Ilmiöt

Syksyllä tuntuu siltä, että kaikki ihmiset alkavat olemaan paljon levollisempia ja suunnittelemaan tulevaa paremmin kuin kesällä. Vaikka kesällä moni lomailee niin on syksyssä jotain erityisttä mielenrauhan ja asioiden suhteen. Minusta ainakin on tullut mm. kylmän ilman takia todellinen sisäihminen ja viihdyn hurjasti kotona ja ihan töissä.

Myöskin kauneushoitolat, hierontapaikat ja kampaajat ajanvarauksensa kanssa huutavat hunajaa. Ihmiset todellakin osaavat näköjään hemmotella itseään ja minun mielestäni syksy onkin oman itsensä hemmottelun ja asioiden järjestämisaikaa. Nimeänkin sen yhdeksi parhaimmista kausista koko vuoden aikana. Mielestäni esim. syksy on parempi kuin kevät. Mutta toisaalta. Ääh. Niin vaikea toisinaan päättää.

Jos ajattelee toisella tavalla niin onhan valkoinen maakin kaunis kun lumi tulee, ja varsinkin jos tykkää talviurheilusta. Minä en , joten mieluummin kuitenkin kävelen bootsit jalassa ilman talven liukastumisia.

Itse aina kesän jälkeen pidän tosi tärkeänä huollattaa ihon kuntoon ja lisätä kuntoilua, sekä alan syömään säännöllisemmin. Hemmottelusta tulee ikäänkuin sallittua ja tarve oman kehon ja ulkonäön parantamiseen kasvaa. Johtunee varmaan kesästä jolloin ei paljon moni katso mitä suuhunsa pistää.

Itse hemmottelin jo itseäni hiukan tänä syksynä. Kävin aivan jumalaisessa hoidossa viikko sitten. Eräs Miriam vantaalta teki minulle Shiatsu hieronnan, missä vapautetaan kaikki pahat pois ja hengitetään ulos kaikki huolet. Samalla kaikki paikat hierotaan auki ja tunne on mitä loistavin. Hieronta kesti tunnin ja maksoi vain 75 euroa.

Ihania nautinnollisia päiviä kaikille.

Ihana ollut huomata, kuinka mieli rauhoittuu syksyn aikana ja kotona alkaa viihtyä paljon paremmin, vaikka puuhaa ja töitä kyllä riittää yllin kyllin. Nykyään kuitenkin vietän esim. viikonloput mieluummin töitä tehden, jotta voi hankkia jotain kivaa esim. kotiin tai ihan rauhallisesti viettäen peli-iltaa kavereiden kanssa tai käymällä leffassa. Sitten pääsee ajoissa nukkumaan eikä tarvitse yöllä kylmässä värjötellä taksijonoissa eikä aamulla ole paha olo.

Tällä hetkellä mulla on tosi hyvä fiilis ja asiat alkaa selkiytymään pala palalta. Kuhan ei ota liikaa paineita. Kaikki ajallaan.

Kauhea into on herännyt nyt opiskeluun ja kotini sisutamiseen ja mietinkin vaan joka päivä mitä kaikkea voisin hankkia kotiin. Juhliminen on jäänyt oikein vähälle ja nyt mennään kolmatta viikkoa ilman tipan tippaa. Eikä tippaakaan kyllä tee mieli.

Ajattelin, että jos mitään erikoista ei tule, niin uudenvuoden vaihtumista voisi sitten juhlia hiukan shampanjan kera. Olisi kyllä aika loistava puhdistautumiskuuri siihen asti.

Kesän lopussa minulle soitettiin koulutuskeskus Educolta ja kysyttiin olisinko kiinnostunut yrittäjän ammattitutkinnosta, kun minulla on toiminimi. He tarjosivat mahdollisuuden kehittyä yrittäjänä ja laajentaa osaamista. Minulla on merkonomin koulutus jo ja tämä kuulosti mukavalta jatkeelta sille, varsinkin kun yrityksen perustaminen oikein kunnolla on kyllä tulevaisuuden haaveissa. Koulutus käydään mentorin kanssa ja oppisopimuksella ja kerran kuussa on lähipäivä. Koulu kestää 1,5 vuotta ja se käydään markkinointi-instituutissa.

Ensimmäinen koulupäivä oli oikein mukava ja tutustuin luokkalaisiin. Kaikki vaikutti huipputyypeiltä ja mukaan mahtui kaiken kirjavaa porukkaa. Ihmisiä oli sirkustaiteilijasta lihameklariin.

Nyt jään innolla odottamaan miten koulutus käynnistyy ja onko se minulle kuinka haastavaa.

