Ilmiöt

Helsingin Sanomat uutisoi tänään tutkimuksesta, jossa yliopisto-opiskelijoiden alkoholinkäytön kerrotaan lisääntyneen vuosien 2004 ja 2008 välillä. Rankimmin dokaavat tutkimuksen mukaan taideaineiden opiskelijat, vähiten kuppi taas maistuu lääkisläisille.

Itselläni on kokemusta muutamistakin eri alojen opiskelijoiden pippaloista. Tässä poikkitieteellinen raporttini.

Olen samaa mieltä tutkimuksen kanssa lääketieteen opiskelijoista. Viimeisin kokemukseni heidän juhlistaan on tammikuun lopulta, kun Apollo täyttyi ”Lääkärileikkeihin” osallistujista. Vaikka nimi johdatteleekin mielikuvaan joukko-orgioista, meno oli melko asiallista ja suurin osa ihmisistä keskittyi fiilistelemään illan esiintyjää 22 Pistepirkkoa. Kuulemani mukaan lääkisläiset järjestävät suhteellisen harvoin isoja bileitä muihin tiedekuntiin verrattuna.

Oman rakkaan tiedekuntani (mmtdk) pippaloita leimaa mielestäni suomalaiskansallinen pelti kiinni-mentaliteetti. Reippaassa talonpoikaishengessä monet juhlat tuntuvat päättyvän ennen kuin ehtivät alkaakaan, kiitos osallistujien hyvän nestetankkauksen. Näihin bileisiin ei siis kannata mennä liian myöhään, muuten saattaa missata koko menon. Eläinlääkiksen kanssa toteutettuja juhlia meillä hehkutetaan, pääasiallisesti eläinlääkiksen tyttöjen takia.

Oikeustieteellisen tiedekunnan bilessä olen käynyt vain kerran. Teemana oli lentokenttä, ja ohjelmanumeroista muistan vain puolialastomat miehet ja kermavaahdon. Voin hyvin kuvitella nämä opiskelijat myöhemmin Kallen ja Apollon kantiksina.

Teekkareiden juhliin en ole vieläkään uskaltautunut, vaikka useamman kerran olenkin suunnitellut meneväni. Teekkarit ovat tunnettuja omintakeisesta (ja kosteasta) biletyksestään. Juhlien yleisluonnetta kuvaa luullakseni hyvin KKK-bileiden kutsu. Kaksi K:ta tarkoittivat karvoja ja kermavaahtoa, kolmannen merkitys oli muistaakseni kesä tai kossu.

Kauppakorkeakoulu on opiskelijabileiden mekka. Kemuja on joka lähtöön, ja niitä järjestetään usein. Pelti kiinni-mentaliteettia löytyy myös kauppislaisten juhlista. Toisin kuin maa-metsiksen opiskelijat, kauppilaiset jaksavat bilettää huomattavan pitkään. Vaikka kuppia otetaan reilusti, meno pyritään naamioimaan tyylikkääksi hienoilla puitteilla (kulissit rapistuvat yleensä siinä vaiheessa kun pöydillä tanssi tai oksentelu alkaa).

Itselläni ei ole kokemusta taideopiskelijoiden kemuista, mutta sen osaan sanoa, että Aalto-yliopisto alkaa varmasti tuottaa merkittäviä innovaatioita lähivuosina. Sillä parhaat ideathan syntyvät tuopin ääressä istuessa. Ja siitä näillä opiskelijoilla on totisesti kokemusta.

Ruotsin tuleva kuningatar Victoria on pyytänyt Lundin seurakunnan piispa Antje Jackelenia olemaan yksi hänen vihkipapeistaan. Kerron tästä, koska Antje on nainen. Suomessa ei ole koskaan ollut naispiispaa, mutta meillä onkin jotakin mitä naapurimaassa ei ole. Meillä on seurakunta, josta viime vuoden aikana lähti melkein 600 henkilöä, vaikka normaalisti lähtijöitä on vain 100-150 (HS 6.1.2010).

Imatran seurakunnan joukkopaon syy on kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, joka viime vuonna vaihtoi sukupuoltaan miehestä naiseksi. Olli-Veikko Aalto oli viidenkymmenen vuoden ajan nainen miehen ruumiissa. Kolme vuotta sitten Aalto ei enää jaksanut. Hän kävi lääkärillä ja hänet todettiin transsukupuoliseksi. Aiemmin luultiin, että transsukupuolisuus on korvien välissä oleva ongelma, mutta nyt on saatu viitteitä, että kyseessä on biologinen ilmiö. Transsukupuolisten aivoista on todettu eroja tavanomaisemmin sukupuolittuneisiin saman kromosomaalisen sukupuolen edustajiin.

Olen kerran tavannut Marja-Sisko Aallon. Hän totesi tuolloin, että hän kertoo ongelmastaan julkisesti auttaakseen muita. Hienoa minun mielestäni, mutta ei kaikkien. Monet Imatran kirkkovaltuutetut vastustivat Aallon paluuta töihin. Aalto tietää tämän ja onkin pyytänyt, että hän saisi siirron minne tahansa muualle Suomeen. Siihen kirkko ei suostu, koska toivotaan, että Marja-Sisko itse tajuaisi erota virastaan. Toivon, että Imatran seurakunnasta lähtisi loputkin, kaikki hieman yli 23 000 henkilöä, mielenosoitukseksi Marja-Siskon puolesta. He voisivat ilmoittaa, että tulevat takaisin seurakuntaan, kunhan Aallon syrjiminen loppuu. Paras tapa osoittaa mieltään kirkkoa vastaan on erota siitä.

”Toivon, että kun aika kuluu, he huomaavat, ettei maa revennytkään kirkon alta”, Aalto sanoi viime marraskuussa ensimmäisessä jumalanpalveluksessaan leikkauksensa jälkeen.

Minä toivon, että kun aikaa kuluu, ihmisten asenteet muuttuisivat suvaitsevimmiksi ja, että Marja-Sisko Aallosta tulisi Suomen ensimmäinen naispiispa.