On the Rocks täyttää 10 vuotta elokuussa. Virallinen synttäripäivä on tiistai 2.8., jolloin kutsuvierasjuhlassa soittaa Rocksissa eniten keikkaillut yhtye Hemma Beast. Synttäreitä juhlitaan koko viikko, muun muassa torstaina Happoradion tahtiin.
OTR:han muuten valittiin Cityn parhaaksi baariksi 2011 ravintolaäänestyksessä. Ei siis ihme, että vuosia kertyy!
Edellisessä postauksessa kerroin haikailleeni uuden yökerhon/baarin perään. Nyt olen saanut kuulla, että Kamppiin on tulossa muutaman viikon sisään mielenkiintoinen uusi paikka.
Paikasta on ravintolapäälikön mukaan tulossa kevyesti Hooters-tyylinen, mutta ei missään nimessä tissibaari. Ja miten se ilmenee? Ainakin niin, että paikassa on pelkästään daameja töissä!
Tuskin kuitenkaan samaan tyyliin kuin tässä klassikkovideossa.
Lisää seuraavassa Cityssä. ;)
Otsikon kysymys ei tällä kertaa koske eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa poliitikkoihin ja päättäjiin, vaan baarikäyttäytymistä.
Kävin viikolla haastattelemassa Kallesta eläkkeelle jäänyttä Antti-pokea (kts. postaukseni Viimeinen mohikaani), joka mainitsi kuinka nuoret aikuiset lobbaavat itseään nykyään pokeille saadakseen nopeammin kanta-asiakasetuja. Lobbaamisella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että jäädään jutustelemaan poken kanssa, jolloin naama jää paremmin muistiin. Ja positiivisen vaikutelman luomiseen ei välttämättä tarvita setelin sujauttamista.
Itse asiassa setelin sujauttamisella ei välttämättä aina päästä puusta pitkälle. Viime kuussa pääsin seuraamaan sivusta erästä tilannetta, jossa kaksi nuorta miestä koetti päästä baariin, jossa illan ikäraja oli pikkuisen enemmän kuin toisella kavereista oli ikää. Toinen kaivoi taskustaan viidenkymmenen euron setelin ja yritti päästä yhteisymmärrykseen. Ei onnistunut. Lopulta, hyvien perustelujen ansiosta poke jousti, ja pojat pääsivät juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää.
Lobbaamista on tullut itse harrastettua lähinnä puolivahingossa. Joskus kuvausiltoina on ollut hiljaisia hetkiä, ja olen päätynyt jutustelemaan ovimiehen kanssa.
Onko lobbaaminen sitten hyvä juttu? Tavallaan. Tuleehan siinä baarin ahkerin kävijäkunta henkilökunnalle tutuksi, ja uskoakseni se vähentää hankalia tilanteita, koska harvemmin kai kukaan alkaa tutulle rähisemään. Mitä mieltä olette?
City.fi:ssä voi taas äänestää parhaita ravintoloita. Kategorioista löytyy muun muassa paras bilepaikka, ruoka ja henkilökunta.
Onneksi äänestyksessä on useita kategorioita, koska tuntuu, että varsinkin yökerho- ja baaripuolella ongelmana on, ettei täydellistä yhdistelmää meinaa löytyä. Haluaisin löytää kantapaikan. Tai sellaisen yökerhon/baarin, jota voisin täydellä sydämellä sanoa kaupungin kiistatta parhaaksi.
Baareja ja yökerhoja on joka tarpeeseen, mutta en meinaa keksiä yhtä joka nousisi kaikilla ominaisuuksillaan muiden ylitse. Paikassa, jossa on parhaat bileet, on vähiten hyvännäköisiä heteromiehiä. Toisaalla on niitä komeita heteromiehiä, mutta siellä joutuu viikonloppuiltoina jonottamaan tiskillä harmillisen pitkään. Eräs paikka on mahtavan erilainen, mutta täysin toisella puolella kaupunkia, joten sinne tulee melko harvoin mentyä. Yksi baari taas on niin iso, ettei sinne huvita mennä, kun tietää paikan kumisevan tyhjyyttään vaikka paikalla olisi parisataa ihmistä. Ja toinen on niin suosittu (ja sopivan pieni), ettei sinne meinaa mahtua.
Yksi paikka on melkein ylitse muiden. Kesällä Kaivohuone on lähes täydellinen. Ainoan miinuksen tuo taksin huono saatavuus välillä klo 02-04. Syksyn alussa sitä kuitenkin aina toivoo, että olisi kääntänyt postinsa sinne, jotta olisi edes kerran ehtinyt katsoa tiliotetta.
