Ilmiöt

Huomenna minä marssin messukeskukseen töihin kolmeksi päiväksi myymään kuolleenmeren kosmetiikkaa. Edessä on rankka viikonloppu siis. Jokaisena kertana messuja kiertäessä ääni on ollut aivan maassa keikkojen jälkeen, kun puhunut niin paljon ja jalkahoito olisi enemmän kuin tervetullut aina tuollaisen jälkeen.

Muuten työ on todella kivaa ja kaikki ihmiset on ihan innoissaan ja myyntiäkin tulee ovista ja ikkunoista. Saa nähdä mihin kaikkeen sitä itse hurahtaa ja varmaan koko palkan saisi helposti kulumaan messuilla jos haluaisi.

Olen yhtenä aikaisempana vuonna ollut noilla messuilla ja kivaa oli. Sain mukaani ilmaisen suoristusraudan ja hiustenhoitotuotteita sekä maailman parhaat itseruskettavat.

Tämmöiset messut on hyviä kun on niin paljon kaikkia ihmeellisiä asioita ja tuotteita mistä ei ole koskaan kuullutkaan ja sitten löytää välillä oikeita aarteita.

Tämän vuoden puolella olisi vielä sitten luvassa yhdet helsingin messut sekä yhdet kotkassa ja joensuussa.

Itsekkin olen pitänyt pieniä hemmotteluhetkiä itselleni. Kävin hierojalla ja kynnet laitattamassa uuteen uskoon ja myöskin otin uudet upeat hiustenpidennykset Cime Beauty housessa. Hiukset ovat b-longin aitoa hiusta ja teippipidennystä.

Hiukset teki Vilma ja sain hiustenhoitoon myös loistavia tuotteita. Käytän nyt Sexy hairin juuri hiustenpidennyksille tarkoitettuja hoitotuotteita, että pidennykset säilyvät kauniina ja hyvinä mahdollisimman pitkään.

Nyt keräämään voimia 3 päivän keikkaa varten, että jaksaa.

Voikaa hyvin.!

Ja voin kertoa, että hyvältä tuntuu. Mä en nyt edes muista kauan siitä on aikaa ku erottiin Antin kanssa. Hetkinen. No varmaan pari kuukautta. Onhan sitä sitten tosiaan tullut oltua sen jälkeen ulkona joka viikonloppu mukaanlukien vielä arkipäivät jolloin on ollut jotkut bailut. Nyt kuitenkin nokka osoittaa parempaan suuntaan.

Viikonlopun mä olen käyttänyt mietiskelyyn ja ollut ihan vain suurimmaksi osaksi itsekseni. Perjantai alkoi kun laitoin saunan päälle, hyvää musiikkia ja istuin koneen ääreen. Katsoin konetta ja mietin, että aionko mä nyt taas avata facebookin ja kuluttaa siellä aikaa ettei tule tylsää.

Siivosin sitten ensin feissarin kaveripyynnöistä ja mietiskelin, että mitä mun sitten pitäis tehdä. Juttelin vähän aikaa tuttujen kanssa ja kaikki kyseli bileistä tai bileisiin. Sitten laitoin facebookin kiinni ja aloin käymään mielessä asioita mitä mä haluan ja mitä niiden eteen pitää tehdä.

Viimeaikoina kun on ollut vähän vaikeeta ja mennyt lujaa niin olen liian helpostikkin turvautunut aina muiden ihmisten apuun ja pyytänytkin sitä. Elämä vaan ei mene niin, että aina on joku joka auttaa kun jotain tarvitsee. Mä ainakin haluaisin mun elämässä osata/pystyä tehdä lähes kaiken itse.

Mulla on tossa n. vuoden ajan nyt ollut kokoajan sellaisia ajatuksia liittyen nettimaailmaan ja asioita joita haluaisin päästä toteuttamaan siellä. Ideoita mitkä voisi olla menestyviä ja voisivat myöskin ansaita mulle hyvin rahaa. Olen kuitenkin joutunut aina vinkumaan muilta. Tekisitkö kotisivut, suunnittelisitko tämän, ja mites toi mites toi?

Eilen mä sitten menin ja aloin surffailee netissä tietoa hakien, milloin mihinkin liittyen ja päätin että mä haluan media-assistentiksi eli suorittaisin audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon.

Nyt kun koulut taas alkaa(voisiko joku kertoa milloin)?, niin marssin keravalle vanhaan kouluuni ja sanon, että lyöppäs pöytään paperit ja kerro mistä aloitetaan. Nyt mä käyn ensin vanhan alta pois ja eikun uuteen mars. Edellyttäen tietysti, että pääsen pääsykokeista sitten eteenpäin :)

Ihanaa viikonloppua kaikille...

Vietin viikonlopun kotona. En siis lähtenyt yhtenäkään iltana ulos, yöhön. Tämä ei varmaan kuulosta suureltakaan saavutukselta, joten kerron viime syksystäni. Syys-joulukuu aikaväliltä kalenteristani löytyy yksi viikko, jolloin en ole ollut yössä, bileissä, pippaloissa tai kissanristiäisissä. Yksi viikko. Keskimäärin olen ollut ulkona 2-3 kertaa viikossa. Ex tempore-iltoja en ole kalenteriin edes merkinnyt.

Tuntui siis melko epätodelliselta viettää lauantai-iltaa tiskaten Whitney Houstonin tahtiin. Halusin lähteä ulos. Yökiidosta on tullut tapa aivan kuin hampaiden pesusta: harjaan hampaat kaksi kertaa päivässä, ja olen yössä kolmisen kertaa viikossa.

Tuttavapiirini toiminta vahvistaa käsityksen, jonka mukaan biletys on kiinteä osa kaupungissa asuvien nuorten aikuisten elämää. Kaikki juhlivat, vaikkei varsinaista juhlan aihetta olisikaan. Facebookin statuspäivitykset kertovat oleellisen. Sunnuntaisin oloja voivotellaan urakalla, ellei olla lähdössä Sunnelaan. Viikonloppuiltojen vaihtoehdot rajoittuvat karrikoidusti myöhäisleffaan ja biletykseen.

Jotkut jämähtävät biletykseen. Eräs noin kolmekymppinen miestuttuni alkoi pohtia juhlimisen vähentämistä, kun tajusi lähtevänsä yöhön kokoajan nuorempien ja nuorempien mieskavereiden kanssa. Oman ikäiset kun alkoivat jäädä kotiin vaimojen ja lasten luokse.

Samainen mies mainitsi, että on vaikea keksiä korvaavaa tekemistä, kun on vuosia tottunut lähtemään lauantaisin radalle.

Onneksi kuitenkin joskus malttaa jäädä kotiin. Milloin sitä muuten ehtisi tiskata kahta kertaa päivässä, katsoa Titanicin ja lukea kolme vuotta vanhoja lehtiä?