Ilmiöt

Nyt mun täytyy kyllä lausua oma mielipiteeni, sillä mä tunnen myötätuntoa Martinaa kohtaan monessakin asiassa. En puolusta häntä, en nuoleskele häntä, enkä yritä olla kuin hän, mutta mä pystyn nähdä asiat vähän eri kantilta.

Mä en ollut edes esim. kuullut Martinan uutta kappaletta kun siitä puhuttiin ympärillä, ja suurimmaksi osaksi sitä haukuttiin vain koska se on Martinan. Ennen kuin kerkesin koko kappaletta kuulemaan, meinasin sortua jo ajattelemaan että voi että se on paska. Mikä on tämä ihmeen lumipalloefekti, että aina halutaan olla samaa mieltä kaikesta ja asioita muutenkin haukutaan aika laihoilla perusteilla ottamatta asiasta edes sen kummemmin selvää.

Jos itse miettisin Martinan uraa niin oikeasti kuinka moni on pystynyt tuolla tavalla saamaan itselleen levytyssopparin muuta kun kovalla työllä ja tahdonvoimalla. Siihen vaaditaan taitoa, älykkyyttä ja tahdonlujuutta. Puhumattakaan siitä että mimmi veti esityksen upeasti vaikka eroa ruoditaan parhaillaan ympäri mediaa. Minä itse voin sanoa kappaleesta, että okei, ei herättänyt minussa juuta eikä jaata mutta mestariksi ei synnytä aina. Huomasiko kukaan kuitenkaan mm. upeaa esitystä ja sitä halua tehdä kaikki parhaansa mukaan. Mielestäni 80% 100 %:sta rakentaa kritiikkinsä Martinan laulutaidoista hänen julkisuutensa ympärille. Suureksi osaksi varmaan vaikuttaa myöskin tällä hetkellä olevat asiat jotka on esillä. Miten eroava ihminen voi keskittyä musiikin tekoon. Hei haloo? Levyä ei ole tehty päivässä ja jos hetki tuli nyt ei se vaikuta siihen että he ovat eronneet.

Muutenkin minun mielestäni julkisuudessa olevat naiset saavat aina suurimman loan niskaan julkisuudessa. Lieneekö johtuu siitä että ahkerampia kommentoijia netissä ja muualla ovat naiset? Vai siitä että jos naiset menestyy esim. paremmin kuin joku mies se ei ole hyväksyttävää. Olen huomannut että eroissa yms. julkisuudessa yleisö asettuu yleensä nuoleskelemaan persettä miehen puolelle.

Myöskin se että julkisuuden avulla saavuttaa mahdollisuuden laulajaksi, se on vaan Suomessa sellainen asia mikä lytätään oli laulutaitoja tai ei. Herätkää ja miettikää asiaa vähän fiksummasta näkökulmasta.

Haetaan älykästä korkeasti koulutettua yli-ihmistä vaativaan työhön.

Sinulla pitää olla vähintään yksi, mutta mielellään monta eri tutkintoa sekä pyyteetön halu auttaa ihmisiä. Yhteiskuntapoliittisista asioista sinun pitää tietää ihan kaikki. Luet kaikki tärkeät päivälehdet. Roskalehdetkin luet salaa anopin luona vessassa. Seuraat uutisia joka tuutista niin hyvin, että osaat luetella ulkoa missä päin maailmaa soditaan ja kuka mitäkin maata maailmassa johtaa. Jos sinulla ei ole supermuistia, tämä työ ei ole sinua varten.

Nukkumiseen käytät vajaat neljä tai viisi tuntia yössä. Työ on käytännössä ympärivuorokautista. Sinun tulee myös joka päivä olla siististi huoliteltu. Jos olet nainen pukeutumisesi pitää olla muodin mukaista, mutta silti asiallista. Roiskeläpät eivät tähän työhön sovellu. Kevyesti seksikäs saat silti olla, eli tiukan kynähameen voit laittaa päällesi. Anna ymmärtää, mutta älä ymmärrä antaa. Sanalla sanoen et saa pukeutua liian paljastavasti, muttet myöskään liian mummomaisesti. Vaatemokaa ei siis saa tapahtua minään vuoden 358 päivästä. Jos olet mies pukeutumiskoodi on hieman löyhempi, muistat vaan laittaa tylsän puvun päälle päivittäin, etkä kirmaa nakuna muualla kuin omassa kylppärissä, niin se riittänee.

Sinun tulee myös olla täysin moitteeton joka asiassa. Huorissa käyvät, parkkisakon saaneet ja ylinopeutta ajaneet älkööt vaivautuko. Itse asiassa, jos olet joskus huutanut lapsellesi kassajonossa, hermostunut muiden nähden, halunnut perustaa pikkuhousuja myyvän yhtiön, tupakoinut koiralenkillä tai purrut bileissä vastakkaista sukupuolta olevan sormea, et myöskään sovellu tähän työhön. Tarkennus: jos sinulla on tai on joskus ollut mitään luurankoja kaapissasi, et ole etsimämme henkilö.