Ruokaravintolapuolella tilanne ei ole aivan sama. Tuntuu, että on helpompi löytää sapuskapaikka, jossa toimii niin palvelu, itse ruoka kuin hinta-laatu-suhdekin. Helsingissä ehdottomia suosikkejani, joita uskaltaa huoletta suositella, ovat muun muassa Nolla, Sushibarit, Grotesk ja Bar Tapasta. Hieman kalliimmista paikoista huippuja omaan makuuni ovat esimerkiksi Olo ja Mecca.
Mikä juuri sinulle toimii? Nyt on aika puolustaa omia lemppariravintoloita, baareja ja sitä mestaa, jossa kävit vuonna 1998 ja joka on edelleen pystyssä! Helsingin lisäksi äänestettävänä ovat Turun, Tampereen ja Oulun parhaat mestat. TJEU! Linkki äänestykseen:
Vuoden viimeisessä Cityssä on listattu 29 helsinkiläisbaaria, jotka ovat auki joko jouluaattona tai -päivänä tai molempina. Tänä vuonna joulu osuu sopivasti viikonlopulle, aatto perjantaille ja joulupäivä lauantaille.
Kuinka moni aikoo mennä baariin noina päivinä? Ja miksi? Onko kellään suunnitelmissa viettää aattoiltaa Huumassa tai Lady Moonissa?
Ymmärrän baariin menon, jos joulu ei kuulu henkilön uskontoon. Mutta minun on vaikea ymmärtää joulunviettäjiä, jotka suuntaavat baariin 24.12. tai 25.12.. Sillä vaikka ei niin pyhien uskonnollisesta sanomasta tykkäisikään, on kristittyjen nimeämä Jeesuksen syntymäajankohta perinteisesti maassamme perheen ja suvun juhla. Eikö silloin olla mieluummin läheisten kanssa ja mussuteta sitä suklaata kuin mennä baariin tai vielä pahempaa, yökerhoon?
Itse en ainakaan voisi edes kuvitella meneväni baariin näinä kahtena päivänä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, minkälainen meininki yössä tuolloin on. Onko kellään kokemusta?
Ja onko baarissa käyminen edes sovelias joulutraditio?
Kuvassa oleva lehmä löytyy Fredalta Kamikaze-baarista, eikä liity postaukseen mitenkään.
Vietin perjantaina ystävieni kanssa pikkujouluja. Olimme suunnitelleet lähtevämme baariin viimeistään yhdentoista aikaan. Lähtö kuitenkin venyi vermut-pullon ja kahden vesipiippusatsin verran, ja olimme yökerhon jonossa vasta puoli yhden pintaan.
Emme ole ainoita, joiden lähtö venyy nykyään. Baareihin ja yökerhoihin mennään yhä myöhempään. Nykyään yhdentoista aikaan hyvää meininkiä löytää käytännössä vain Kallesta torstaisin. Ja joskus joistain kutsuvierastilaisuuksista. (Arki-iltana lähibaariin yksille menoa ei nyt tähän lasketa.)
Myöhäistynyt saapuminen on ongelma baarien omistajille. Kun etkoilut venyvät, ihmiset juovat (eli kuluttavat) baarissa vähemmän. Aikaa on vähemmän ja he ovat jo enemmän humalassa. Vaikka parin euron keskimääräinen keskiostoksen aleneminen (asiakas/ilta) ei kuulosta kovinkaan suurelta, voi sillä olla suurikin vaikutus ravintolan kannattavuuteen. Pienistä puroista suuret virrat ja silleen.
Ongelmalliseksi myöhäisen baariin menon tekee myös mielestäni se, että illat venyvät silloin pakostakin. Jos olet baarissa vasta puoli yhdeltä, tuskin lähdet sieltä ennen kahta. Ja seuraavan aamun virkeystilassa ei ole hurraamista.
Miksi baariin sitten mennään niin myöhään? Kotona voi vetää enemmän viinaa halvemmalla?
Yhtenä selityksenä ainakin omassa tuttavapiirissäni on se, että jonkun kotona etkoillessa pystyy vaihtamaan kuulumisia paremmin. Ajatus on hyvä, mutta toisaalta, onhan kaupungissa rauhallisiakin baareja, jossa voluuminupit väännetään kaakkoon vasta myöhemmin yöllä.
