Missä vain, milloin vain

"Mennään nettiin!", hihkuttiin viime vuosituhannella. Silloin tapahtuma oli harvinaisen sosiaalinen ja kauan aikaa suunniteltu tapahtuma. Keräännyttiin näytön eteen ja annettiin modeemin raksuttaa. Tänään firmojen kahvihuoneissa istutaan hiljaa puhelin kourassa. Nettiin ei mennä, siellä ollaan. Kotona, sporassa, kauppamatkalla, leffateatterissa.

Laskin tänä aamuna sporan puhelinräplääjät - kymmenestä vaunukaverista kuusi räpläsi iPhonejaan. Kaksi matkustajista oli vielä rattaissa. Sama trendi jatkui duunin kaffihuoneessa. Hiljaisuutta säesti lasiin osuvan sormen ääni. Firmat eivät voi parhaimmillakaan palomuureilla estää konttorirottien Naamakirja-addiktiota, kun jokaisen taskusta se löytyy jo.

Joku on heittänyt ilmoille varovaisen arvauksen, että nettiä käytetään jopa enemmän mobiililaitteilla kuin perinteisesti tietokoneilla. Saattaa pitää paikkansa, mikäli töissä vietettyjä tunteja ei lasketa mukaan. Henkilökohtaisesti käyttöni painottuu klassiseen tietokonesurffailuun, etenkin työmatkan typistyessä tunnista varttiin. En pysty samaan kuin kaverini, selaamaan viihdemielessä kauppamatkoilla nettiä. Tarkastan aikatauluja, aukioloaikoja ja osoitteita.

Eniten mobiili netikäyttö on vaikuttanut syömistottumuksiini. Kun suunnitelma A on feilannut ravintolan ollessa täysi, en ole luovuttanut ja siirtynyt puputtamaan euron juustelia, vaan etsinyt lähistöltä gurmeemman paikan (viimeksi jäi hitaasta palvelusta kertovat arvostelut lukematta ja melkein myöhästyttyä laivasta). Mobiili netinkäyttö on tuonut viihdearvoa elämääni; vapaapäivinä on voinut päiväkävelyllään navigoida leffateatterin sivuille ja panna suunnitelmat uusiksi.

Eniten tylsää hyötyä netistä olisi ollut eräänä lokakuisena yönä napapiirin pohjoispuolella, kun erästä mökkiä ei löytynytkään kovin helposti. Eniten vitutti välillä vilahtava 3G. Onko Suomessa liian hyvä mobiiliverkko, kun voi eksyä lappalaiseen metsään jossa kuuluu 3G? Nyt Everestiltäkin voi soittaa kotiin. Antakaa eksyä rauhassa! Kaukana puhelimista!