Hymyilet suurimaan osan valveillaoloajastasi, puhut rauhallisella ja varmalla äänellä, etkä koskaan näytä suuria tunteen purkauksia. Saat olemuksellasi ihmiset pitämään itsestäsi ja olet miellyttävän näköinen. Ehkä jopa kaunis tai komea. Liian kauniit tai komeat älkööt vaivatuko. Haluat lisäksi rantautua ihmisten ilmoille jopa räntäsateessa ja patsastella kalamarkkinoilla ja kaikenmaailman turuilla ja toreilla kehumassa itseäsi kovaan ääneen.

Sairastat niin, ettei sitä kukaan huomaa. Peität flunssat, selkäkivut ja syövät kaikilta, jopa omalta perheeltä. Tulet työpaikalle jopa pää kainalossa. Arvostamme terveyttä ja varsinkin terveen näköistä henkilöä. Työterveyslääkäriltämme saat tarvittaessa antidepressiivisiä lääkkeitä tarpeen vaatiessa.

Ehdoton edellytys työssä on, ettet välitä, että yksityiselämästäsi kerrotaan lehdissä ja telkkarissa. Etkä siitä, että lapsiasi kiusataan tarhassa ja koulussa työsi takia. Kaiken mitä sanot tai teet voi kääntää sinua vastaan, joten sinun pitää olla yhtä paksunahkainen kuin avaruusolio V-ohjelmassa. Mitään et saa ottaa itseesi. Sinun pitää myös muistaa jokaisen tapaamasi ihmisen nimi ja aina jaksaa kuunnella kaikkia, kuin psykologi ikään. Itse asiassa psykologin tutkinto helpottaa hommaa huomattavasti.

Palkkasi on 6335 euroa kuukaudessa ja työsi määräaikainen neljäksi vuodeksi. Palkka ei toki vedä vertoja yrityspamppujen, lakimiesten tai lääkäreiden palkoille, mutta otathan huomioon, että tässä työssä pääset auttamaan viittä miljoonaa usein hyvin epäkiitollista kansalaista. Sehän on suuri kunnia! Saatat saada niskoillesi syyt melkein miljoonan henkilön työttömyydestä, nuorten syrjäytymisestä ja siitä, että kolmasosa Suomen nuorista on työttömänä. Sinua saatetaan myös syyttää leipäjonoista, huonosta terveydenhuollosta, typerästi rakennetusta budjetista ja maahanmuuttopolitiikasta. Kaiken tämän kestät ongelmitta, koska paineensietokykysi on rautainen.

Muistathan myös, että olisi suotavaa, että lahjoitat osan palkastasi ihan mihin tahansa hyväntekeväisyyteen, jotta näyttäisit ulospäin empaattiselta ja välittävältä. Avioerot ja muut yksityiselämän ongelmat eivät myöskään ole suotavia.

Sinun täytyy kestää, että ihmiset pilkkaavat sinua ja valittavat, ettet tee tarpeeksi hyvää työtä. Nykyään pitää myös kestää kaikenkarvaiset Facebook-ryhmiä, joissa uhataan henkeäsi tai vaaditaan päätäsi vadille esimerkiksi palkankorotuksen takia. Hyvin harvoin kukaan kuitenkaan toteuttaa uhkauksia, onhan ministeri Astrid Thorskin vielä elossa.

Lainaa työnhakua varten kannattaa hakea ajoissa, ellet ole medialle ennestään tuttu ja pääse mainostamaan itseäsi lehtien palstoille ja Ylen ajankohtaisohjelmiin. Parisen sataa tuhatta on ihan kelpo summa.

Muistathan myös, että kun ostat talon tai menet matkalle kansa pohtii ansaitsetko matkasi tai asutko kenties liian prameassa hotellissa. Valitse siksi kolmen tähden hotelleita ja unohda kaikenlainen luksus elämästäsi. Parata tietysti olisi, jos suostuisit elämään toimeentulotukea ja työttömyysrahaa vastaavalla summalla.

Jos kiinnostuit työstä olet ilmiselvästi masokisti tai et ymmärrä, että olet sitoutumassa vankilatuomioon. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä olet hommaan sopiva, joten voit lähettää hakemuksesi ihan mihin tahansa suomalaiseen puolueeseen, joka toimii Suomen eduskunnassa.