Ihanaa syksyä kaikille :)

Kyllä ottaa muuten päähän kun kirjoittaa blogia ja se pyyhkiytyy taivaan tuuliin kun päivitys on kestänyt liian kauan. Olipahan ainakin hyvä kirjoitus mitä ei koskaan julkaista, mutta tulkoon tässä sitten lievän potutuksen lomassa uudenlainen.

Kesällä mulla ei tule yhtään katsottua mitä pistän suuhuni. Sitä ikäänkuin antaa itsellensä oikeuden syödä mitä vaan, ja yleensä ystävien kanssa kesän yleinen tapa onkin terassit, yösnägärit, grillibileet ja tonneittain perunasalaattia sekä usein se yhdellä jäätelöllä käyminen. No siinähän niitä kesäkiloja kertyy huomaamatta.

Ei sitä nyt välttämättä vallattomasti lihoa, mutta kyllä sitä itse on tullut ajateltua loppukesästä, että kehtaakohan niitä alkukesällä ostettuja minishortseja laittaa enään jalkaan. Tai millainen farkkuperse olen syksyllä? Vai mahtuuko farkut jalkaan?

Kesällä hyötyliikunnan määrä varmaan kasvaa, mutta ei se oikein tahdo laihaksi asti riittää. Itsellä ainakin oli tasan kahden viikon aamulenkki intoilu joka jostain syystä lopahti kuin seinään eli siinä oli kesän liikunnat. Siinä sitten koko kesä tuli liikuttua hyvin epäsäännöllisesti, mutta syöminen maistui sitäkin enemmän.

Syksy on tullut tänä vuonna minulle aivan kuin puun takaa, ja yhtenä aamuna sitä vain herää sateeseen ja odottelee että tuleekohan se aurinko sieltä vielä kun johan se oli eilenkin.Syksyllä kesän tavat mässäillä, juopotella ja pitää hauskaa tuntuvat kiusallisilta ja huonoilta vaihtoehdoilta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Miten pääset tavoista eroon sormen napautuksella?

Onko jollain muulla samankaltaista ongelmaa? Kyllä sitä pitäisi löytää sellainen hyvä tasapaino koko vuodelle eikä antaa itselleen mitään erityisoikeuksia tiettyinä vuodenaikoina. Nyt kun sitä karistaa kesäkilot ja saa itsensä ehkä jouluksi kuntoon, niin sitä vedelläänkin jo kinkkua ja suklaata posket pullollaan.

joulu ei hyväkuntoisia ja säännöllistä liikuntaa harrastavia horjuta, mutta jojoilijana minä taidan syödä jouluna pelkän kinkun ja jättää suklaan väliin. Olisi se kiva saada tasapaino elämään kaiken suhteen niin ei tarvitsisi näinkään pienistä asioista murehtia. Anyone?

Huomasin myös, että kuntosalit ovat alkaneet mainostaa joka tuutista näin syksyn alkaessa ja itsekkin päätin ottaa neuvosta vaarin ja hurahdin Satsin running - tuntitarjontaan.

Ainoana salina olen nähnyt heidän järjestävän kestävyysjuoksutunteja ja juoksutunteja juoksumatolla, ja päätin ottaa vuoden jäsenyyden, niin saa varmasti ylimääräiset kilot kyytiä. Olen sitten ensi kesänä lenkkikunnossa.

Aloitan lokakuussa treenit joten jospa sitä ei joulupukin polvi menisi sijoiltaan sitten lahjojenjakotilaisuudessa :)

Noniin. mikäs sen mahtavampaa kun että minulle tarjoutui mahdollisuus alkaa bloggaamaan tänne. City on ehdottomasti sellainen paikka missä on kaikkea kaikille, ja täällä kuluu aikaa vaikka tuntikausia koneen ääressä. minä haluan nyt olla osa sitä ja nyt voitte vihdoin lukea SÄÄNNÖLLISESTI, huom.SÄÄNNÖLLISESTI blogiani. Siksi painotan sanaa säännöllisesti,sillä tämä ei ole koskaan aiemmin toteutunut, sillä sen ajan kun koneella vietän en yleensä saa blogin blogia aikaiseksi edes kotisivuilleni. Nyt se on historiaa. Onko City valmiina?!!!

Jo heti alkuun voin kertoa teille, että kirjoitustaitoni eivät ole aivan huippuaan, mutta viesti varmasti menee perille :)

Minä ajattelin aluksi, että apua mitenköhän mä selviän City-lehden blogista. Siellähän ne kaikki on niin viisaita, muotitietoisia, ja tyylikkäitä ihmisiä, joilla on paljon mielipiteitä ja he tietävät kaupunkielämästä paljon. Minä kun olen vain tyttö Keravalta, vaikkakin tämäkin on kaupunki. No kuitenkin:) Sitten ajattelin, että no miksipäs ei.

