Ilmiöt

Kesän kuumimmat bilepaikat ratsattu.

Club Kappeli 23.7.
Eemeli, 20, Jerome, 19, Roba, 22, Lauri, 22, Knut, 21 sekä Arto, 21, kertoivat wakeboardaavansa. Muuttuneeko lauantai-illan mittaan wake-ördäämiseksi?

Club Kappeli 23.7.
Myyjä Tuuli, 21, tuuletti vessajonossa.

Club Kappeli 23.7.
Sosiaalialan opiskelija Iida, 22, vannoi kotelomekon nimeen. Kuvasta päätellen päällä oli kuitenkin paremminkin haarniska.

Club Kappeli 23.7.
Julian, 21, Camillan, 21, Sonjan, 21, Jennyn, 21, ja Beatan, 21, mielestä tärkeää miehessä on hyvä huumori. Mutta tyttöjä ei kuitenkaan saa pitää vitseinä.

Kaivohuone 23.7.
Tarjoilija Anneli on vaatetuksestaan huolimatta 22. Ihan oikeesti.

Kaivohuone 23.7.
Opiskelijat Marjo, 22, Annika, 23, ja Salla, 23. Annika pitää tytöt ruodussa.

Kaivohuone 23.7.
Kaverukset Emilia, 20, ja Riikka, 21. Bilettäminen on vakavaa hommaa.

Kaivohuone 23.7.
Oikeustieteen opiskelija Nona, 21, näyttää laittoman söpöltä.

Kaivohuone 23.7.
Oikeustieteiden opiskelija Vilja, 20. Sadonkorjuun aikahan alkaa olla jo lähellä.

Kaivohuone 23.7.
Lvi-alan työnjohtaja Villelle, 23, Kaivo sopii bilepaikkana kuin nakutettu.

Toissa päivänä kesälauantaiden bileet starttasivat Kaivohuoneella. Saavuin yhdeksältä alkaneisiin avajaisiin yhdentoista pintaan. Paikalla ei ollut läheskään yhtä paljon "turhia julkkiksia" kuin olin pelännyt. Oikeastaan juuri ketään. Tai sitten he olivat kiskoneet juomat naamaansa parissa tunnissa ja häipyneet. Juhlakansaa kuitenkin riitti.

Mennessäni tanssilattian takuiselle korotetun alueen baaritiskille, huomasin varatussa pöydässä istuneen keski-ikäisten miesten seurueen. (Yleensä tosin vilkuilen hieman nuorempia :P) Kiinnitin huomiota miesten yhteneväisiin paitoihin. Ja kas, toisella vilkaisulla silmiäni hieraistua, huomasin rauhallisesti iltaa istuneen pöytäseurueen miesten kantavan moottoripöyräkerhon tunnuksilla koristettuja paitoja. Helvetin enkelit olivat lähteneet katsastamaan kesäavajaiset.

Pöytään saapui vielä seurueen siististi pukeutuneet naiset, ja tunnelma jatkui rentona. Tanssilattialta en heitä kuitenkaan ehtinyt bongata, siellä wannabe-missukat hoitivat baunssauksen.

Esplanadin alun ylpeys, ravintola Kappeli, tunnetaan ehkä paremmin S-ryhmän ruokaravintolana, jossa voi nautiskella parsaa ja muita herkkuja herraskaisessa tunnelmassa. Ravintola tilat ovat hienot, ja niitä hyödynnetään mielellään myös erilaisiin yksityistilaisuuksiin.

Kauppakorkeakoulusta valmistuneiden bileorganisaattoreiden mielessä siinsi ajatus Kappelista tyylikkäänä paikkana järjestää hienostuneet juhlat nuorille aikuisille, jotka kaipaisivat vaihtelua tavallisiin yökerhoihin.

Ajatus ei kuitenkaan saanut heti tuulta alleen Kappelin puolelta. Ensimmäinen Club Kappeli (Night of Champagne)-ilta pidettiin 20.3.. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen.