Jotain muutosta asiaan olisi mukava saada. Kuinka moni olisi valmis lähtemään radalle yhdentoista aikaan? Itse ainakin olisin. Jos muutkin. :) Ravintoloitsijat joutuvat tekemään kovasti töitä houkutellakseen ihmiset aikaisemmin liikenteeseen.
”Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupaan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.”
(http://suomikouluopetussisallot.wikispaces.com/2.+Loruja+ja+Runoja)
Yllä olevaa lastenlorua voisi soveltaa myös Helsingin yöhön. Arkena mennään tietysti viikonloppua useammin baariin yökerhon sijaan, ja yökerhojen päivä on lähes poikkeuksetta lauantai. Muitakin eroja on.
Maanantaisin ulkona käyvät muita enemmän ammattilaiset, eli ravintola- ja baarialan työntekijät. Syy löytynee poikkeavammasta kierrosta työ- ja vapaapäivissä. Lauantaisin on paha lähteä ulos, jos työvuorot tuppaavat olemaan silloin. Yksi maanantai-bileiden käsite on Redrumin Sikamaanantai, jonne kerääntyy muun muassa räppifiilistelijöitä. Yhdessä vaiheessa paikan houkuttelevuutta vähentäneet järjestyshäiriötkin on saatu kuulemani mukaan nyt kitkettyä.
Tiistai on hiljainen. Jos silloin lähdetään, niin suuntana on todennäköisimmin lähibaari. Muistan kerran lähteneeni tammikuisena tiistaina Den Kungliga Klubbenille, joka kumisi tietysti tyhjyyttään. Työntekijöitäkin oli paikalla muistaakseni vain kolme. Vaikka tiesin silloinkin tiistain olevan kuollut päivä yössä, olen siitä eteenpäin pysytellyt kiltisti kotona tiistaisin, ellei erityisempiä kutsuja ole tullut.
Keskiviikko, pikkulauantai. Keskiviikko virkistyy kesäisin, ja silloin kaupungista löytyy menoa moneen makuun. Esimerkiksi Cubassa on poikkeuksetta hyvä meno. Uusia etkopaikkojakin on ilmestynyt. Itse aion mahdollisimman pikaisesti testata Mehdin (mm. Motellet, Circus) uuden paikan Bistro del Marin, joka löytyy Ruoholahdesta entisen Basilican tiloista. Erityisesti paikasta saatava ruoka houkuttelee!
Jos joku ei vielä tiedä, niin torstai on Kallen päivä. Kaarle XII on kaupungin legendaarisin mesta mielestäni muutenkin. Sinne voi ja kannattaa mennä tavallista aikaisemmin, vaikka puoli yhdeltätoista. Pöydillä tanssitaan jo puoli kahdentoista aikaan (pukumiesten- ja naisten toimesta). Kallen poket ovat myös legenda itsessään, ja he pitävät huolen, että K-24 ikärajassa ei venkoilla.
Perjantai oli vielä jossain vaiheessa lähes lauantain veroinen bilepäivä, mutta sen veto on nyt hieman hiipunut. Liekö taloustilanteen vuoksi tai muuten. Omien huomioideni lisäksi muutamatkin ravintolapäälliköt ovat maininneet asiasta.
Lauantai on yön ykköspäivä, jolloin kaikenikäistä porukkaa löytyy melkein mistä vain. Kuten jo alussa totesin, lauantaisin mennään muita päiviä useammin yökerhoihin.
Sunnuntaina liikekannalla ovat taas enimmäkseen ravintolatyöntekijät.
Aikaisemmin Onnelan sunnuntai, eli Sunnela, oli kova sana, mutta Huuman sunnuntai ei kai ole saanut aivan samanlaista asemaa. Vapaalla olevia ammattilaisia olen bongaillut sunnuntaisin viime aikoina muun muassa YK:n sunnuntain päiväbileistä ja Jenny Woosta illemmalla.
Kuulin mielenkiintoisia uutisia. En tosin suoraan asianomaisilta, joten pieni virhemarginaali on olemassa. Älkää siis syyttäkö, jos seuraava ei tule tapahtumaan.
Kuulemani mukaan yökerho Burleskin (synt. 19.2.2010) nimi tullaan piakkoin vaihtamaan. Yksi syy (se ainoa, jonka minä olen kuullut) on se, että ihmiset luulevat paikkaa strippibaariksi.
