Ilmiöt

Kohta se on ohi myös tvssä. Haikeata miettiä, kun tuntuu että se voisi jatkua ikuisuuksiin. Viidakon tähtöset oli hieno kokemus ja ihmiset vielä sitäkin ihanampia suurin osa. Niin se vaan aika menee. Toivoisin tuosta nelikosta ihan kenelle vaan voittoa. Jokainen olisi sen ansainnut, mutta jos yksi on pakko mainita niin Susanna Ruotsalainen!

Viidakon tähtöset oli ohjelmana kertakaikkisen jännittävä ja hyvä sekä erittäin viihdyttävä. tuotantoryhmä oli mainio, ja ymmärtäväinen.

Nyt on sitten vuorossa aurinkorannikon-tähtöset , mutta sekin surettaa. viiko meni niin nopeasti ja hyvä fiilis jäi, mutta mitä seuraavaksi?

Noi projektit ja bb luettuna mukaan on ollut huikeita. tää ei jää tähän!!!

Nyt sitten kaikki vaan ruudun ääreen klo 21.00 jännäämään. mä en oo ees kattonu noita haastiksia missä jokainen kertoo mihin käyttäisi voittorahat. Se jää nähtäväksi.

Ps. Ihana kun tulee lämmin. mulle kuuluu tosi ihanaa ja töitä on paljon. Aloitin 2 päivää sitten vasta kesäkuntoon 2012 :) Toivottavasti se vielä onnistuis tosi tiukalla kuurilla!

Aurinkoisia päiviä teille kaikille!

Työpäivä tuntui veemäiseltä ja olin kiukkuinen koko maanantaipäivän. Viikonlopun viimeinen muisto oli itkuhumalat. Väsymystä, turhautuneisuutta ja jännitystäkin on viime viikkoina riittänyt. Kesä tulee niin nopeasti ja siitä pitäisi voida nauttia. Keväällä tuntuu, että joka paikassa on jotain ja myöskin töitä puskee joka suunnalta. Mun stressitaso on ollut järjetön.

Oon vakavasti miettinyt pitäiskö mun keskeyttää mun koulu kun tuntuu, että olen jäänyt pahasti jälkeen. Aloitin uudessa työssä muutama kuukausi sitten kokoaikaisena ja tuntuu, että kaikkien mun itse järjestämien keikkojen jälkeen yhdistettynä päivätyöhön ei jää aikaa mihinkään. Sitten koulu on vain jäänyt.

Naiselle parasta terapiaa on kyllä täydelliset naiset, sen jälkeen sinkkuelämää ja vielä se, että pääsee shoppailemaan. Tänään mä olen tehnyt kaikkia näitä ja nyt hymyilyttää. Kaikki on mahdollista!!!

Viidakon tähtösistä on tullut hurja määrä palautetta, ja se kyllä herättää paljon mielenkiintoa ja keskustelua ihmisissä. Katsojaluvut olivat upea yllätys.

Ja voin kertoa, että ensimmäinen jakso ei kerro mitään. Varmasti tulee muuttumaan ihmisitä mielikuvat moneen kertaan. Sen verran säpinää ja sihinää viidakossa oli... :)

Kävin ensimmäisellä laulutunnilla ja sainkin itsestäni ihan uuden rohkean puolen esiin ja ääni oli ihan kivan kuulloinen. Tosin mä oon jo tiennyt, että mulla on lauluääntä mutta mun pitää oppia käyttämään sitä oikein.

Aivan kohta on se aika käsillä kun ohjelma alkaa. Vaikka ulkomuoto hävettää suuresti jo näin ennenkun ohjelma alkaa, niin omapahan on moka kun en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Kai sekin päivä joskus tulee.

Sen voin sanoa vaan, että muuten olen suorituksistani äärimmäisen ylpeä. Fyysinen kuntoni ei ollut parasta antia, mutta sisua löytyi senkin edestä.

