Ammatti: bloggaaja

Viime kesän loikoilin työttömänä kokeillen eri keinoja viettää muutama kuukausi tekemättä mitään. Joku kysyi, olenko kesätöissä. "En tee mitään. Eiku kyllähän mä bloggaan", vastasin. Kysyjää kiinnosti normaaliin tapaan palkka ja se, voiko bloggaamista laskea työksi ollenkaan. "Oikea" työ tarkoitti kysyjän mielestä puiden kaatoa Siperiassa tai graniitin louhintaa syysmyrskyssä. Keskustelukumppani kysyi, pidänkö itse bloggaamista oikeana työnä. Työn ja ammatin määritelmään ilmeisesti kuuluu, että sen tekeminen pitää olla vastenmielistä ja ikävää, mitä bloggaaminen ei (aina) ole.

Ennätyslottopotista haaveillessaan moni lisää, ettei kyllä lopettaisi töitä, vaikka voitto paukkuisi. Mutta ikävä duuni nykyisessä firmassa saisi jäädä, harrastuksesta voisi ottaa osa-aikahomman. Räpeltelisi päivässä pari tuntia joustinneulesukkia tai valokuvaisi telkkiä lehtiin. Rahaa saavat bloggaajat ovat lottovoittajia. Turun Sanomissa (?) kerrottiin juuri More to love -blogin* toisen kirjoittajan lopettaneen päivähommansa, hänestä tuli kokopäiväinen bloggaaja ja media/blogipersoona.

Blogiansiot ovat varjeltuja salaisuuksia. Ruotsin puolelta on kuulunut huikeita juoruja bloggaajien ansioista, mutta Suomessa yksikään toimittaja ei ole suomalaiseen tapaan uskaltanut kysyä, eivätkä bloggaajat uskaltaneet kertoa. Yritykset, kuten Indiedays ja Maikkari, ovat ottaneet bloggaajia suojiinsa ja maksavat näille liksaa. Normaali bloggaaja on tietämätön, miten voisi kääriä rahat itse. Yritykset tekevät varmasti oikein maukkaan tilin tietämättömyydellä, laiskuudella ja taloudellisella turvattomuudella.

Bloggaaminen on rankkaa työtä, suomalaiset aktiivit ovat kertoneet. He puskevat päivittäin ulos materiaalia pelko perseessä; väheneekö lukijamäärä, ärsytänkö jotain, kiinnostaako ketään. Lukijoiden mielestä bloggaajien raha on helppoa, mikäs siinä räpsiessä pari valokuvaa kuvatekstien kera. Blogiin menee, aihepiiristä riippuen, aikaa puolesta tunnista muutamiin tunteihin. Kahdeksan tunnin blogipäivää tuskin tekee kuin paatunein perfektionisti ja himophotoshoppaaja.

En ole koskaan blogannut päivittäin, mutta jo päivittäinen irkkaaminen ja foorumeiden selailu on monina päivinä ylitsepääsemätöntä. Ei jaksa, ei huvita, onneksi ei ole pakko ja voi suunnata mielenkiintonsa muualle "pettämättä" ketään. Rahaa tahkovalta bloggaajalta odotetaan bussikuskin täsmällisyyttä ja vedetään herneet nenään, jos kommenttiin ei ole tullut vastausta parissa tunnissa. Kuolisin stressiin kokopäiväbloggaajana.

* bloggaajat kävivät "oikeassa" duunipaikassani, ja jos uskoisin positiivisiin energioihin ja muuhun aurinkoisiin juttuihin, sanoisin että paikka oikein tulvi niitä.