Tässä voin vain palata Tisseillä vai ilman?-postaukseni aiheeseen. Pohdin, miksi baarikulttuurissamme puolialastomat naisesiintyjät ovat joko epäilyttäviä tai eksklusiivisia. Nyt olen tavallaan saanut vastauksen kysymykseeni: ne ovat vain epäilyttäviä.
Jos baaria luullaan riisumismestaksi, sinne ei mennä. Toisaalta Gentlemen’s Clubin kaltaiset strippibaarit porskuttavat eteenpäin. Rehelliseen strippibaariin meno on siis ainakin osalle baarikansaa ihan ok, mutta paikkaan, jota luullaan strippibaariksi, ei mennä? En jää kyselemään logiikan perään.
Mietityttämään tietysti jää, riittääkö Burleskille pelkkä nimenmuutos. Esiintyjinä kun on kuitenkin muun muassa juuri burleskitaiteilijoita, joiden show’hun kuuluu riisuminen.
Ps. SK siirtyy tisseistä torviin, kun Manskulle avataan Birdland jazzklubi. Hs.fi:stä löytyy aiheesta uutinen:
Nuorehko nainen heiluttaa peppuaan viehkeästi korokkeella. Yläosattomissa. Olemme aivan tavallisessa tissibaarissa Pietarissa.
Suomessa yläosattomissa heiluvia esitanssijoita löytyy käytännössä vain hieman likaisiksi leimatuista strippibaareista. Toisaalla, esimerkiksi juuri Venäjällä, on normaalia mennä baariin, jossa palkatut naiset keikistelevät lähes ilman rihman kiertämää. Myös naiset käyvät näissä paikoissa, ja
asiakkaiden joukosta löytyy niin nuoria kuin vanhojakin.
Burleski ilmiönä on tuonut tissit kotoisan baarikansankin keskuuteen. Ilmiötä tosin voi pitää jollain tapaa yläluokkaisena, jopa korkeakulttuurina, liitetäänhän burleskiin muun muassa satiiri sekä teatraalisuus. Burleskiin liittyy myös julkilausuttu ajatus naisten ”vapautumisesta” ja rajojen rikkomisesta (hohhoijaa, todella radikaalia, että kaiken kokoiset naiset voivat keikistellä vähissä vaatteissa ja yliampuvissa asuissa). Pietarilaisessa baarissa aatteellisuutta sai etsiä. Naiset toimivat vain viihdyttäjinä.
Miksi suomalaisessa baarikulttuurissa puolialastomat naiset (enkä nyt puhu asiakkaista) ovat joko epäilyttäviä tai eksklusiivisia?
Hapuilin asuntoni ulko-ovea auki aamukahdeksalta. En ollut lähdössä reippaasti aamulenkille. Tulin kotiin edellisen illan juhlista.
Jatkoja on kahdenlaisia, hyviä ja huonoja, ja hyvillä juhlilla on aina jatkot.
Mutta miten jatkot määritellään? Itse olen päätynyt kahteen tärkeään kriteeriin. Ensiksikin, jatkoilla on ihmisiä aina enemmän kuin kaksi. Jatkoiksi ei mielestäni lasketa kertoja, kun lähdet baarista hoitosi kanssa, tai kun siirryt anniskeluliikkeestä kaverisi kanssa kotiin jatkamaan maailmanparannusta. Jatkot jatkavat juhlia, ja jopas on mälsää, jos juhlissa on kaksi ihmistä.
Toinen kriteeri jatkoille tulee tässä. Jatkoilla harrastetaan muutakin kuin seksiä. Osana perustelua toimii edellisen kappaleen viimeinen lause. Toinen suuri syy tälle kriteerille on se, että haluan tehdä selväksi, etten laske kolmenkimppaa baari-illan päätteeksi jatkoiksi.
Uuden vuoden juhlien tuoksinnassa pääsin osallistumaan eräille erittäin onnistuneille jatkoille. Seuraavien tosiseikkojen perusteella rankkasin kyseiset jatkot omalle top5-listalleni. Jatkopaikkana oli tilava mökki, joten sillit suolassa-fiilikseltä vältyttiin. Jatkoilijoita oli lähemmäs parisenkymmentä, joista suurin osa ei ollut liian humalassa. Jatkopaikassa oli kelpo musiikkia ja mahdollisuus pelailla. Myös kurkunkostuttamis- ja napostelutarve oli huomioitu.
Hyvien juhlien resepti toimii siis myös hyviin jatkoihin!
