Ilmiöt

Ammattilaisjääkiekkoliiga NHL:n johtajat kokoontuvat tänään tiistaina Torontossa pitämään palaveria ajankohtaisista aiheista ja mahdollisista sääntömuutoksista. TSN-sivuston toimittaja Darren Dregerin mukaan palaverin muistioissa käytäisiin muun muassa provosoinnin paikkaa NHL-kiekossa. Parhaassa tapauksessa sääntö voisi siis vähentää jarkkoruutumaisilta pelaajilta töitä huomattavasti.

Jääkiekon siistimisoperaation voisi kuvitella olevan koripallosarja NBA:n esimerkin perässä kulkemista. NBA:ssa kun tuli täksi kaudeksi voimaan sääntö, jonka mukaan kaikenlainen tuomioille protestointi johtaa suoraan tekniseen virheeseen eli eräänlaiseen varoitukseen.

Saa nähdä milloin Suomen palloilulajikulttuurissa pyritään samaan suuntaan? Toissaviikkoinen Futsal-liigan ottelu esimerkiksi oli hyvä esimerkki suomalaisesta provosoinnin ja tuomarille keskustelun kulttuurista. Joka ikinen vihellys aiheutti huutoa ja kirosanoja, välillä vastustajaan käytiin fyysisesti käsiksi ja kävipä yksi katsojakin kentällä kertomassa mielipiteensä tuomarille ja kotijoukkueen pelaajille. Kaiken huipuksi katsoja oli vierasjoukkueen edustaja.

Kun katsomossa on kourallinen ihmisiä, meno kentällä tuntui entistä absurdimmalta. Eikä v-sanojen ilotulituksessa myös tarvinnut kauaa ihmetellä, miksi katsomossa on vain kourallinen ihmisiä.

Ihmisten muisti on välillä lyhyt, mutta huono. Etenkin jos on seurannut viime aikoina jääkiekon ammattilaissarja NHL:n managerien toimintaa taistelussa palkkakaton kanssa. Sarjassa on aiemmin pidetty sopimuskiistojen vuoksi puolen kauden mittainen tauko vuonna 1995 ja kausi 2003-2004 jätettiin kokonaan pelaamatta, koska NHL ja pelaajien yhdistys eivät päässeet yhteisymmärrykseen työehtosopimuksesta.

Tällä kaudella meno on ollut taas puolin ja toisin sen näköistä, että voimassa olevan työehtosopimuksen päättyessä vuonna 2012 vietettäisiin taas niin sanottu lockout-kausi. Suurin ongelma seurojen omistajien kannalta on tullut esiin tällä kaudella, kun työehtosopimusten rajoja on testattu eläkeikään asti kestävillä vahvasti etupainotteisilla sopimuksilla. Sopimusmallin idea on siinä, että pelaajan palkkakattoon laskettava arvo pienenee, kun sopimuksen loppuun laitetaan tarpeeksi monta alle miljoonan arvoista jäähdyttelyvuotta.

Omistajien kannalta sopimukset ovat mainioita, mutta ongelma on siinä, että osa kyseisistä rajojen kokeiluista meni NHL:n tarkastuksessa läpi, mutta Ilja Kovatshukin 17 vuoden sopimus hylättiin. Viimeisimpien huhujen mukaan jo voimassa olevia “häntäsopimuksia” alettaisiin uudestaan tutkia.

Pelaajayhdistys taasen varmasti tulee työehtosopimustaisteluihin nostamaan esiin edellä olevan lisäksi sen seikan, että muutamat pelaajat, eli yhdistyksen jäsenet ovat joutuneet tiukassa palkkakattotilanteessa pelinappuloiksi. Esimerkkejä on monia, yksi heistä Chicagon maalivahti Cristobal Huet, joka hyvin todennäköisesti siirretään yli 5,5 miljoonan sopimuksineen farmisarjan puolelle, jottei sopimusta tarvitse laskea tiukkaan palkkakattoon. Pelaajayhdistys tuskin katsoo kyseistä toimintaa läpi sormien.

On mielenkiintoista odotella, mitä vielä kahden tulevan kauden aikana tapahtuu. Tällä hetkellä lienee silti varmaa, että NHL:n ja pelaajayhdistyksen sopu ei synny helposti.

Sunnuntaina ratkaistiin ainakin kahdessa paikassa merkittäviä asioita rangaistuslaukauskisan avulla. Miesten salibandyn finaalissa SSV:n rutiini riitti kellistämään Tapanilan Erän pilkkukisassa. Valtameren takana kiekkoliigan NHL:ssä New York Rangersin ja Philadelphia Flyersin pudotuspelipaikka ratkesi dramaattisesti keskinäisen pelin viime hetkillä rangaistuslaukauskisaan. Rangersin Olli Jokinen sai valitettavasti olla henkilö, joka epäonnistumisellaan sinetöi joukkueensa kauden päättyneeksi.

Vaikken pidäkään rankkarikisoista suurten finaalien ratkaisijana, on kummallista miten etenkin jääkiekon SM-liigan runkosarjan osalta näitä mittelöitä aliarvioidaan. Kisoista puhutaan pakkopullana tai lottoarvontana ja todetaan, että pitkässä juoksussa rankkarikisojen voitot ovat tasan. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi SM-liigan HPK voitti vain yhden kisan kuudesta kuluvana liigakautena. Kun pistemäärissä puhutaan jopa kahden suoran voiton menetyksestä, on kummallista, etteivät valmentajat anna näille voittomaalikilpailuiksi nimetyille mittelöille enemmän arvoa.

Eniten hämmästyttää muutamien valmentajien asenne pelitilannerankkareihin. Vaikka vetäjäksi voisi asettaa joukkueen parhaan ampujan, moni valmentaja antaa rankkarin pelaajalle, joka tämän erikoistilanteen hankki. Näin teki muun muassa Ässien Pekka Rautakallio. Ylivoimaan kyllä laitetaan aina joukkueen parhaat pelaajat, mutta loistavaan maalipaikkaan, rankkariin, komennetaan pahimmassa tapauksessa joukkueen pahin puukäsi.