Ensimmäisen illan dj-esiintyjinä oli mm. Axl Smith. Kolean sään vuoksi terassi ei luonnollisesti ollut auki, muuten kuin osittain tupakkapaikkana. Ennakkoliput (13,2€) ja vippi-paketit (144€ /6 henk.) olivat myyneet kuin häkä, joten Kappelin tilat repeilivät liitoksistaan. Ravintolan jotkin kulkupaikat eivät vain kestä kymmeniä ihmisiä ryysäämässä yhtä aikaa.

Ensi viikon lauantaina (29.5.) starttaavat Club Kappelin kesälauantait. Ennakkolippuja ei myydä, joten homma toimii kuin muissakin yökerhoissa tavallisina iltoina. Kahdeksan aikaan terassilla soiton aloittaa Axl Smith, ja sisätiloissa myöhemmin levyjä pyörittävät Lasse Carlsson ja Nessi Hovi. Avajaisiltana paikka tulee todennäköisesti taas olemaan tupaten täynnä, vaikka terassi helpottaakin väen jakaantumista.

Tulevia lauantai-iltoja ajatellen Kappeli vaikuttaa kuitenkin tervetulleelta lisältä Helsingin yöhön. Se hakee samantyylistä asiakaskuntaa kuin Kaivohuone, mutta Kappelin vahvuus tulee varmaan olemaan sijainti. Ellei satu asumaan Kaivopuiston vieressä, Esplanadilta pääse ilman taksiakin helpommin kotiin kuin Iso Puistotieltä.

Koska rakastan kesää, satoi tai paistoi, en malta myöskään olla intoilematta terasseista. Terassit ovat puistojen ja biitsien lisäksi kesän parhaita olohuoneita. Helsingissä terdejä löytyy joka lähtöön, mutta kerron nyt omat ykkössuosikkini.

Kesä = Kaivohuoneen terassi. Tiedän hehkuttavani paikkaa ehkä jopa liian paljon, mutta valkoiset sohvat, ihanat puistonäkymät ja lämpölamput joista saa aina (nihkeän) small talkin pystyyn ovat varastaneet sydämeni. Vaikka Kaivosta ei olisikaan addiktioksi asti, kannattaa meno tarkistaa ainakin pari kertaa kesän aikana. Olen kuullut, että tänä vuonna kesäkeskiviikkoihin ja –lauantaihin panostetaan SK:n puolelta vielä viime kesääkin enemmän. ;)

Toinen ehdoton lempimestani kesällä on MBarin terassi Kampissa. Dj:t soittavat hervottoman hyvää musaa, ja aurinko paistaa (silloin kun paistaa) juuri oikeasta kulmasta. MBar toimii niin päivällä kuin illallakin. Viereiseltä Lasipalatsin terassilta saa myös ruokaa, joten nälkäisenä kannattaa suunnata sinne.

Niin kliseistä kuin onkin, niin Caruselin terassi on kesän ehdoton paikka silloin, kun sinulle tulee pakottava tarve laittaa purjehduskengät jalkaan. Kauniina päivänä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että istumapaikkoja ei irtoa. Onneksi myös monet muut merenrantaterassit toimivat!

Eniten asennetta löytyy pienien baarien/kahviloiden/ravintoloiden terasseista. Yksi omista suosikeistani on Punavuoressa sijaitsevan Bali Hain parin pöydän terde, josta voi katsella kadunvilinän lisäksi vastapäiseen pornokauppaan.

Jos haluaa katseilta piiloon, kannattaa suunnata Groteskin terassille, joka sijaitsee vanhan HS-talon sisäpihalla. Auringon paiste ei ole tämän terassin suurin vahvuus, mutta ihania iltoja täällä on tullut vietettyä kerran jos toisenkin.

Elleivät pekkapoutien ennusteet tulevan sunnuntain säästä heitä kuperkeikkaa, korkkaan oman terassikauteni auki silloin. Vanhojen suosikkien lisäksi aion myös etsiä kesän aikana uusia hurmaavia tuttavuuksia. Yksi minulla on jo oikeastaan tiedossakin. Eteläespan varteen on avattu Ben&Jerry´s putiikki, ja näin oven vieressä pari pöytää, jotka suorastaan huusivat jäätelölle.

