin kauan kunnes ostan kokonaan uuden pyörän. Ei huvita alkaa opettelemaan kumin paikkausta.
Vapauteni on riistetty! 🙁