Himottoman shoppaajan salainen unelma

Harva nainen suhtautuu shoppailuun yhtä intohimoisesti kuin minä. Kaupat saavat aikaan syvän tunnekuohun ja kärsimättömän odotuksen... milloin täältä pääsee pois. Sovituskoppijonossa kerran pari litraa hikoilleena ja uusimman bassovoittoisen Rihannan albumin kuulleena olin valmis luovuttamaan. Suunnittelin hienpitävän ostostaktiikan; ennen kuin menen rikkaisiin naimisiin ja palkkaan itselleni ompelijan, ostan lähinnä vain sikoja säkissä postimyynnistä. Mitä tyrä ja Hietalahden postin eläkeläisille suunnittellut aukioloajat ovat verrattuna kauppojen uhkaan sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle?

Monet vaateketjut myyvät pukineitaan sekä kivijalka... ostoskeskusliikkeissään että netissä. Jokainen on varmasti raahannut sormet verillä H&M:n pahvilaatikoita kotiin, ja etenkin nuorempi sukupolvi on ottanut Gina Tricot'n omakseen. Päädyin viime talvena tälle hämmentävän huonosti toteutetulle sivustolle ja huomasin myynnissä olevan uhanalaisen yksilön: tekokuiduttoman ja edullisen villapaidan. Sulkevilla Shuren kuulokkeilla varustettuna päätin lähteä käymään kerrankin "oikeassa" kaupassa ostamassa paidan. Henkarissa roikkui tuttuun tapaan kymmenittäin villakasoja koossa 34 ja 44, joista tulisi toki ihan sopiva koko, jos luvut laskisi yhteen ja jakaisi kahdella. Niinpä luotin nettiin - tai luulin luottavani. Lyhyehkön kauppareissun aikana mahdollinen talviromanssini oli kadonnut sieltä.

Puhisin hetken ja kirjoitin foorumille, miksei jokaisella kaupalla ole netissä palvelua, josta näkisi jokaisen tuotteen ja sen reaaliaikaisen määrän liikkeissä. Hienoa esimerkkiä ovat näyttäneet mm. Alko ja DinSko. Kuinka upeaa voi olla, kun näkee ketjun jokaisessa liikkeessä olevien kenkien kuvat ja koot netistä! Vaihtoehtona kun on vastaanottaa ilkeitä murhakatseita perinteisen kenkäkaupan jonossa, kun myyjä soittelee kolmatta varttia työkavereilleen Oulusta Helsinkiin etsien nololle asiakkaalle räpylänlämmikettä.

Olen miettinyt salaliittoteorioita sille, miksi DinSkon esimerkkiä on seurattu niin nihkeästi. Oikea syy lienee kassajärjestelmien päivittämisen sietämätön raskaus, mutta yöllä keksii parempiakin selityksiä. Onko syynä pelko siitä, että me shoppaluallergiset lopettaisimme paniikissa tehtyjen virheostosten haalimisen? Kun saan itseni kauppaan, en hemmetti sentään luovuta, ellen löydä jotain kamalaa ja liian kallista, joka jää kaappiin pariksi vuodeksi päätyen lopulta sekajätteisiin. Jättäisikö ihmiset kaupparavit väliin, jos kotona voisi tsekata putiikin edelleen pursuavan samaa vanhaa rojua? Varmasti joku vähentäisi ostamista. Voin toisaalta kuvitella muotibloggareiden kuvatulvat, joiden seurauksena innokkaat fanitytöt ja -pojat vilistäisivät laumana kohti ostoskeskusta.

Koska toiveeni tosielämän fruugosta on toistaiseksi utopiaa, pitää shoppailua välttelevänkin harrastaa laumatoimintaa. Olen jo vuosia vaihtanut tietoja hyvistä bongauksista äitini kanssa. Siinäpä vasta suullista kansanperinnettä parhaimmillaan.