Yleensä Helsingin yössä pääsee seuraamaan lähinnä täysi-ikäisten dokailua, mokailua ja pokailua, mutta kesäaika tarjoaa mahdollisuuden tutustua myös kansan nuoriin toivoihin. Vappu toimii lähtölaukauksena tälle pussikaljakaudelle. Pääsin tekemään aikamatkan teini-ikään (tosin vain sivustakatsojana) eilen Kaivohuoneen raitiovaunupysäkillä.
Täytyy ihmetellä, kuinka vanhemmat päästävät näitä kuusitoistakesäisiä vapaalle jalalle yhtenä vuoden vaarallisimmista illoista, mutta ei nyt takerruta siihen.
Myöhemmällä iällä kymmenenkään vuoden ikäero ei ole este, mutta teininä vuosikin on iso juttu. Tämä muistui mieleeni, kun kuulin pysäkillä töyhtötukkaisen pojan huutelevan: ”Mis kaikki ysineloset on? Tääl on vaan jotain ysiykkösii!” En jäänyt seuraamaan, löysikö poika oikean vuosimallin tyypit, koska mielenkiintoisempi keskustelu varasti huomioni.
Teininä valmistaudutaan aikuiseen elämään. Tämä selittää muun muassa tyttöjen aikuismaisia asuja ja korkokenkiä sekä teinien minuuttisuhteita. Kaivarin pysäkillä kuulemani keskustelua ei kuitenkaan toivoisi kuulevansa edes aikuisten suista. Siinä toinen osapuoli, pienikokoinen poika, tivasi useaan kertaan toiselta, pullaposkiselta ponnaripääpojalta, aikooko tämä ”taas mennä nus*** sitä ämmää”. Pojat olivat ulkonäön perusteella jotain neljäntoista ja seitsemäntoista vuoden väliltä. Toivon, että he eivät tajunneet, mitä puhuivat.
Teininä monet asiat hävettävät. Ennen kuin jätin Kaivon pysäkin taakseni, kuulin takanani kännykän pirisevän ja hätääntyneen teinitytön selittävän: ”En mä voi vastaa! Se on mun isä!” Siis noloa, sehän saattais vaikka tulla hakemaan sut turvallisesti kotiin.