Ehkä tänne saisin itsellenikin upeat neuvot, kärkkäät mielipiteet ja keskustelut aikaan siitä millaista tyylin pitäisi olla ja minkälaista on seurapiirielämä muiden vinkkelistä katsottuna.

Ja en tosiaan sitten käytä stadin slangia ja mun sanat on välillä niin maalta :) jotkut taitaa olla myös ihan omia joskus. Mutta aloitetaan.

Eli blogillani täällä mä haluan valottaa teille vähän,tai oikeastaan niin paljon kun pystyn, että mistä sitten oikein koostuu reality-tähden/julkisuuden henkilön elämä.

Ihmisten mielissä varmaan pyörii että ei käydä nk. normaalitöissä ja käydä koulua tms. Elämä ei ole siis tavanomaista ja tietyn kaavan noudattamista.
Sitä moni aina ihmettelee ja kysyy.

Ajattelee, että me ollaan vain tälläisiä tyhjän toimittajia jotka saattavat joskus kotisohvalta krapula-aamuna kun rahat on loppu, niin soittaa lehteen ja kertoa jotain nasevaa omasta elämästä. Ei ihan ;)
Eli täällä siis vähän arjesta julkkiksena(josko saan sellaiseksi itseäni nyt täällä kutsua). miltä se siis näyttää. En ehkä kerro sitä nyt, mutta se käy teille kyllä kerta kerralta selväksi. Kerron myöskin millainen ajatusmaailma täältä löytyy ja millaisista asioista normaalielämässä voi minullakin tulla huolia, Vaikka mielessäni pyöriikin yhteiskunnallisia asioita niin olen huono ottamaan poliittisiin ja yhteiskunnallsiin asioihin kantaa. Joten en ala täällä jeesustelemaan hirveästi kun ei ole niin paljon tietoa. Pysyn mieluusti omalla alalla minkä osaan parhaiten ja ne asiat löytyvät aika läheltä. Olen viihteen kova seuraaja ja yksi osa sitä. Ole hyvä ja ota omasi :)

Sitten haluan myös kertoa ehdottomasti miltä mikäkin paikka Helsingissä, tai vaikka Keravalla(minne joskus jopa eksyn baariin) vaikuttaa. Erityisesti otan osaa uusien paikkojen kutsuvierastilaisuuksiin ja julkkiskekkereihin sekä joskus ennakkonäytöksiin elokuvissa. Valotan teille siis sitä miltä näyttää upeat kutsut juhliin, sekä ihmiset ja tarjoilu siellä. Ja mikä parasta. Ihmiset loppuillasta ;)

Valotan teille ns. seurapiirielämää.
On synttäreitä, on avajaisia, on kilpailuja, on vuosipäiviä ja lehtien juhlia, on festareita, on konsertteja. diipa daapa. Kaiken maailman kissanristiäisiä. Joka päivälle löytyy omansa. Huomenna menen ravintola Belgen synttäreille kutsuvierasjuhliin.

Suomessa kun ei ole Jet set:tiä niin bb-tähdet bailaavat aivan täysin samoissa meistoissa (jos vain ikä sallii) melkein kun urheilutähdetkin, näyttelijät sekä laulajat ja koko Suomen kerma :) Joten Avot :)

Eikä oikein toi paprazzikulttuurikaan oo rantautunut Suomeen, joten mä sitten paparazzaan porukkaa sieltä sun täältä :)

Nyt kuitenkin palataan eka mun asioihin.

En siis tosiaan aio blogissani puhua vain itsestäni, mutta ihmisetkin kun suorastaan tuhat kertaa päivässä kysyvät asioistani niin kerrotaanpahan nyt sitten yhdestä asiasta mikä on toden teolla alkanut vaivaamaan mua. Nimittäin TYYLI!

Ole saanut kommentteja siitä kuinka juuri kun tulin ulos bb:stä(jos joku ei tiennyt niin 3 päivää sitten), olen muuttunut positiivisella tavalla. Kyllä tämä pitää paikkaansa ja persoona on nyt hiottu kivestä timantiksi, mikä se oli aikoinaan, mutta julkisuus teki siitä hetkellisesti kiven, koska timantin ei annettu loistaa. Nyt kuitenkin olen oma itseni kaikkine virheineen. mutta vielä on jotain asioita kohti menestystä ja mielestäni tyyli pukee naisen.

