Ilmiöt

No ei ainakaan bb-talossa tänä vuonna.

Näinä pimeinä syksyisinä ja sateisina päivinä sitä alkaisi kaivata jo jotain kivaa paijattavaa kainaloon, eikä pelkästään kesän hauskanpitoon.

Kuka vaan ei kelpaa, eikä itseään tarjoavat miehet kiinnosta. Ei peräänsoittelijat, eikä kokoajan tekstailevat ja anelevat miehet. Ei facebookpokaajat. Ei miehet ketkä ottaisivat kenet vaan, tai pelkästään ulkonäön perässä juoksevat. Eivätkä myöskään ne, jotka eivät saa naista nauramaan tai kenen kanssa ei voi keskustella. Ei myöskään luotaantyöntävän näköinen kundi saa mielenkiintoa heräämään, vaikka muu osasto olisi jotenkuten kunnossa.

Mä olen aina miettinyt sanontaa, että täydellisiä naisia tai miehiä ei ole olemassakaan. Minä olen sitä mieltä, että varmasti voi ollakkin. On tiettyjä virheitä ja asioita mitkä suhteessa voisi hyväksyä, mutta ne ärsyttää vaan hetkellisesti ja rakastat täydellistä kumppaniasi kaikkine virheineen. Virheet on osa täydellisyyttä.

Tälläisen miehen minä haluan. Miehen joka saa mut nauramaan, hänen kanssaan voi keskustella asioista ja hän on viisas elämänkokemuksiltaan. Hän on komea ja ei liian helppo vaan juuri sopivan tavoiteltavissa. Ja kun hän on minun hän on minulle maailman paras poikaystävä. Lienee tämä kaikkien unelma tietysti eri kriteerein. Jollain ei ole ulkoisia vaatimuksia, joillain taas on paljon niitä.

Muistan tunteen kun tapasin erään edellisistä miehistäni. Kun näin hänet, mä mietin heti ekalla kerralla, mä haluun ton! Ja niin sainkin. Haluan tuntea saman tunteen uudelleen, että kun nään edessäni miehen joka on mun makuun, niin ajattelen että toi on mun ja sitten siitä se kaikki lähtee.

Sinkkuudessa on ollut paljon hyviä puolia mulle ja pikku hiljaa alkaa itsenäistyä. Ei sitä voi aina turvautua johonkin mieheen kun tulee hätä, niikuin pienenä aina isi tuli apuun. Siitä tulee vaan niin turvallinen tunne ja paras tunne mitä voi tuntea, on kun joku rakastaa sinua ja välittää. Ei sitä voi oikein kieltää.

Onnea kaikille ihanille joilla on jo parisuhde ja lämpöä ja rakkautta myös sinkuille. Kyllä sinkkunakin on hyvä olla en mä sitä väitä :)

Oletteko huomanneet kun jatkuvasti saa nykyään lukea kuinka ihmiset eroavat. Myöskin julkkisparit. Mitäs niitä nyt olikaan, Hjallis Harkimo,
Martina ja Esko, Satu Tuomisto, Idols Kalle, minä ja Antti jne jne.

Olen miettinyt että miksiköhän niin monet ihmissuhteet tuntuvat kaatuvan nykyään. Mielestäni kuitenkin jos katsoo aikaa paljon taaksepäin niin suhteet olivat paljon pitkäaikaisempia ja kestävämpiä. Todennäköisesti sinullakin saattaa ollas siellä se isä ja äiti, jotka tapasivat yläasteella ja ovat vieläkin naimisissa.

Ollaanko me ihmiset nykyään liian itsekkäitä, vai lähdetäänkö suhteeseen liian helpolla? Luovutetaanko parisuhteissa heti ongelmien sattuessa, vai lähdetäänkö heti lätkimään kun ei tunnu kipinöitä? Onko tarjolla liikaa kiusauksia?

Siinäpä vasta kysymys. Vastaus kaikkiin on osittain kyllä!

Itselle ainakin ero on ollut niin rankka asia, että sitä alkaa hetken harkitsemaan että haluaako sitä samaa tunnetta kokea enää koskaan uudestaan. Siksi minun on vaikea ymmärtää esim. samantien uuteen suhteeseen hyppääviä. Voiko toisesta oikeasti välittää heti kun edellinen suhde on juuri kuopattu? Vai välittääkö uudesta kumppanista sitten eri tavalla ja tykästyy siihen uuteen tunteeseen. Vaikea sanoa.

Eroja on niin erilaisia ja jokainen käsittelee sen eri tavalla. Ero on kauhea asia ja yleensä todella kipeä ja sellaista tunnetta en haluaisi kenellekkään, mutta jokainen kokee sen elämässään melkein väistämättä.

No mutta ei se tapa, joten elämä jatkuu ja uudet pettymykset ja rakkaudet odottaa siellä jossain tai sitten ei.