Kokemus itsessään oli supermahtava ja kaikkein ihaninta oli oikeasti päästä ns. naisten maailmaan mukaan. En ikinä ole oikein naisten kanssa toimeen tullut vaan ollut oman tieni kulkija ja ystäväpiiristä löytyy enemmän miehiä. Hyvin mä mahduin kuitenkin mukaan mun joukkueeseen ja olin tervetullut eikä mua ainakaan syrjitty.

Viidakossa selvytyminen yksin ei olisi tullut kuuloonkaan vaan kyllä siihen tarvittiin näitä upeita ja rohkeita naisia, että sai itsestäkin nuo puolet esiin.

Hirveän nopeasti nuo ajat kyllä tuppaa unohtumaan kun hädin tuskin muistan , mitä kaikkea hurjaa sitä tulikaan viidakossa tehtyä. No televisiosta sitten näkee.

Nyt ovatkin tv-lehdetkin alkaneet jo vähän antamaan juonipaljastuksia ja tosiaan ensimmäisessä jaksossa nyljetään kana! AUTS! En halua edes muistella kyseistä asiaa!

22.3 sitten ruudun ääreen katsomaan hullua menoa ja upeita maisemia. Ja hatunnosto kyllä tälle neidillekin tulee...

Kukkuu. Nyt on sitten vuoden 2011 matkustelut tehty. Vuoden 2011 aikana tuli käytyä Lontoossa, Thaimaassa ja Espanjassa.

Lontoon matka oli ihana ja sieltä on mukavia muistoja. Thaimaan matka ohjelman kuvauksia tehdessä oli ikimuistoinen ja koskettava matka.

Espanjan matka kruunasi vuoden 2011, sillä tavalla että tajuan että mun on vihdoin siirryttävä eteenpäin elämässä ja lakata junnaamasta paikallaan.

Kun Antin kanssa oli melkein kaksi vuotta niin ihanaa, en koskaan suostunut kerta toisensa jälkeen hyväksymään eroa. Vaikka alkuperäisen eronkin syynä oli väkivalta!

Rakkaus on sokeaa ja kieltäydyin ajattelemasta, että hän satuttaisi mua enää uudestaan. joka kerta astuin samaan ansaan ajattelemalla "no jos vielä kerran?" Myönnän olevani idiootti tämän suhteen.

Olisin kuollut voimakkaaseen kuristukseen Espanjassa, joka ei loppunut jos poliisit eivät olisi tulleet paikalle. Olin myöskin niin peloissani ja yksin Espanjassa. Silloin päätin, että nyt on vaan siirryttävä.

Aionkin vihdoin vastata mukaviin varteenotettaviin treffikutsuihin jos niitä vielä tulee ja avata silmäni liikkuessani, jos eteen sattuisi mukava mies.

Se siitä ja enää en hukkaa aikaani menneisyyteen. Antti on alistunut tasolle, jossa huorittelee haukkuu ja puolustaa itseään kuin pikkulapsi. Mutta niinhän se vanha sanonta menee. Hyökkäys on paras puolustus!

Vuosi 2011 on ollut minulle rankimpia vuosia mitä muistan mukaanlukien vuoden 2010 ero. Olen käynyt läpi eron, väkivallan, perheeni hajoamisen, alkoholisoitumisen ja masennuksen.

Kun olin viidakossa minulla oli aikaa miettiä kaikkia näitä asioita. Mietin että haluaisin korjata suhteeni vielä kerran. Mietin että nousen taas ylös ja toteutan unelmiani. Nyt jäljellä oleva vaihtoehto on toteuttaa unelmiani.

Taistelen vieläkin kaikkien vaikeuksien kanssa, Vuosi 2012 on pakko olla hyvä vuosi minulle. toivon, että siellä näkyy valoa ja saan taas iloa ja uutta elämääni!

Hyvää viikonloppua kaikille :) Ihana olla kotona ja turvassa.

p.s Minun on vielä pidettävä vielä viidakon salaisuus mutta se tulee olemaan kaikille positiivinen yllätys..