Olen askeleen kohti parempaa tulevaisuutta, mutta kun katselen ympärillä olevia naisia aina juhlissa niin katson, että hei mitä ihmettä.

Vaikka olen kiertänyt kaikki kaupat, tehnyt kaikkeni ja vartaloni on vähintään yhtä hyvä kuin muilla niin missä mättää. No varmaan siinä että minä kun olen kotona ja sovitan vaatteitani kaapista ja puen ne päälleni niin näytän mielestäni upealta. Hetkellisesti.
Kun menen ihmisten ilmoille ja paikkaan missä on muita tai nään myöhemmin itsestäni kuvan, tulee mieleeni että apua, miksi lähdin kotoa. Miksi?

Oletteko nähneeet kadulla joskus kävelevän naisia, jotka ovat kuin Donatella Versace, eli iäkkäitä naisia joiden kasvoilta voi nähdä jo ikääntymisen merkit. No varmasti olette. No entäs sitten kun sellainen kulkee ohi pinkissä paidassa ja minihameessa sekä pitkissä nahkaisissa reisisaappaissa. Monet varmaan ajautuisivat ajattelemaan hänen olevan ilotyttö ennemminkin kuin tuo tyylikäs vanha rouva menossa seurapiirikemuihin..no.....

Näitä löytyy varmasti joka maasta mutta erityisesti jenkkilässä olen tälläisiä kuullut olevan. Monet nuoret eivät kehtaa äitiään näyttää, kun he ovat kuulemma nuorekkaampia kun oma tyttö 18-vuotiaana.

En siis ole vielä äiti enkä vanha, mutta mitä jos minunkin tyylini on 20 vuoden päästä edelleen sama.

Huoli asiasta on todellakin, sillä vieläkin kun katson peiliin ja vaatteitani, huomaan tykkääväni edelleen samoista vaatteista kuin 5 vuotta sitten.

Katson muotilehtiä, muiden julkkisten pukeutumista ja petyn. Mietin, että miksi nuo vatteet eivät minun silmissäni sovi minulle, mutta miksi nuo näyttää sitten niin helvetin upealle. Sitten taas kun laittaisin heidän kuteet niskaan joku taas saattaisi sanoa että wau olet upea ja tyylikäs. Silti minä katsoisin itseeäni niissä ja tuntisin itseni epävarmaksi ja odottaisin hetkeä milloin saan riisua ne pois ja taas kotoisa pinkki mekko olisi kerrassaan ihana laittaa päälle.

Kerran ostin yhden mekon mitä eräs mies suositteli minulle kaupassa hänen näkökulmastaan, ja minä en ollut asiaan hirveän tyytyväinen. Ostin sen kuitenkin erään ravintolan avajaisiin ja tunsin itseni vähän hölmöksi. Puin sen silti päälleni enkä kokenut sen olevan tyyliäni ollenkaan. Halusin silti kokeilla uutta.

Kun astuin ravintolaan sisään, meni 5 minuuttia kun 10 ihmistä oli käynyt kehumassa mekkoani. se ei ollut tavanomainen näky päälläni ja minun tyyliseni mielestäni, mutta nythän niitä kehuja vasta sateli. no tämän jälkeen mekko on silti pysynyt vain kaapissa pölyjä keräämässä.

eilen taas kävin katsomassa Syksyksi vaatteita, että miten voin pukeutua samaan aikaa tyylikkäästi ja noihin tylsiin värittömiin, peittäviin ja mitäänsanomattomiin kuteisiin mitä joka kauppa pursuaa. Siis minun mielestäni.

Pakotin sitten itseni ostamaan 2 nahkahametta jotka eivät todellakaan myötäile vartaloa mutta ovat kokoa xs ja sitten sellaiseen pitsisen koko valkoisen pitkähihaisen mekon ruskean nahkahameen seuraksi. Laitoin nämä sitten upeiden ruskeiden nahkasaappaiden kanssa päälle ja menin käymään kaupassa ikään kuin testinä. Koko matkan kävellessäni kauppaan minua hävetti. Tuntuu kuin olisin lainannut tätini vaatteita.

Hyvät lukijat. Nyt on teidän vuoro auttaa minua. miksi haikailen pinkkien, tyylittömien,paljastavien, tiukkojen ja halpojen mekkojen perään. Osaanko koskaan käyttää housuja,legginssejä ja yhdistellä asukokonaisuuksia. Miten käy syksyllä ja talvella?

Stylistit tervetuloa maailmaani. Olisin teille unelmaasiakas. Auttakaa.