Viime lauantaina Helsingin Sanomien verkkolukijat valitsivat vuoden julkkikset. Diili-kisan Jethro Rostedt voitti. Vuoden emo -tittelin sai Tanja Karpela (kesk.), Vuoden mokaaja oli Antti Kaikkonen (kesk.), Vuoden sonni Big Brotherin Sami Kallvikbacka, Vuoden tähdenlento oli Nykäsen kanssa seurustellut Jenna ja Vuoden pariksi valittiin Sauli Niinistö (kok.) ja hänen vaimonsa Jenni Haukio (kok.).

Helsingin Sanomat oli haastatellut voittajia (HS 2.1.2010) ja onnitellut heitä. Tanja Karpela kiitti kauniisti, oli imarreltu ja vastasi toimittajan kysymyksiin siitä, miltä perhe-elämä tuntuu. Antti Kaikkonen otti rauhallisesti vastaan mokaajan tittelin luvaten parantaa tapansa ja ottaa opikseen. BB-Sami iloitsi sonnin tittelistä ja jopa vuoden tähdenlento, eli Nykäsen kanssa hetken heilastellut Jenna kertoi, että on oppinut jotakin vartistaan julkisuudessa.

Mutta sitten meillä on vuoden pari: Sauli ja Jenni. He ansaitsevat kyllä tittelinsä. He ovat ihanan lutusia ja heille toivoo pelkkää hyvää. Sauli, joka niin kauan oli sinkkuna, löysi vihdoin ihanan runotytön rinnallensa. Mutta, mutta… purin hampaitani yhteen, kun luin, miten Jenni Haukio, kokoomuksen viestintäpäällikkö, oli vastannut Hesarin muutamaan hyvin kilttiin kysymykseen.

Ihan ensimmäiseksi toimittaja oli onnitellut Jenniä ja kysynyt klassisen kysymyksen miltä tuntuu. Jenni vastasi, että: ”Ööö… Jaaha. Ei tunnu miltään. Ei ole mitään sanottavaa.” Tämän jälkeen Jenni kieltäytyi arvioimasta, miltä julkisuus on tuntunut puhemiehen rinnalla ja miltä ensimmäinen aviovuosi on tuntunut.

Vaikka tykkäänkin Saulista ja Jennistä, kritisoin Jennin vastausta. Se on kuin suoraan pikkukakaran suusta. Uhmakas! Jos ei halua vastata toimittajien kysymyksiin, kannattaisi olla vastaamatta puhelimeen. Miksi olla tökerö toimittajia ja sitä kautta kansaa kohtaan. Jos titteli tuli luonnonkauniille Jennille yllättäen, hän olisi voinut sanoa sen tyyliin: ”Tämä tuli nyt niin yllättäen, etten oikein vielä tiedä miltä tuntuu, mutta kai tämä on kunnia”. Ystävällisyys ei maksa mitään.

Oman runokirjansa julkaisutilaisuudessakin Jenni kohteli mediaa tökerösti. Hän ei suostunut vastaamaan melkein mihinkään kysymykseen, ei edes kirjaansa koskeviin. Voisi sitä edes antaa jonkunlaisen vastauksen siihen, miksi esim. juuri metsä on inspiroinut runoihin. Kansahan siitä runokirjasta haluaa tietää, eivät välttämättä ne toimittajat, jotka Jenniä jututtavat.

Tosiasia on, että jos puoliso on julkisuudessa, joutuu itsekin joskus kestämään julkisuuden valokeilan, vaikkei se mieluisaa olisikaan. Ymmärrän, ettei Jenni ehkä haluaisi olla framilla. Ehkä hän on ujo ja haluaa varjella yksityisyyttään. Mutta hänen on opeteltava elämään julkisuuden kanssa Saulin takia. Ja harvaa julkkista on sitä paitsi kohdeltu niin silkkihansikkain kuin Jenniä. Hänen ja Saulin onnistui pitää suhteensakin salassa häihin saakka, mikä on melkoinen saavutus.

En minäkään aina haluaisi pestä hampaitani illalla tai siivota kotia tai vastata omasta mielestäni typeriin kysymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan, mutta ne asiat on tehtävä, vaikka hampaat irveessä. Ja mieluummin nekin asiat tekee sitten kunnolla ja ystävällisesti eikä puolivillaisesti ja tökerösti.

Olisiko ollut Jenniltä mahdotonta pyytää, että hän vastaisi muutamaan kysymykseen järkevästi ja ystävällisesti? Kansahan pitää Jennistä, joten hän voisi hieman yrittää osoittaa kiitosta kansalle median kautta. Tosin positiivisena ihmisenä uskon, että Jenni tottuu vielä valokeilassa olemiseen. Se on ehkä alussa vaikeaa, mutta kyllä julkisuudenkin kanssa oppii elämään. Pikkuhiljaa.

Ota siis Jenni kiltti lusikka kauniiseen käteen. Sen ei tarvitse jäädä sinne kahvikuppiin niin kuin kävi Linnan juhlissa. Vahingossa!