Työpäivä tuntui veemäiseltä ja olin kiukkuinen koko maanantaipäivän. Viikonlopun viimeinen muisto oli itkuhumalat. Väsymystä, turhautuneisuutta ja jännitystäkin on viime viikkoina riittänyt. Kesä tulee niin nopeasti ja siitä pitäisi voida nauttia. Keväällä tuntuu, että joka paikassa on jotain ja myöskin töitä puskee joka suunnalta. Mun stressitaso on ollut järjetön.
Oon vakavasti miettinyt pitäiskö mun keskeyttää mun koulu kun tuntuu, että olen jäänyt pahasti jälkeen. Aloitin uudessa työssä muutama kuukausi sitten kokoaikaisena ja tuntuu, että kaikkien mun itse järjestämien keikkojen jälkeen yhdistettynä päivätyöhön ei jää aikaa mihinkään. Sitten koulu on vain jäänyt.
Naiselle parasta terapiaa on kyllä täydelliset naiset, sen jälkeen sinkkuelämää ja vielä se, että pääsee shoppailemaan. Tänään mä olen tehnyt kaikkia näitä ja nyt hymyilyttää. Kaikki on mahdollista!!!
Viidakon tähtösistä on tullut hurja määrä palautetta, ja se kyllä herättää paljon mielenkiintoa ja keskustelua ihmisissä. Katsojaluvut olivat upea yllätys.
Ja voin kertoa, että ensimmäinen jakso ei kerro mitään. Varmasti tulee muuttumaan ihmisitä mielikuvat moneen kertaan. Sen verran säpinää ja sihinää viidakossa oli... :)
Kävin ensimmäisellä laulutunnilla ja sainkin itsestäni ihan uuden rohkean puolen esiin ja ääni oli ihan kivan kuulloinen. Tosin mä oon jo tiennyt, että mulla on lauluääntä mutta mun pitää oppia käyttämään sitä oikein.