Yleensä Helsingin yössä pääsee seuraamaan lähinnä täysi-ikäisten dokailua, mokailua ja pokailua, mutta kesäaika tarjoaa mahdollisuuden tutustua myös kansan nuoriin toivoihin. Vappu toimii lähtölaukauksena tälle pussikaljakaudelle. Pääsin tekemään aikamatkan teini-ikään (tosin vain sivustakatsojana) eilen Kaivohuoneen raitiovaunupysäkillä.

Täytyy ihmetellä, kuinka vanhemmat päästävät näitä kuusitoistakesäisiä vapaalle jalalle yhtenä vuoden vaarallisimmista illoista, mutta ei nyt takerruta siihen.

Myöhemmällä iällä kymmenenkään vuoden ikäero ei ole este, mutta teininä vuosikin on iso juttu. Tämä muistui mieleeni, kun kuulin pysäkillä töyhtötukkaisen pojan huutelevan: ”Mis kaikki ysineloset on? Tääl on vaan jotain ysiykkösii!” En jäänyt seuraamaan, löysikö poika oikean vuosimallin tyypit, koska mielenkiintoisempi keskustelu varasti huomioni.

Teininä valmistaudutaan aikuiseen elämään. Tämä selittää muun muassa tyttöjen aikuismaisia asuja ja korkokenkiä sekä teinien minuuttisuhteita. Kaivarin pysäkillä kuulemani keskustelua ei kuitenkaan toivoisi kuulevansa edes aikuisten suista. Siinä toinen osapuoli, pienikokoinen poika, tivasi useaan kertaan toiselta, pullaposkiselta ponnaripääpojalta, aikooko tämä ”taas mennä nus*** sitä ämmää”. Pojat olivat ulkonäön perusteella jotain neljäntoista ja seitsemäntoista vuoden väliltä. Toivon, että he eivät tajunneet, mitä puhuivat.

Teininä monet asiat hävettävät. Ennen kuin jätin Kaivon pysäkin taakseni, kuulin takanani kännykän pirisevän ja hätääntyneen teinitytön selittävän: ”En mä voi vastaa! Se on mun isä!” Siis noloa, sehän saattais vaikka tulla hakemaan sut turvallisesti kotiin.

Jonotus on valitettavan kiinteä osa yökerhoissa käyntiä. Jos haluat yökerhoon, jossa on menoa, etkä ole poken tuttu (tai muuten vain nimilistalainen), sinun on käytännössä aina jonotettava.

Jonotusta voi toki koettaa välttää menemällä klubille heti sen auettua tai vaihtoehtoisesti tuntia ennen pilkkua. Ensimmäisen vaihtoehdon heikkous on se, että hyvän menon alkamista joutuu odottamaan, ja toisessa vaihtoehdossa paras meno on jo menneen talven lumia.

Helsingin yössä varmin jono löytyy Onnelan edustalta. Paikkaan on jonoa perjantaista sunnuntaihin (ja toisinaan viikollakin), kun nuoret bilehileet odottavat tanssilattialle pääsyä. Viimeksi sunnuntaina yhdentoista aikaan pääsin todistamaan, että Onnelan edestä löytyy jono, vaikka lunta tulisi taivaan täydeltä ja kaupunki olisi muuten kuin kuollut. Voisin melkein veikata, että puolet Keravasta on palkattu esittämään jonoa baarin eteen..

Toinen hotspot on Apollossa. ”Imagojono”, olen kuullut sanottavan. Jonoa on siis oltava, jotta näyttäisi, että sisällä on täyttä ja mahtava meno.

Uusin bongaamani megajono/tupakkapaikan hässäkkä on Tavastian edessä lauantaisin, kun uudelleen henkiin herätetty Lauantaidisko tanssittaa hipster-kansaa.

Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Kaivohuoneen kesälle. Siellä vip-jono alkaa olla jo tavallista pidempi (kiitos halpojen sedukorttien), ja jonottamatta pääsee enää supervip-”jonon” kautta. Tai olemalla poken kaveri.

Loppuun lisään täysin jonotukseen kuulumattoman kuvan. Tadaa, Jenny Woon baarimikkojen taidonnäyte! Hyvää ystävänpäivää!